Oulujärvellä

Team Jahva Boisin Marko lähti käyttämään Ville Hostikkaa Oulujärvellä kalassa. Yhteinen tuttumme Timo Kokkonen oli meidän yhteystietomme luovuttanut toisillemme, kun Ville muutti Ouluun. Marko lupasi sitten käyttää Villeä vähän kalassa työn vastapainoksi.

Lauantaiaamuna lähtö oli suhteellisen varhain. Marko ajoi Raahesta Ouluun, josta otti Villen kyytiinsä. Siitä ajettiin kohti Oulujärveä ja Säräisniemeä. Ennen kalaan pääsyä käytiin vielä varmistamassa Oulujärven lomakylästä, että majoitus on selvä ja samalla varattiin illaksi saunavuoro.

Rantaan päästyämme virittelimme ensin raksit valmiiksi. Laitettiin monenlaista väriä; läpinäkyvää, kromia, glowta jne. Vähän niukanlaisesti oli tietoa saatu väreistä, kun kukaan ei vastannut Markon tiedusteluun vetarissa. Mikä on sikäli ikävää, että vielä nykyäänkin ollaan niin huonoja kertomaan, jos tietoa on. Tietysti, jos raksiuistelijoita ei Oulujärvellä ole, niin sen ymmärtää, mutta muuten ei. Muualla kun on käynyt kalassa, on tietoa saanut yllinkyllin, että on hieman paremmat pohjat lähteä liikkeelle. Kuitenkin edellisestä kerrasta järvellä taitaa olla vajaa 10 vuotta, ja silloinkin vedettiin vaappua ja peltiä.

No, nyt päästiin kuitenkin kalalle ja alettiin vetämään Säräisniemen penkkaa, sen itäpuolta. Valitettavasti karttaa ei ollut plotterilla, eikä läppärillekään löytynyt koordinaatteja oikein. Oliko sitten Markolta vain huono yritys?? Mutta nyt vedettiin osittain "sokkona", tosin kartta oli kuitenkin olemassa s-postissa ja näin katsottavissa, ja plotterille alkoi piirtymään merkeistä penkan kohta. Päivä vedettiin hämärään hyssyyn saakka, ja ainoan paremman tapahtuman antoi 600 gramman ahven, joka tarttui, kun ajoimme matalaan ja siinä oli pari metriä korkea parvi sakeana, ilmeisesti juuri noita ahvenia. Samoilta paikoilta nappasi yhtäaikaa myös toinen kala, jota ehdittiin hieman jo toivoa ahveneksi, mutta osoittautui sitten haueksi. Muutoin päivä oli hiljainen, lukuunottamatta paria haukea. Illalla jätimme veneen laituriin ja lähdimme majoitukseen. Ilta meni saunoen, ruokaa laittaen ja raataillen. Oli aika mennä nukkumaan, olihan jo puoli yö ja aamulla oli tarkoitus herätä aikaisin.

Aamulla heräsimme klo 8. Aamupalan jälkeen lähdimme kalaan. Rannassa olikin jo pari auto-traileri -pakettia, joten muitakin kalassa oli. Raksit uudelleen vetoon lähes heti satama-altaasta lähdettyämme. Päivä meni jälleen tuossa samaa Säräisniemen penkkaa edestakaisin ajaen. Enimmäkseen ajoimme syvän päällä, kun veden lämpötila oli sen verran korkea, ettemme uskoneet taimenen olevan vielä matalassa. Sitten huomasimme, että näkyi muitakin veneitä. Osa heistä veti ihan vain siellä matalaa pitkin, joten mekin päätimme ajaa siellä. Eipä antanut matala vesikään sen kummempaa saalista kuin syväkään, vain haukea oli välillä roikkumassa rakseissamme. On se kyllä pettymys aina, kun siima laukeaa laukasimesta ja hetken ehtii ajatella, että joko nyt, niin ei. Eiköhän vain sieltä putkahda selkäevätön limatuubi pintaan, niin paljon kuin olisi odottanut, että sieltä olisi ensimmäisenä näkynyt selkäevä. Sitäkin ehdittiin ihmetellä, että missä on alamittaiset, kun ei edes ne häirinneet.

Rantaan palattuamme tuli sinne myös toinen venekunta. He olivat saaneet yhden reilu 50 senttisen ja muutamia alamittoja. He olivat olleet Säräisniemen eteläpuolella olevalla penkalla. Että olimmeko kuitenkin vain ihan väärässä paikassa???

Viikonloppu oli kelien puolesta hyvä, välillä ehkä liiankin hyvä. Ei juurikaan tuullut, ja välillä oli jopa ihan tyventä. Olisi kuitenkin hieman saanut pintaa rikkoa. Aurinko ei paistanut täydeltä terältä, mutta onneksi ei kuitenkaan satanut. Ja oli mukava kuunnella kokeneen kalamiehen Villen juttuja uistelusta ja kalastamisesta, ja vertailla raksien uinteja. Ainakin Markolle tuli ajateltavaa ja opittavaa. Valitettavasti Markon "tiedot" (hah) ei riittäneet tällä kertaa siihen, että olisimme päässeet väsyttämään lohikalaa.

Jahva Bois Pohjois-Ruotsissa

Perjantaina 01.10.2010
Iltasella Tampereen pojat Japa ja Timi tulivat Raaheen. Auton pakkaus ja ruokailu, jonka jälkeen lähdettiin tekemään matkaa. Matkaa tehtiin rauhalliseen tahtiin ja järven rantaan Gällivaarassa päästiin aamulla kolmen aikaan. Muutaman tunnin nokoset auton penkeillä. Yllättävää kyllä ihan kelvollista oli nukkua, joten unikin oli sen mukaista, liekö väsymyksestä johtunut?? Aamulla sitten ensin sissiteltta pystyyn, kamina lämpimäksi ja aamupalan tekoon.

Lauantai 02.10.2010
Siihen kaminan lämpöön olisi vaikka voinut jäädä, mutta kalallehan sinne oli menty. Timi lähti käymään vielä läheisessä (45 km) kaupassa ostamassa viimeiset tarpeelliset tavarat, kuten ruokailuvälineet. Sillä aikaa Japa ja Marko laittoivat raksit valmiiksi ja ehtivätpä käydä vähän kokeilemassa, että onko harjus syönnillä. Eipä ollut, mutta Japa sai pari pientä taimenta. Timin palatessa kamat veteen ja kohti lähintä syvännettä. Päivän aikana kalat löytyivät aika suppealta alueelta. Mitään kamalan isoja ei tullut, mutta jotain pientä kumminkin. Yksi 2,0 kg:n ja yksi 2,7 kg:n kala otettiin ja muutamia puolentoista kilon kaloja laskettiin pois. Niin ja tietysti parit hauet, jotka tuolla ovat hyvän kokoisia, mutta siitä huolimatta pääsivät takaisin ilman veneessä käyntiä. Toinen otetuista taimen pääsi graavikalaksi ja toinen puoliska laitettiin kalakeittoon, ja toinen taimen laitettiin jäihin kotiin kuljetettavaksi. Illalla tehtiin sitten tuosta taimenen puolikkaasta keitto kaminalla. Ruoka maistui miehistölle oikein hyvin, eikä sen jälkeen tarvinnut mitään pitkällisiä ja perusteellisia keskusteluja pitää, vaan tuhinaa alkoi kuulua teltasta.

Sunnuntai 03.10.2010
Tosi pitkien unien jälkeen miehistö oli valmiina toiseen päivään. Siirtyminen toista syvännettä kohti, jota ennen laitettiin veto päälle. Kokeiltiin uutta, tai siis ennemminkin pitkästä aikaa aluetta, jolta joskus on tullut taimenta. Markon puolelta alku oli todella hyvä. Ei ollut vielä kaikki vedossa, kun ensimmäistä pikkuplaanaria vietiin. Marko vapaan kiinni. Vavasta ei tuntunut juuri laisinkaan potkuja, joten epäilys hauesta heräsi. Ja näinhän se loppujen lopuksi perässä laahaava hauki vapautettiin piinasta. Eikä kestänyt kuin hetken, kun taas pikkuplaanaria vietiin. Ja taas limatuubi oli vetelänä siiman päässä. Hauki vapautettiin, kunhan se ensin saatiin hinattua veneen vierelle. Ei tämä niin hyvin alkanutkaan.

Ei todellakaan. Sitten oli hiljaista, todella hiljaista koko päivän ajan. Jopa meidän tiimin keskuudessa lähes varmana paikkana tunnettu syvänne oli hiljainen, eikä minkäänlaista eloa ollut vavoissa. Ilta alkoi lähestymään, joten kamppeet ylös ja paluu eilisille paikoille. Siellä sitten kun alettiin lähestymään edellispäivän ottipaikkoja oli toiveet ylhäällä. Mutta karu oli palautus maanpinnalle edellisen päivän kelvollisen päivän jälkeen. Yksi mitättömän kokoinen taimen kävi veneen vieressä kääntymässä, mutta muutoin oli hiljaista. Sitten vähän ennen pimeää iski tuplatärppi. Armoton väsytys ja kohta pettymys oli jälleen käsin kosketeltava, kun molemmat osoittautuivat hauiksi. Karmea päätös karmealle päivälle. Ei muuta kuin leiriin ja ruuan laittoon. Tällä kertaa ruoka tehtiin ulkona nuotiolla ja muurikkaa käyttäen. Ruoka oli lyhyesti sanottuna erittäin tyrnä eli täyttä tavaraa. Ja kaiken kruunasi Timin tuoma erittäin hyvä punaviini, jonka hänen yhteistyökumppani oli hänelle luovuttanut. Jälleen teltalle ja kamina lämpimäksi, ja yllättäen taas alkoi rohina pian telttaan päästyämme.

Maanantai 04.10.2010
Ja taas nukuttiin pitkät yöunet. Aamulla aamiaisen jälkeen takaisin järvelle. Tällä kertaa ei lähdetty kauemmas ajelemaan vaan jäätiin siihen leirin lähelle syvänteeseen. Tällä kertaa valinta oli onnistunut, päivän aikana veneen vieressä kävi useampikin noin kilon-puolentoista taimen. Lisäksi hetken ajattelimme jo, että nyt saatiin hyvä kala kyytiin, kun arviolta noin kolmen kilon taimen saatiin haavittua, mutta kun haavissa olevaa tarkemmin sitten katsoimme, huomasimme sen olevan jo alkavassa kutuasussa. Pikaisesti laskimme kalan takaisin jatkamaan eloa ja toivottavasti myös jatkamaan sukua. Sähäkästi potkaisten taimen häipyikin syvyyksiin. Lähempänä iltaa sitten otimme yhden hieman vajaa kahden kilon kalan veneeseen, ruokakalaksi. Päätimme tehdä siitä loimuttamalla paistettua taimenta.

Vedettiin tällä kertaa siten, että hieman ennen pimeän tuloa lähdettiin rantaan, sillä vene piti nostaa ylös, koska aamusta piti taas lähteä kotia kohti. Vene ylös ja sen jälkeen ruuan laittoon. Master Chef Timis Virkkiksellä alkoi olla flunssan oireita, joten hänen täytyi mennä petiin. Kamina kuumaksi ja sen jälkeen Japa ja Marko laittoivat ruokaa muurikalla, taimenen kypsyessä siinä vieressä. Muurikka annos oli sen verran suuri jälleen kerran, joten puolet taimenesta laitettiin kylmään odottamaan seuraavaa aamua ja aamiaista. Jälleen kerran tuhina ja rohina täytti teltan välittömästi ruuan jälkeen.

Tiistai 05.10.2010
Aamusta sitten olikin reissun ikävin hetki edessä. Aamiaisen jälkeen oli pakko alkaa purkamaan leiri ja laittamaan auto ja vene kuljetuskuntoon. Siinä menikin sitten liki pari tuntia, kunnes kamppeet olivat paikoillaan ja miehet käyneet "loppupesulla". Japa kävi jopa kokeilemassa vajaan kahdeksan asteisen veden viileyttä uimalla. Huh huh. Timille ja Markolle riitti vain yläkerran pesu.

Kotimatka aloitettiin jo sitten noin klo 11 aikoihin, kun Tampereen pojilla oli piiitkä matka edessä. Perinteitä noudatettiin jälleen kerran, kun Gällivaarassa pysähdyttiin ja käytiin syömässä skrovmålit, kerroshampurilainen 2 x 90 g:n pihvillä, juustolla ja salaatilla. Hampurilainen oli laitettu isolle lautaselle ja loput lautasesta täytetty ranskalaisilla, NAM ! Syönnin päälle matka kohti kotia jatkui. Klo 19 aikoihin olimme Raahessa, josta tavaroiden purkamisen ja kahvittelun jälkeen Timi ja Japa jatkoivat matkaa kohti Tamperetta, jossa he olivat sitten puoli kahden aikaan.

Summa Summarum

Kyllä sitä taas huomasi olevansa todella erämaassa ja syrjässä "sivistyksestä". Muutama auto näkyi ja lisäksi kaksi venettä, muuten ei ihmisistä ollut mitään tietoa. Luonto puolestaan näytti sitten parastaan. Päivittäin saimme nauttia kotkan liitelystä veneemme lähettyvillä ja sunnuntaina kotkia oli jopa kaksittain. Kotkat kävivät hakemassa veneemme perästä noin 100 metrin päästä poisheittämiämme täkyjä. Kyllä oli komea näky.

Ruska oli suurimmaksi osaksi mennyt, joten se ei ollut enää hehkuvimmillaan. Mutta muutoin pilvien ja auringon leikki loihti välillä hienoja maisemia näkyviin, kuten myös kaukaisilla vuorilla lumeen paistava aurinko. Jälleen kerran sielu lepäsi.

Kalastuksellisesti reissu oli ihan ok, mutta ei mitenkään sävähdyttävä. Muutamia otettavia kaloja saatiin ja niistä nautittiinkin, mutta isot jäivät tällä kertaa puuttumaan. Se oli yllättävää, että lähes kaikki taimenet tulivat varmaan noin parin-kolmen hehtaarin alueelta. Muualla puolestaan oli hiljaista. Ja se, mikä meidät kaikki yllätti, oli levyn takaa tulleiden kalojen määrä. Taisipa olla, että liki kaikki tulivat levyjen takaa, vaikka niitä ei ollut kuin kolmessa kuudesta vavasta (kuusi on suurin sallittu vapamäärä). Värit levyissä ja päissä olivat samaa kaavaa kuin merilohen pyynnissä, eli keltaisen-vihreän-kromin sävyt jyräsivät. Kaloja tuli tasapuolisesti sekä AS:llä, VK:lla, ja lisäksi Rhys Davisin Super Herring Specialillakin taisi tulla kala. Täkyinä pyrimme pitämään mahdollisimman isoa salakkaa ja taisipa olla, että sanonta "suuret täyt, suuret kalat" piti meidänkin kohdalla paikkansa.