Tänä vuonna kevään kohteeksi valikoitui Vänern. Ahvenanmaalla vedetyt tyhjät viikot saivat aikaan sen, että tyhjän vetäminen riittää ja tarkoitus oli mennä paikkaan, jossa jopa meillä on mahdollisuus onnistua. Majoitus valittiin Baggerudista, joka kalastusviikolla sitten osoittautui hyväksi valinnaksi.
Matkaan lähdettiin huhtikuun lopulla ja tarkoitus oli vetää koko vappuviikko. Mukaan liittyvä Off Road Trolling Team päätti vetää vähän lyhyemmän pätkän. Marko ajoi ensin Tampereelle, josta kyytiin tulivat Japa ja Timi. Samoihin aikoihin suunnitteli lähtöä em. tiimi liikkeelle, he kun kävivät hakemassa vahvistusta joukkoon Turun kyliltä, tamperelaisen Arton. Tampereella Off Road Trolling Team (myöhemmin tekstissä OTT) löi meidän tiimin kyykkyyn, he olivat satsanneet tiimihuppareihin ja -lippiksiin, kyllä veti meidän tiimin hiljaiseksi... Matka Turkuun ja edelleen Silja Linella Tukholmaan meni kuitenkin nopeasti, kalastusviikkoa odottaen.
Baggerudin majoitus
Pääsimme Kristinehamniin jo ajoissa, lautta kun oli Tukholmassa jo aamu kuudelta. Kävimme ruokakaupoissa ja sen jälkeen jatkoimme kohti Baggerudia. Kalavehkeet aurinkoisessa kelissä mökin pihassa valmiiksi ja syönnin päälle vesille, kellon olleessa kolme. Kalastuksen aloitimme vähän matkaa rannasta päästyämme. Keli oli mainio, joten jarrupussit veteen, isot plaanarit vetoon ja sen jälkeen alkoi raksien virittäminen. Olimme saaneet laitettua kaksi raksia vetoon ja Japa laski kolmatta, kun vielä kädessä olleeseen vapaan kävi kala nyppäämässä ja tämän jälkeen iski uudelleen, siimaa ulkona ollessa noin 30 metriä. Japa kelasi kalan ylös ja näin oli reissu alkanut kerrassaan loistavasti, Salsan vihreä-kulta-kromiin oli iskenyt 64 cm:n ja 3,1 kg:n paksun mallinen järväri. Tämän jälkeen päivä menikin rauhallisesti ilman tapahtumia, mutta päivä oli jo pelastettu tuolla kalalla. OTT jäi ilman saalista.
Sievää keliä
Sunnuntai alkoi sitten vähän jännemmissä merkeissä. Saimme kalustoa vetoon, kun yhtäkkiä vene lähti kääntymään omia aikojaan poikittain. Kuskina toiminutta Timistä ensin tietysti kehoitettiin kääntämään toiseen suuntaan, mutta välittömästi huomasimme, että autopilotin ja koneen välinen tanko oli irronnut koneen päästä eli kone pääsi liikkumaan ihan vapaasti ja sen vuoksi kääntyi poikittain. Tämä oli siis eri pää, mikä Ahvenanmaalla irtosi. Kun kuitenkin heti tiedettiin, mistä voi olla kyse, ei mitään vahinkoa ehtinyt tapahtua, vaan nopeasti saimme kurssin käännettyä. Siinä menikin sitten puolisen tuntia, kun yritimme saada mutteria takaisin paikoilleen. No, saatiin kuitenkin, nyloc-mutteri oli jostain syystä avautunut. Eli tarkastuksen paikka aika ajoin. Kun pääsimme oikeasti kalastamaan, niin ei mennyt kauaa, kun kello 12 iski 15 jalan syvyydessä takilassa 40 jalan vaparilla olleeseen VK: uv-vihreä-pinkki -huppuun järvilohi, jonka pituus oli 64 cm ja painoa sillä oli vielä edellistäkin enemmän eli 3,5 kg. Jälleen loppupäivä oli sitten hiljaista, ei tapahtumia. OTT:llä oli hyvä päivä, ensin lähti sivutönkösta 3 plus ja kun kaarettiin takaisin ottipaikalle, niin oloimmasta plaanarista lähti 4 plus.
OTT kohti rantaa
Kolmas kalastuspäivä maanantai alkoi sitten kerrassaan hienoissa merkeissä. Aloitimme kalastuksen klo 13 aikoihin ja tällä kertaa vedimme pikkuplaanareilla. Lähes samantien, kun kaikki raksit olivat vedossa, iski takilasta 15 jalassa olleeseen 50 jalan vaparilla olleeseen VK:n uv-vihreä-pinkkiin huppuun kolmen kilon lohi. Tästä ei mennyt kuin kolme varttia, kun sisimmäinen plaanari lähti peruuttamaan. Kala oli napannut Tiuran maalaamaan Salsan kelta-siniseen-popcorniin. Tuosta kalasta meni tunti, kun samaa huppua taas vietiin. Tovin väsyttelyn jälkeen huomattiin, että nyt on kyllä kala ihan väärän värinen eli kyseessä oli mahtihauki. Siitä meni sitten puolestaan parikymmentä, kun takilasta lähti 21 jalasta "kohtuullinen mölli", kuten muistiinpanonauhoituksessa sanottiin. Japa kysyi Timiltä, haluaako hän väsyttää kalan, mutta Timi ei halunnut, liekö mielessä kummitellut vielä tuo äsken väsytetty hauki. Japa väsytti kalaa tovin aikaa ja, kun se saatiin haavittua, ei riemulla, tuuletuksilla ja huudolla ollut rajaa, lohi n. 80 cm ja 8,0 kg oli veneessä, ja reissu oli todellakin pelastettu. On kyllä hienon mallisia nämä kalat, kun tälläkin lohella kyljen leveys oli 25 cm. Vielä ennen rantaan menoa onnistuimme jallittamaan yhden reilun kolmosen lohen, taisipa uv-vihreä-pinkki toimia taas. OTT:n uusimmalle jäsenelle Artolle eka järväriväsytys, 3 plus potkurin kautta kyytiin :). Ja Samille tuli hauki.
Kaloilla voi olla ulkonäköeroa, pituus aika lailla sama
Vappuaaton aatto. Keli oli oikein mainio alkuunsa, mutta sitten tuuli alkoi nousemaan. Tuuli ei noussut ihan älyttömän kovaksi, vajaaseen kymppiin sekunnissa, mutta kuitenkin alkoi jo tehdä ihan hyvän kokoisia aaltoja. Japa oli keulassa lepäilemässä ja kun hän sieltä tuli, hän tokaisi, että on se kumma, että näin pitkästi on vedetty, eikä ole tullut nypyn nypyä. Tästä meni ehkä parikymmentä sekuntia, kun takilassa 15 jalassa ollut VK:n uv-vihreä-pinkki lähti. Väsyttelyn jälkeen veneessä oli lohi 4,1 kg. Samaan aikaa ilmoitti Off Road Trolling Team, että he olivat saaneet 80 senttisen taimenen, mutta painoa tuolla kalalla ei ollut kuin 4,3 kg. Joten "hävisimme" tuon päivän taistelun 200 grammalla. Hyvä näin, sillä tämä oli OTT:n viimeinen kalastuspäivä, joten he pääsivät seuraavana päivänä hyvillä mielin kotia kohden. OTT:n Jussi sai maistaa omaa lääkettä, omalla kepitysvuorolla takilasta hauki. Tönköstä Artolle järväri, jolla oli valitettavasti rasvaevä. Keli alkoi nousta ja viimeisellä myötävedolla, ennen kuin lähtivät rantaan, niin lähti sivutönköstä 80 cm taimen, tosin vain 4 plus kg.
Ei tuota keliä voinut pelkästään moittia
Vappuaattona Timi lähti käymään tapaamisessa ja me lähdimme Japan kanssa kalaan. Päivä oli aika erikoinen; Timi oli poissa veneestä, saimme haukia, reissun ainoat alamittaiset lohet ja vielä rasvaevällinen. Mittaa tuolla rasvaevällisellä järvärillä oli noin 70 senttiä. Päivä oli muuten hieno, aurinko paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, joten miehet viihtyivät hyvin.
Timis ja Marko
Torstaina pääsimme vetämään vasta illalla, kun päivä oli tuulinen. Kävimme päivällä vierailulla Sjötorpissa katsomassa Göta Kanalin lähtöä ja sen jälkeen kävimme Mariestadissa markkinoilla ja lisäksi vähän kiertelimme kaupungilla. Illalla, kun oli kuitenkin lyhyt kalastuspäivä, päätimme vetää peltiä ja vaappua. Heti uistinten laskemisen jälkeen kävi plaanarissa nykimässä joku uistinta, mutta ei tarttunut siniselkäiseen ja kullanväriseen Bomberiin.
Näihinkin siellä saa varautua, vaikka kyseessä on sisäjärvi.
Perjantaina aloitimme uistelun ajamalla ulos ja sieltä lähdimme laskemaan myötätuuleen rakseja. Olin saanut kolmannen raksin viritettyä, kun keskimmäistä plaanaria vietiin. VK:n läppäri-vihreä-tummemman vihreä -huppu salakalla höystettynä houkutti 70 cm:n järvärin iskemään. Tämä olikin sitten viimeinen kalastuspäivä tällä reissulla.
Timin vuoro väsyttää
Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja näin ollen saimme ajella ihan rauhassa kohti Tukholmaa. Olimme hyvissä ajoin satamassa. Miehet olivat kyllä väsyneitä, kun tax-free ostosten ja buffetin jälkeen olimme niin väsyneitä, että menimme nukkumaan. Aamulla matka jatkui Tampereen kautta ja siitä Markolla melko vaiherikkaiden (sanan varsinaisessa merkityksessä) vaiheiden jälkeen kotiin. Sanotaanko näin, että rahalla saa ja autolla pääsee....ainakin useimmiten....
Tuosta Baggerudin valinnan onnistumisesta. En tietenkään tiedä miksi, mutta Turun satamassa tapaamiltamme ja samoihin aikoihin Askevikissa olleilta porukoilta kuulimme, että siellä kala ei ollut oikein syönnillään, vaan saaliit olivat jääneet vähiin. Onneksi kukaan ei kuitenkaan tainnut munia saada pataan, vaan jokainen sai kalan tai kaloja. Sehän se on kuitenkin tärkeintä uistelussa, vaikka muutenkin uistelu tietysti on oikein mukavaa, niin kyllähän se kala on se, mikä reissun aina kruunaa. Sitähän sieltä haetaan ja toivotaan saatavan. Baggerudin mökit ovat mainiolla paikalla, vain parin sadan metrin päässä rampista. Se on vähän huono, ettei ole vieressä laituria, johon voisi veneen jättää, mutta onnistui se noinkin. Tosin silloin, kun oli tuulinen päivä, tuuli osui suoraan rantaan ja silloin täytyi pelastuspuku päällä mennä vastaanottamaan venettä, että sen sai asiallisesti trailerin päälle. Tässäkin auttoi se, että oli porukkaa...
Ruotsin armeijan kuvioita (OTT)
Mukavaa oli myös testata puku, että se pitää vettä. Uiskentelimme Jussin kanssa tovin ja kerroin hänelle, miten puvun kanssa on järkevintä ja turvallisinta uida. Lisäksi näytin hänelle, miten saa kaverin mukaan, mikäli hän ei ole enää tajuissaan. Näitä oppeja itse olen saanut rajavartioiden kanssa uiskennellessa.
Pelastuspukua testaamassa
Kiitoksen sanan voisin lausua tässä vaiheessa tietysti reissussa mukana olleelle OTT:lle mukavista illoista. Myöskin uutena jäsenenä mukaan tullut Arto sulautui joukkoon hetkessä,ja taisipa uistelun ensikertalaista vähän uistelukärpänenkin puraista eli varmaankin tulevilla reissuilla nähdään. Naapurimökissä oli myös suomalaisia, Sami (Kantelinen), Juha (Martikainen) ja Pave (Paavo Kopra), joiden kanssa olimme yhteyksissä vhf:llä. Myös he onnistuivat reissussa hyvin. Lisäksi kiitokset pitää ehdottomasti antaa Kristian Keskitalolle, jolta saimme paikkavinkkejä sekä Hostikan Villelle, joka oli käynyt Vänernillä pari viikkoa aiemmin ja kertoi mm. tuon uv-vihreä-pinkki -värin (vesimeloni) ja vihreä-kulta-kromin toimivuuden.
Samin porukka
Lähteä varmaan pitäisi...
Tästä voit sitten katsoa reissun kohokohdat eli "väsytysvideo".
Seppo, joka oli suurena apuna tehdessäni artikkelia Pyhäjärvestä Vetouistelu -lehteen, pyysi minua kaveriksi Pyhäjärvellä järjestettävään Yöuisteluun. Tarkoitus oli uistella koko yö. Kisa alkaisi klo 20 ja päättyisi aamulla klo 08. Eiku mukaan vaan.
Ajoin Raahesta Pyhäjärvelle niin, että olin vähän yli seitsemän Sepon kotona. Sepolla oli kaikki näppärästi laitettuna valmiiksi, kun vene oli valmiina mökkirannassa, jonka vieressä hän itse asui. Minun tavarat maitokärryihin ja kohti järveä. Ajoimme kisapaikalle, jonne saavuimme juuri ajoissa klo 19.30. Tässä vaiheessa minulle oikeastaan selkisi lopullisesti kuinka suuresta järvestä onkaan kyse, selkää riitti suuntaan jos toiseen. Olimmehan viimeksi juttua tehdessä käyneet vain yhtä aluetta lävitse.
Kisan alussa oli siirtymää, kunnes klo 20 sai alkaa kalastamaan. Kelkat veteen ja kalastus päälle. Seppo oli laatinut suunnitelman, että lähdimme vetämään heti kalasatamasta päästyämme Paskaluodon ohitse ja sen jälkeen Mustaniemen ympäri ja edelleen siitä moukarille. Tätä aluetta tarkoituksemme oli vetää noin kahden metrin vedessä ja kohdekalaksi oli valittu hauki, koska kuha ei ollut vielä syönnillä. Vetoon laitettiin Bombereita ja minä laitoin omalle puolelleni Tiuran Magnum -peltejä.
Kisa alkoi meidän osalta todella hyvin, olimme vajaassa kahdessa tunnissa vetäneet vajaa 20 kg haukea, eli tällä menolla meillä olisi hyvä saalis. Tosin omalta osaltani totesin äkkiä, että peltien vetäminen matalassa vedessä puntin kanssa tai ilman ei ole kovin helppoa. Vähän väliä joko plaanarilaukaisin laukesi tai sitten muutoin vain tarttui pohjaan.Onneksi yhtään peltiä ei menetetty, mutta turhaan kyllä häiritsi muutoin kalastusta, kun piti irroitella pohjasta. Ja tällöinhän ei tietenkään muut pelitä oikein. Joten pellit saivat väistyä ja tilalle Bombereita.
Jatko olikin sitten rauhallisempaa, haukea tuli, mutta hitaammalla tahdilla, hauki silloin tällöin. Vaihdoimme välillä myös paikkaa, ja ajoimme Luhdanniemeen ja siitä Vuohtoniemeen, mutta täältä saaliiksi tuli vain yksi hauki. Sitten teimme päätöksen, että kokeilemme hieman syvemmästä vedestä. Vaihdoimme uistimiksi APK-vaaput ja Karikot. Lisäksi minä viritin yhden raksin toiseen takilaan. Vedimme nyt 5-6 metrin vedessä Hiienkarin lähellä. Kaloja tuli edelleen samalla tahdilla eli hauki silloin toinen tällöin. Pari kakkosen kalaakin tuosta taisi tulla, mutta tahti oli hidas, että olisi voittoa voinut haaveillakaan. Puhelinsoitot yöllä kertoivat, että hauki oli nihkeällä syönnillä ja niitä oli porukoilla aika lailla samanverran kalaa kuin meilläkin. Haukien koko ei ollut mitenkaan iso, vaan reilun kakkosen kaloja taisi olla pari ja muut olivat sitä kilon pulikkaa enimmäkseen.
Jaksoimme vetää loppuun asti ja sitten alkoi spekulointi, että minkä verran sitä kalaa kaikkiaan on ja mihin se oikein riittää. Arvelimme, ettei kuitenkaan voittoon tai palkintosijoille tartte haaveilla. Ajoimme kalasatamaan, joka toimi kilpailukeskuksena. Näimme, että monet kantoivat isoja laatikoita kahteen mieheen, joten kyllä muillakin kalaa oli. Menimme jonoon. Jonossa sitten kuulimme, että yli 50 kg:n saaliita oli tuotu puntarille, joten meidän kalat eivät riittäisi ehkä edes pisteille. Haukien ja ahventen lisäksi oli puntarille saatu myös komeita kuhia. Kuhia ei määrällisesti ollut paljon, seitsemän, isoimpien koko oli kuitenkin sitä luokkaa, että tuo järvi kiinnostaa kyllä kuhavetenä minua entistä enemmän. Kaksi suurinta kuhaa taisivat olla 4,7 ja 4,0 kg, joten kyllä siellä järvessä komeita kuhia ainakin ui. Lopputuloksista on pääteltävissä, että loppusijoituksemme oli kymmenes, eli juuri viimeisille pisteille päästiin. Emme jääneet odottamaan palkintojenjakoa, kun tiesimme, ettei meitä siihen kaivata ja väsy alkoi jo painamaan.
Yö oli, suoraan sanottuna, aika raskas. Keli ja seura oli kohdillaan, jos ei parempikin, mutta sitten taas valvominen (-10 minuutin nukahtaminen), oli kyllä aika tiukka setti. Varsinkin, kun kisaa edelsi mökkiremontin teko, jonka vuoksi joutui heräämään kohtuullisen ajoissa. Aamulla, kun olimme käyneet Sepon luona rantasaunassa (oli muuten loistavat löylyt) ja vähän syöneet, ei tarvinnut unta hakea. Muutaman tunnin nokoset ja sitten kohti kotia. Illalla sitten oli kyllä todella väsy, ja nukahteli kotona pitkin iltaa niin sohvalle kuin nojatuoliinkin, ja lopulta yhdeksän aikaan oli pakko antautua. Mutta joka tapauksessa, kisa oli mukava ja loistavasti järjestetty. toistekin tuollaisen voisi käydä kokeilemassa eli hyvä maku jäi.
Ottipeleinä meillä toimi Bomberit, varsinkin kromiväriset pelitti silloin, kun aurinko paistoi vielä korkealla. Lisäksi muutama oikein sähäkän värinen APK-vaappu ja Karikko toimi osan aikaa. Mutta mitään ihan selvää ykköstykkiä ei tällä kertaa löytynyt, vaan kaloja tuli tasaisesti. Tosin se täytyy myöntää, että kun me molemmat valitsimme oman puolen uistimet, Sepon puoli "voitti" kyllä ihan suveriinisti. Mutta todellisuudessahan kalat on aina yhteisiä, kun ollaan kisassa tai sitten vetämässä ihan hupia...
Minä ja Petri Pyy kokosivat venekunnan, kun molemmilla oli kavereiden mukaan lähtö hakusessa. Kumpikin oli jo miettinyt merelle lähtöä yksin, mutta onneksi tuli kuitenkin kysyttyä Petriä, tästä oli myöhemmin erittäin paljon hyötyä molemmille. Vihdoinkin oli tuuli asettunut melkein viikon jälkeen sen verran, että merelle oli asiaa.
Lähdimme puoli kahden aikaan liikkeelle ja ajoimme Karjusta ohitse, kunnes huomasimme toisen venekunnan. Vhf:llä huuto, ja sieltähän Sippalan ja Seppälän venekunta vastasi, hekin olivat juuri aloittaneet vedon. Sanoivat, että vesi on riittävän kirkasta ja lämpökin näytti olevan kohdillaan, joten pyöräytimme äijien perän kautta ja lähdimme vetämään myötätuuleen, pilotin hoitaessa ohjausta.
Olimme kumpikin saaneet kaksi vapaa vetoon ja minä otin kolmatta käteen, kun huomasin, että plaanarin selkänaru alkoi uhkaavasti mennä mutkalle ja samantien laukesi laukaisija, ja 25g painolla varustettu siima oli irti. Tämän jälkeen alkoi räikkä huutamaan. Otin vavan käteeni ja tunnustelin hetken, mutta kala vain jatkoi menoaan. Mentyään pari sataa jalkaa kala pikkuisen rauhoittui. Sen jälkeen alkoikin oikea hyppyshow, lohi hyppi komeasti ilmaan ja tässä vaiheessa nähtiin, että ihan pienestä lohesta ei ole kyse. Tosin itse olin vielä skeptinen, että onkohan tuo talvikko. Petri tosin kertoi ajatelleensa noista hypyistä, ettei talvikot tuollaisia tee. Petri keräsi jo lasketut uistimet ylös, vain kelkat jäi veteen. Väsyttelin kalaa ja se tulikin pikku hiljaa kohti venettä. Alussa se otti välillä takaisin sen, mitä sai siimaa kelattua. Lohi kuitenkin tuli lähemmäs venettä ja saimme 50 jalan päässä olleen siimapainon irti, tunsi Petri siimassa pienen painon tekemän nirhauman. Tämähän antoikin sitten loppuajaksi mukavaa jännitystä. Onneksemme lohi pysyi tuossa noin 10 metrin etäisyydellä veneestä, mutta toisaalta ei tullut yhtään lähemmäskään. Arvelimme, että kala on noin 11-12 kg. Aina, kun sai vähän lähemmäs ja Petri otti haavia käteen, että joko, lohi otti ja peruutti tovin matkaa. Tässä vaiheessa aina tuli vilkaistua jalkamittaria, ettei vaan tuo 50 jalkaa tule täyteen. Tätä taistelua veneen lähellä kestikin tovin, jonka jälkeen lohi näytti väsymisen merkkejä, se alkoi esittää meille kylkeään. Sain vedettyä kalaa sen verran lähelle, että Petri pääsi haavitsemaan lohen. Tietysti haavin nostokin oli oma operaationsa, kun huomasimme kalan koon. Kun komea koukkuleukainen lohi oli veneessä, alkoi tuuletus. Näimme heti, että molempien ennätys taisi mennä uusiksi. Minun puntari kun oli edelleen rikki, eikä uutta ollut tullut ostettua vielä, ja kaikki kalusto oli ylhäällä, päätimme ajaa Jarmon ja Riston viereen ja lainata heiltä puntaria. Uudet ennätykset olivat syntyneet molemmille. Lohella oli mittaa 104 cm ja painoa puntarin mukaan 14 kg. Ottipelinä oli Isotiura värissä hopea-keltainen puolikas, jossa oranssit tiikerinjuovat. Piste tulee vetouistelu.comiin...
Loppupäivä meni sitten samoja seutuja kierrellen, mutta tärppejä ei enää tullut, vaikka kaiussa näkyikin muutamia hyvännäköisiä "banaaneja" ja isoja silakkaparveja. Mutta reissu oli erittäin onnistunut joka tapauksessa ja päiväkin meni todella nopeasti.
Lisäys: Nyt sain Pyyn Petriltä ja Janilta kuvia, joten tässä lisää kalakuvia.
Sunnuntaina 14.06.2014 järjestetään uistelutreffit Raahessa. Tapaaminen Iso-Kraaselin saaressa, josta lähdetään klo 10 kalaan. Paluuaika määritellään sitten tuolla saaressa. Ei ilmoittautumisia, ei osallistumismaksua, ei palkintoja, ihan vain lohenuistelijoiden tapaaminen. Minulta voi kysellä lisätietoja. Kaikki mukaan...
Korjataan sen verran, että sunnuntaihan on tietysti 15.06.2014....
Kävin Kuusiniemen Matin kanssa suurinpiirtein samoilla huudeilla kuin Jarmo oli ollut päivää aiemmin. Penkkaa vedettiin kohti Nahkiaista "kaukana kaikesta" Tällä(kään) kertaa ei ollut meidän päivä, vaan munat meni pataan, niin kuin ruukataan sanoa. Keli oli kyllä kerrassaan mainio, kevyt tuuli ja aurinko paistoi. Vedenlämpö oli yllättävän lämmin, lähempänä rantaa oli 14 astetta ja tuolla kaukanakin 10,5-11,8 astetta. Jonkin verran löydettiin täkyparvia, muttei niiden komentajia. Mutta vielä ehtii, kautta on paljon jäljellä, Ahvenanmaalla tehdään hurjaa tulosta tällä hetkellä. Ja sellainen mukava asia vielä tähän, että mukavan paljon oli veneitä liikkeellä, laskinkohan 7-8 olisi yhteensä näkynyt, hienoa. Ja ettei pelkkää tyhjänvetämistä, niin kuuluihan sieltä, että Petri Pyy oli kaverin/kavereiden kanssa saaneet 101 senttisen lohen, onnitteluja heille. Toivottavasti jostain löytyy tarkempia tietoja...
Kippari Marko rustaili muutaman lohimiehen ansiokkaalla avustuksella artikkelin,jossa Perämeren lohimiehet kertovat lohenpyynti -konstinsa. Lisäksi karttoihin on merkattu ottipaikkoja. Tämä kaikki löytyy uusimmasta, viikolla 16 ilmestyneestä Vetouistelulehdestä. Jos et ole tilannut lehteä, niin tilaamalla saa tai sitten kaupasta...
Jo kolmatta uistelijoiden kalamiesiltaa vietettiin tällä kertaa Oulussa Tiuran pajalla. "Frank Tiura" oli ottanut hoitaakseen käytännönjärjestelyt ja täytyy sanoa, että hyvin hoitikin.
Paikalle oli kertynyt liki 30 innokasta uistelijaa. Tapaaminen alkoi Arin alustuksella ja tervetulotoivotuksilla. Tämän jälkeen tunnettu uistelumies, Janne Väkeväinen, kertoi värien merkityksestä loheuistelusta. Hän kertoi tästä flash-ilmiöstä eli siitä, että välillä vieheen täytyy sulautua veteen ja välillä sitten tulla tämä flash-ilmiö eli värit. Tämä flash-ilmiö on se, jonka kala huomaa ja josta se kiinnostuu. Ihmisillä sama näkyy silmissä siinä, että kun on kiinteä valo, se ei niin kiinnosta, mutta kun on vilkkua/välkettä, niin katse kiinnittyy sinne. Ajattelemisen aihetta...
Tämän jälkeen Ari kertoi uittoaltaan äärellä uusimman pellin, Magnumin, sielun elämästä. Hän kertoi, että tähän peltiin on laitettu kaikki se tieto-taito, mitä 25 vuoden aikana on saatu. Hän näytti alkuunsa kuinka Magnum lähtee tekemään liikettä jo todella hitaalla vauhdilla, puolelta toiselle lenkottaen, kuten oikein kylmällä vedellä on tarkoitus tehdäkin. Siitä vauhdin kasvaessa Magnumin uinti vilkastuu ja vauhtia se kestää aina reilusti yli viiteen kilsaan. Virittämistä voidaan suorittaa koukkukokoa vaihtamalla, jolloin pienemmällä koukulla puikkelehtiva uinti tulee jo pienemmällä nopeudella. Ja sitten, kun jätetään vielä toinen koukkurengas pois, Magnumin uinti lähtee puikkelehtiin vieläkin hitaammassa vauhdissa. Ari kertoi myös, että koukun asennolla pellissä on myös merkitystä. Hän kertoo aina laittavansa koukun niin, että juotettu haara koukusta tulee pellin koveralle puolelle elikkä ns.lusikankuppia vasten. Tällä on merkitystä pellin tasapainoon ja näin ollen myös uintiin. Mikäli koukku on "väärinpäin", on uinti monotonisempaa, ei niin elävää.
Tämän jälkeen oli sitten mahdollista ostaa peltirasiat täyteen. Paikalla oli myös paljon uistelucuppeja voittanut Jari Kostamo, joka kertoi Magnumin käytöstä hauenuistelussa ja kertoi myöskin ottiväreistä. Lisäksi Tiuran teipit ja blancopellit olivat käytettävissä ja siellä sai jokainen päästää luovuuden valloilleen. Kenties siellä syntyi "the ottipeli", sen aika näyttää.
Tästä ilta eteni siirtymisellä saunatiloihin, jossa kalamiehet jatkoivat verkostoitumisen merkeissä saunoen ja nauttien iltapalasta. Keskustelu oli illan aikana vilkasta ja karttojakin katseltiin ja toisille ottipisteitä kertoiltiin. Näin ollen tärkeä osa tätä kalamiesillan -ohjelmaa tuli myös toteutetuksi.
Oikein paljon kiitoksia kaikille osallistujille ja varsinkin Arille, joka tämän illan järjesti. Ensi vuonna sitten on taas Raahen vuoro ja allekirjoittanut lupasi ottaa vastuulleen illan järjestämisen. Näissä merkeissä siis jatketaan vuoden päästä...
Kalamiesilta saa jatkoa tänä vuonna, kun "Frank Tiura" järjestää illan Oulussa tulevana viikonloppuna. Ohjelmassa on tutustumista Tiuran "tehtaaseen" ja peltien virittämiseen. Lisäksi tietysti vapaampaa illanviettoa. Perästä kuuluu...
Kävin pyörähtämässä venemessuilla Kuusiniemen Matin kanssa. Lisäksi päivemmällä porukkaan tuli Tampereelta Off Road Trolling Teamin Jussi Paasikoski ja kaverinsa Hemppa.
Päivä meni ihaillessa toinen toistaan komeampia veneitä. Uistelijana oli kiva katsella, kun Pilothouse -tyyppiset veneet ovat lisääntyneet kovasti. Eli tarjolla on hyttiä ja sen lisäksi iiiiiisssssoooooooo takatila. Mieli tekisi, mutta kun sitten pitäisi alkaa vaihtamaan myös isommalla vetokyvyllä varustettu auto. Pilothouse -veneistä ehkä hienoimmat olivat täysin uisteluvarusteltu AMT, mutta ei ollut huono myöskään Finnmasterin vastaava vene, johon pääsimme tutustumaan jo Kokkolassa olleessa kalamiesillassa. Hintansa puolesta taas Quicksilverin veneet olivat erittäin kilpailukykyisiä, ulkonäköseikoista taas voidaan olla sitten montaa mieltä. Hytti on kuitenkin aika keulalla, varsinkin noissa pienemmissä malleissa. Mutta siitä huolimatta hytissä oli hyvin tilaa, vaikka jopa seisoa, ottaen huomioon, että olen 193 cm pitkä. Mielenkiintoisia malleja kieltämättä. Olipas mukana myös erikoinen "vesihiihtovene", jossa voimanlähteenä käytettiin vesijettiä...
Tiuran osastolla piti myös tietysti käydä, kun tiesin, että Ari on tuonut noille messuille myyntiin uuden Tiuran Magnum -pellin. Ari kertoikin, että Keräsen Heikki oli saanut hyvin saalista näillä pelleillä, kuten myös Vetouistelulehdestä olimme saaneet lukea. Värivalikoimassa löytyi, kuten oheisesta kuvasta näkee.
Viimeisimpänä ohjelmana oli sitten pelastuspuvun katseleminen/ostaminen Ursuitilta. Kokeilin sekä Easy:ä, että myös Geminoa. Jotenkin tuo Gemino vaikutti paremmalta, joten valintani tulee olemaan se, kunhan vain hinta saadaan kohdille. Pitää vähän neuvotella, kun voi olla jotain mielenkiintoista tulossa tuon suhteen. Mutta siitä myöhemmin sitten, kun on sopiva aika. Joka tapauksessa, on tietysti makukysymys, mutta ehkä suurin syy tuohon valintaan on se, että se on kaksi osainen. Voi lähtiessä/tavaroita kerätessä olla pelkillä housuilla ja myös, jos tulee vesillä oikein kuuma. Tietysti jokainen, myös minä, pidän sitten matka-ajon aikana pukua päällä oikein. Lisäksi tuo puku istui aavistuksen paremmin minulle.
Aina sitä jotain tahtoo messuilta mukaan tarttua, nyt näitä Tiuran Magnumeja ja kolme seiskaa uusilla väreillä, testattavaksi raksien kanssa. Vetonopeuden kun pitäisi olla juuri niiden kanssa hyvä.
Hyvät oli messut, ei mitkään tunkkaset messut. Aika vaan tahtoo mennä niin äkkiä, ettei ihan kaikkea pysty ajan kanssa katsomaan.
Ai niin, pois lähtiessä ulkona oli heti kerralla todella hieno uisteluvene kaikkine härpäkkeineen, Kolsin Tomin Lowrancen kylkiteippauksilla ehostettu amerikan ihme. Todella loihakkaan ja merikelpoisen näköinen kampe. Tomin kanssa messuilla vaihdettiinkin pari sanaa, kun sattui olemaan Jussin vanhoja tuttuja. Tuli kyllä yksi varteenotettava vaihtoehto tulevaisuuteen, kun tarttee/joutuu venettä vaihtamaan.....
maanantai 2. joulukuuta 2013
Petri Strang a.k.a Mr Big on löytänyt videon, jossa on sanomaa. Kannattaa katsoa....
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/131114_muutos_kalastusasetukseen.html Uusi kalastusasetus määrää, että osa kalojen alamitoista muuttuu vuoden alusta. Tämähän tietää hyvää kaloille, niin järvillä kuin merelläkin. Tästä on hyvä jatkaa....Linkissä asiasta tarkemmin.
Olisihan se pitänyt arvata, että joku on keksinyt helpotusta tuohon itse tehtyyn, sotkuiseen nelarin huoltoon. Tällä kertaa löysin hyvän ratkaisun tuolta Jupezkun blogista. Pumppu kaupasta ja täytyy sanoa, että olen ostokseeni erittäin tyytyväinen. Jupezku hallitsee tuon kertomisen ja kuvailun, joten alla hänen bloginsa linkki, josta ko. laitteesta esittely löytyy....
Kisat päättyivät meidän osalta mollivoittoisesti, ei mittakalaa ylös. Mutta se sentään vähän helpottaa, että samoin kävi 52 muullekin venekunnalle. Eli kaloja kisassa saatiin neljä kappaletta, ja niistä suurin oli hienon kokoinen järvilohi 3,9 kg. Pituutta kalalla oli "vain" 66 cm eli tanakasta järväristä oli kyse. Team Jahva Bois onnittelee voittajaa ka myös muita, jotka kalan saivat.
Illalla olisi ohjelmassa ollut porukalle saunaa ja illallista, jotka valitettavasti tällä kertaa jäivät väliin, mutta menu kuulosti herkulliselta. Ehkä ensi kerralla sitten. Lisää tällaisia tapahtumia Suomeen...
Nyt on vedetty reilu neljä tuntia. Alussa oli puoleen tuntiin neljä tapahtumaa, joista kolme veneeseen saakka. Kaikki tosin laskettiin takaisin, kun eivät täyttäneet kisan 60 cm:n alamittaa, vaan olivat reilun 50 cm.
Taas tarkastetaan uinnit ja vielä loppurutistus ...
Näsijärven Lohikunkku - kisaan alkanut. Kaikkiaan 57 venekuntaa on lähtenyt liikkeelle enimmäkseen pilviseen keliin. Tuuli on maltillinen eli keli kaikkiaan on ihan hyvä.
Btw, ensimmäinen tärppi tuli jo ensimmäIstä raksia laskettaessa, mutta karkasi.... tämä lupaa hyvää ...
Huomenna on Tampereella Näsijärven lohikunkku -kisa. Jahvaboisin Japa ja Marko olivat treenaamassa ja katselemassa paikkoja tänään. Nyt on vedetty reilu kolme tuntia ja veneen vierellä on käytetty yhtä noin 50 cm tumma taimen. Tästä on hyvä jatkaa vielä hetki ja sitten huomenna täydellä iskulla kisaan. Japan ja Marko seuraksi veneeseen tulee Off Road Trolling Teamin Jussi Paasikoski. Lisää rapsaa huomenna.....
Tuossa on päivitelty elektroniikkaa tälle kaudelle ja on jo vähän testatukkin. Taisinpa löytää jopa ensimmäisen parvenkin sivulta, josta tässä kuva. Vähän kuin tätä varten tuon Structure Scanin laitoimmekin.
Kun vetouistelu on yhtä varustelua, niin nyt on jo tiedossa seuraavaan veneeseen systeemejä. Kyselin asiaa vetouistelu.comissa ja sieltä vastasi nimim. Jupezku, jonka blogissa oli aika hieno systeemi tehtynä Lowrancen tuotteista, tässä linkki.
Lisää kuvia, ja varsinkin sitten, jos ja kun tästä on ollut hyötyä kalojen saannin myötä.
Niin, tuosta tuli mieleen, että Pohjois-Ruotsin reissu on taas edessä, 11.09.2013 lähtee karavaani kohti Ruotsin lappia.
Ja ei tullut kalaa. Kyllä tämä lohisesonki oli tässä, eli ei tule enää käytyä. Lohisaldo näyttää tältä vuodelta nollaa. Mutta se ei ole kyllä peltien vika, vaan kyllä ne ottajat jäi hukkaan tänä vuonna.
Joku huusi näin jossain suomalaisessa elokuvassa, kenties Tuntemattomassa sotilaassa. Joka tapauksessa, huomenna olisi tarkoitus käydä vielä kerran kokeilemassa, onko se lohi syönnillä. Paljon on etelän suunnasta tullut puhetta siitä, että lohta on vielä paljon liikkeellä, mutta onko se kohdilla ja syönnillä, se nähdään huomenna. Kelin pitäisi ainakin olla kohdillaan, auringon paistetta ja pari-kolme metriä tuulta etelänpuolelta.
Nahkiaisen ulkopuolelle mennään ja siellä penkkoja ja patikoita kierrellään ja katsellaan, josko joku meidän pyydön hyväksyisi. Raporttia seuraa perässä....
Ei tullut tällä kertaa Raahen edustaltakaan. Karjulan ulkopuolella vedettiin pitkä päivä. Paljon näkyi kyllä kaikuja vajaassa kymmenessä metrissä, joita epäiltiin lohiksi. Haarasen Ari oli myös vetämässä ja teki saman havainnon. Hän käytti takiloita syvemmällä ja kaiut jatkui, joten ehkä ne lohia olivat. Puhelu Kokkolan suuntaan, Martsi Manninen kertoi saaneensa kaloja takiloilla, joten sekin tukenee tuota seikkaa. Ehkä kala on syystä tai toisesta syvällä....
Mutta vielä ei kannata luovuttaa, lohta on vielä tulossa ja sanovat, että paljon. Mutta mistä menee, senkun tietäisi...
Vedimme tuon viimeisen illan kyllä aika lailla tappiin. Toki myöhempäänkin olisi voinut vetää hämärässä, mutta sattuneesta syystä oii motivaatio vähän hukassa.
Nyt vähän sulatusta, ja sitten mietitään, mitä tehdään tulevaisuudessa. Ai niin, tuli luvattua Off road trolling teamille ja Team Kolmipiikille, että jos he tänään vetävät kolme lohta, niin ensi vuonna tullaan taas Ahvenanmaalle. Saas nähdä....
Alkuun kiitokset Arille ja Teijolle kannustuksesta, sitä tarvitaan, kun usko on koetuksella. Mutta luovuteta EI.
Ilta on hieno, mutta ainoa kalahavainto on kala, joka hyppäsi noin metrin pituisen loikan veneen lähettyvillä. Ei ihan ehtinyt haavita, eikä olisi kyllä yltänytkään...
Pari tiimiä liittyi majoitukseen yöllä, ja kuten arvata saattaa, ei menty ajoissa nukkumaan.
Nyt kuitenkin vesillä ja Ottotäyn täyt uimassa. Odottelua ja odottelua. Molemmissa taloomme viime yönä liittyneissä tiimeissä on ensi kertalainen, ja siitä yhtälöstä on sitten oma tarinansa, jonka meidän tiimi soisi toteutuvan.
