Neitsyys meni...

...sitten Vetouistelulehteen kirjoittamisen osalta. Eli 18.04.2012 ilmestyi postilaatikkoon lehti, jossa oli tuosta Raahen kalamiesillasta kirjoittamani juttu. Kiitokset jutun tarkastamisesta guruille Arille ja Jannelle, ja tietysti Sippalan Jarmolle kuvien lähettämisestä. Ja sehän kannatti, pääsit sitten oikein etusivulle.

Voihan se olla, että näille kirjoituksille tulee jatkoakin. Nyt kun kohta jään vuorotteluvapaalle, niin on ainakin jonkin verran aikaa rustailla tekstejä. Mutta sen aika näyttää.

Uusi blogi Raahen lohenuistelijoille

Avasin Raahen lohenuistelu -blogin Raahen alueen lohenuistelijoille. Tuonne voidaan alkaa keräämään tietoa lohenuistelupaikoista ja varsinkin niistä saaliista.

Itse toki tulen myös tähän tiimin blogiin lisäämään omia tarinoita uistelusta, mutta varmasti lisään myös tuolle sivulle omista Raahen edustan kalastusreissuistani.

Mikäli saalista tulee, niin minulle voi lähettää sähköpostia osoitteella jahvaboi ( at ) gmail.com.

Kalamiesilta Raahessa

Raahessa yritetään järjestää jollakin porukalla kalamiesilta maalis-huhtikuun aikana. Tarkempia tietoja tästä linkistä:

Kalamiesilta Raahessa

Tarkempi päivä ilmoitetaan ilmoittautuneille myöhemmin.

Tervetuloa

Vene '12

Nyt on messut käyty. Olihan siellä komeita veneitä ja paljon uutta elektroniikan sarallakin, niin Simradin, Lowrancen kuin Raymarinenkin osastoilla. Kalastusvälinepuolella mielenkiintoa herätti VK:n tekemä veivi -pelti. Sehän on kuin pieni peltinen VK2 -houkutuslevy, mutta kun uinti on samanlainen, niin varmaan saalista tulee. VK:n osastolta tarttui mukaan muutama pieni houkutuslevy, joiden värivalintoihin Väkeväisen Janne ja Vesa Kääriäinen olivat auttamassa. Tiuran osastolla tuli myös pyörähdettyä, ja sielläkin oli rivit täynnä peltejä ja vaappuja, kun HK -Varman osasto oli siinä vieressä.

Venepuolella sitten oli vanhoja perinteisiä veneitä ja joitain uusiakin. Kyllä se vain niin on, että me uistelijat olemme liian pieni harrastajakunta, kun ei oikein tahdo olla "meidän" käyttöön olevia veneitä. Silverillä nyt tietysti on perinteiset mallit Shark ja Eagle, mutta sitten tahtoo olla, että kyllä siellä se kiinteä takapenkki on häiritsemässä. Mutta ymmärrettäväähän tuo on, ei käy kieltäminen. Tosin nyt mielenkiinnolla odottelen, että mitä se tuo AMT saa aikaan tuolla 215 pilothousella??? Kuumehan se aina meinaa olla, mutta lompakkoon katsomalla sekin helpottaa.

Uistelun ulkopuolisista asioista voisi messuista lausua sukellusosion. Kävin kokeilemassa sukellusta Tuusulan sukellusseuran järjestämässä altaassa. Aiemminkin moinen on kiinnostanut, ja nyt sitten on "sukellettu". Hauskaa oli kieltämättä, vaikka tietysti pieni uima-allas 193 senttiselle on vähän lyhyt, mutta kyllä tuossa vähän niin kuin hajulle pääsi, mutta kuvitella vain voi, mitä se on sitten kirkkaissa ja lämpimissä vesissä, missä kuhiseen elämää. Mielenkiintoista mielenkiintoista...

 
 Messut oli jälleen kerran ihan käymisen arvoiset, eikä vähiten seuran vuoksi. Tulevia messuja odotellen...

Venemessut 2012

Taas on se aika vuodesta, kun pitää käydä kiusaamassa orastavaa venekuumetta Venemessuilla. Team Jahva Bois käy kahdessa erässä katselemassa veneitä. Ja tietysti myös kaikkea veneilyyn liittyvää, kuten esimerkiksi plotteri-tutka -yhdistelmiä, kaikuluotaimia ja tietysti kalastusvälineitä. Jälleen kerran raksien/houkkareiden tekijät ovat keksineet uusia värejä, joita sitten pitää käydä ihmettelemässä.

Messujen jälkeen sitten vähän infoa siitä, mitä siellä näkyi ja kuului.

2012

Team Jahva Bois toivottaa oikein hyvää uutta vuotta ja paljon kireitä siimoja tulevalle kaudelle.

Team Jahva Bois wish You a Happy New Year and tight lines for the next season.


Team Jahva Bois önskar Er gott nytt år och skitfiske för nästa sesongen.


Team Jahva Bois wünchst Sie ein gutes neues Jahr.

GoPro Hero 2

Se se sitten on. Tuollainen kamera tuli hankittua digitarvike.fi:stä kalastuksen ja motocrossin ( ei omaan ) kuvaamiseen. Tärkeimmät seikat tässä valinnassa olivat
- reilu kuvakulma ( 170 astetta )
- vesitiiviys ( 60 metriin ), ei tarvi miettiä, jos alkaa sataa tai muutoin roiskuu vettä, ja voi ottaa vaikka kalan lähestymistä veden alta.
- kuvan laatu hyvä ( riittäis vaan kotikoneella tehot tehdä elokuvia )
- sisäinen lämmitin itsessään syksyn kylmiä kelejä varten
- saa myös hyvä laatuisia kuvia ( max. 11 Megapixeliä )
- tarvittaessa myös ulkoinen mikrofoni ( ilman vesitiivistä kuorta ), ensi testeissä motocrossipyörällä kuori on suojannut hyvin tuulen häiriöiltä
- kaupan päälle tuli myös verkkovirta- ja tupakansytytin-laturi, usb-laturin lisäksi eli aina saa virtaa. Pieni juttu, mutta auttaa veneessä ja majoituksessa paljon, kun ei tarvi tietokonetta tms. sitä varten. Saahan näitä kaupasta, mutta tämä tuli samaan hintaan.

Tuleva kesä sitten näyttää, että miltä se videolla näyttää. Ensi testeissä on vähälläkin valolla saanut ihan ok. näkymiä. Eli videota pukkaa. Nyt vain pitää tehdä asennusteline veneeseen, että tulee käyttöä. Onneksi on talvi aikaa.

Ai niin, tuossa Contourissa oli se huono puoli, että siihen olisi pitänyt hankkia erikseen suojakuori. Motocrossi -käytössä meni ihan pientä hiekkaa kameran linssin eteen, joten varmaan veden kanssakin olisi tullut ongelmia.

Oulujärvellä

Team Jahva Boisin Marko lähti käyttämään Ville Hostikkaa Oulujärvellä kalassa. Yhteinen tuttumme Timo Kokkonen oli meidän yhteystietomme luovuttanut toisillemme, kun Ville muutti Ouluun. Marko lupasi sitten käyttää Villeä vähän kalassa työn vastapainoksi.

Lauantaiaamuna lähtö oli suhteellisen varhain. Marko ajoi Raahesta Ouluun, josta otti Villen kyytiinsä. Siitä ajettiin kohti Oulujärveä ja Säräisniemeä. Ennen kalaan pääsyä käytiin vielä varmistamassa Oulujärven lomakylästä, että majoitus on selvä ja samalla varattiin illaksi saunavuoro.

Rantaan päästyämme virittelimme ensin raksit valmiiksi. Laitettiin monenlaista väriä; läpinäkyvää, kromia, glowta jne. Vähän niukanlaisesti oli tietoa saatu väreistä, kun kukaan ei vastannut Markon tiedusteluun vetarissa. Mikä on sikäli ikävää, että vielä nykyäänkin ollaan niin huonoja kertomaan, jos tietoa on. Tietysti, jos raksiuistelijoita ei Oulujärvellä ole, niin sen ymmärtää, mutta muuten ei. Muualla kun on käynyt kalassa, on tietoa saanut yllinkyllin, että on hieman paremmat pohjat lähteä liikkeelle. Kuitenkin edellisestä kerrasta järvellä taitaa olla vajaa 10 vuotta, ja silloinkin vedettiin vaappua ja peltiä.

No, nyt päästiin kuitenkin kalalle ja alettiin vetämään Säräisniemen penkkaa, sen itäpuolta. Valitettavasti karttaa ei ollut plotterilla, eikä läppärillekään löytynyt koordinaatteja oikein. Oliko sitten Markolta vain huono yritys?? Mutta nyt vedettiin osittain "sokkona", tosin kartta oli kuitenkin olemassa s-postissa ja näin katsottavissa, ja plotterille alkoi piirtymään merkeistä penkan kohta. Päivä vedettiin hämärään hyssyyn saakka, ja ainoan paremman tapahtuman antoi 600 gramman ahven, joka tarttui, kun ajoimme matalaan ja siinä oli pari metriä korkea parvi sakeana, ilmeisesti juuri noita ahvenia. Samoilta paikoilta nappasi yhtäaikaa myös toinen kala, jota ehdittiin hieman jo toivoa ahveneksi, mutta osoittautui sitten haueksi. Muutoin päivä oli hiljainen, lukuunottamatta paria haukea. Illalla jätimme veneen laituriin ja lähdimme majoitukseen. Ilta meni saunoen, ruokaa laittaen ja raataillen. Oli aika mennä nukkumaan, olihan jo puoli yö ja aamulla oli tarkoitus herätä aikaisin.

Aamulla heräsimme klo 8. Aamupalan jälkeen lähdimme kalaan. Rannassa olikin jo pari auto-traileri -pakettia, joten muitakin kalassa oli. Raksit uudelleen vetoon lähes heti satama-altaasta lähdettyämme. Päivä meni jälleen tuossa samaa Säräisniemen penkkaa edestakaisin ajaen. Enimmäkseen ajoimme syvän päällä, kun veden lämpötila oli sen verran korkea, ettemme uskoneet taimenen olevan vielä matalassa. Sitten huomasimme, että näkyi muitakin veneitä. Osa heistä veti ihan vain siellä matalaa pitkin, joten mekin päätimme ajaa siellä. Eipä antanut matala vesikään sen kummempaa saalista kuin syväkään, vain haukea oli välillä roikkumassa rakseissamme. On se kyllä pettymys aina, kun siima laukeaa laukasimesta ja hetken ehtii ajatella, että joko nyt, niin ei. Eiköhän vain sieltä putkahda selkäevätön limatuubi pintaan, niin paljon kuin olisi odottanut, että sieltä olisi ensimmäisenä näkynyt selkäevä. Sitäkin ehdittiin ihmetellä, että missä on alamittaiset, kun ei edes ne häirinneet.

Rantaan palattuamme tuli sinne myös toinen venekunta. He olivat saaneet yhden reilu 50 senttisen ja muutamia alamittoja. He olivat olleet Säräisniemen eteläpuolella olevalla penkalla. Että olimmeko kuitenkin vain ihan väärässä paikassa???

Viikonloppu oli kelien puolesta hyvä, välillä ehkä liiankin hyvä. Ei juurikaan tuullut, ja välillä oli jopa ihan tyventä. Olisi kuitenkin hieman saanut pintaa rikkoa. Aurinko ei paistanut täydeltä terältä, mutta onneksi ei kuitenkaan satanut. Ja oli mukava kuunnella kokeneen kalamiehen Villen juttuja uistelusta ja kalastamisesta, ja vertailla raksien uinteja. Ainakin Markolle tuli ajateltavaa ja opittavaa. Valitettavasti Markon "tiedot" (hah) ei riittäneet tällä kertaa siihen, että olisimme päässeet väsyttämään lohikalaa.

Kuvausta

Sain testattavaksi ContourHD -actionkameran. Näissä linkeissä on vähän testikuvaa:

Testi 1 Resoluutio Hi (kehysleveys 1920)

Testi 2 Resoluutio Lo (kehysleveys 1280)

Vähän on vielä säätämisessä. Eli kyseistä kampetta säädetään äänen nauhoittamisen, resoluution ym. osalta tietokoneella. Myöhemmin pitää testata sitten vielä tuota videon muokkaamista laitteen omalla ohjelmalla ja sitten koettaa muuttaa se Pinnaclelle sopivaksi.

Edit 01.08.2011

Joo, ja käytiinhän sitä videoiden mukaankin kalassa. Täysin tyvenessä vedettiin pitkä ilta, jälleen kerran ilman saalista. Kyllä se merilohen pyynti tältä kesältä oli tässä, saldo 0 eli munat pataan. Mutta ehkä ensi vuonna sitten uusin kujein, saas nähdä.

Nyt tässä on vähän tyhjäkäyntiä, kunnes sitten alkaa meritaimenen pyynti ja se joka syksyinen reissu. Niitä odotellessa voi teroitella vaikka koukkuja...

Juhannuspäivän kalassa

Käytiin ensikertalaisen Timon kanssa uistelemassa Raahen edustalla. Ensin vedettiin kuutisen tuntia lohta vähän ulompana ja sitten vielä tunteroisen verran kokeiltiin lähempänä rannikkoa taimenta. Saalis oli Raahen edustalle tuttuakin tutumpaa eli tyhjää. No, saipahan Timo kuitenkin kokemusta uistelusta ja mentiin suoraan raksiuisteluun, ei mitenkään helpoimman kautta. Mutta mukava oli huomata, että kyllä se säätäminen onnistuu ihan hyvin ensikertalaiseltakin. "Opettajan" ansiota se ei kuitenkaan ollut, vaan ennemminkin "oppilaan". Mutta valitettavasti kuitenkaan ei löytynyt niitä tuomareita, jotka olisi tehnyt sen viimeisen ratkaisun, tai mistä sen tietää, kun ei ollut vedenalaista kameraa.

Harmi, että kalat on niin hakusessa täällä Raahessa, täältä kun puuttuu täysin ne "selvät senssit", josta lohet kulkee ja josta niitä sitten voisi käydä hätistämään. Toisin on Ahvenanmaalla ja esim. Kokkolassa, molemmissa pääsee todella nopeasti pelipaikoille ja paikat on suhteellisen hyvin selvillä. Ja suurin syy tuohon on varmaankin se, että siellä on selvät penkat. Raahen edusta on perinteisesti hyvin hitaasti syvenevää ja siitä johtuen ajomatkaa tulee. Noin tunnin ajon jälkeen on vettä reilut 40 m!! Mutta tällaista se on, ei auta kuin yrittää....

Servo

Tälle kaudelle tuli laitettua moottoriin servo, jolla kaasua saa säädettyä tarkemmin.

Nyt on kokemusta kertynyt vajaan sadan tunnin verran ja täytyy sanoa, että tyytyväinen olen ollut. Kaasua saa hyvin säädettyä, ehkä vähän turhankin suurella alueella, mutta se on säätökysymys. Ja ehkä suuressa koneessa (meillä 90 hv) on se huonompi ominaisuus pikkukoneeseen verrattuna, että vähänkin kääntämällä ohjainta, on vaikutus vauhtiin iso. Mutta siitä huolimatta tuon säätäminen on huomattavasti nätimpää eli nyt on kuitenkin loppunut se ainainen kaasukahvan takominen, kun on hieman pitänyt lisätä tai vähentää vauhtia. Pitää vain muistaa olla varovainen, kun pyöräyttää ja ainakin tähän asti on vauhdin säätäminen onnistunut erittäin mallikelpoisesti.

Matille kovasti kiitoksia asennusavusta. 

Ahvenanmaa 2011

Lähtö perjantaina 20.5. aamulla puoli 9 aikaan. Matka meni reippaasti, paitsi jossain vaiheessa välähti mieleen, että taisipa muuten houkutuslevyt jäädä vaatehuoneeseen kotiin. Tampereelta tutusti miehet kyytiin, ja sitten kohti Kustavia. Jälleen kerran meni aika tiukalla lautalle ehtiminen, mutta ehdittiin kuitenkin. Majoittuminen Granbergs Stugorin yöpymismökissä. Saunominen ja nukkumaan. Mökkiemäntä kertoi, että toisessa mökissä on kuopiolaisia isolla veneellä. 

Lauantai 21.5
Herääminen ja melkein samantien matkaan. Satamassa oli kuopiolaisia veneitä kaksittain. Lautalla vaihdeltiin vähän numeroita, että voidaan ilmoitella mahdollisista saaliista. Maarianhaminassa menimme ensin pizzalle ja sen jälkeen ruokakauppaan. Kun kauppareissu oli tehty, lähdimme kohti Eckeröä, jota kohti oli tulossa myös tuleva mökkinaapuri, Off Road Trolling Team Tampereelta. He odottivatkin tien varressa meitä ohjaamaan perille. Mökille, tavaroiden purku veneestä ja autosta, ja laskemaan venettä vesille. Siinä vierähti pari tuntia, kun laitettiin kalastuskamppeet valmiiksi ja valmistauduttiin viikon kalastussessioon. Puoli kuuden aikaan lähdimme vesille. 

Veto aloitettiin Sandgrundenin kupeelta, jossa näkyikin täkyä hyvin. Hiljaista oli kuitenkin koko illan, ei minkäänlaisia havaintoja lohista. Palasimme laituriin hämärän aikoihin, mieli hyvänä vielä, kun tämähän oli sellainen kopaisu. Viisi minuuttia myöhemmin paikalle tuli myös Off Road Trolling Team, jotka kertoivat, että olivat nähnyt jonkun väsyttävän ht-busterissa isoa lohta vapa luokilla. Täkytoimittaja Esa Kivihalme alias Setu kertoi myöhemmin, että lohella oli ollut kokoa 16 kg. Marko soitteli Juha Kontiaiselle, mutta ei saanut kiinni. 

 Sunnuntai 22.05.

Aamulla aikaisin karmea herätys, Japan puhelin soi. Jussi soitteli ja kertoi, että heiltä oli päässyt lohi irti minuutin väsyttelyn jälkeen, siima poikki. Lohi oli ottanut vihreään läpinäkyvään as-huppuun. Kello oli 8.35. Kontiaisen Juha soitteli, ja kertoi tarinan siitä, miten kala loppujen lopuksi saatiin ylös. Oli ottanut Juhan ristimään "karamellin" väriseen as:ään, joka oli painotettu 10 grammalla. Ylös ja aamupalan jälkeen kiireesti matkaan. Jälleen aloiteltiin Sandgrundenin ympäriltä. Aaltoa piisasi ja tuuli oli aikas reipasta, ei varmaan se luvattu 12 m/s kaukana ollut, ehkä kuitenkin alle jäätiin. Iltapäivällä alkoi tuulla vähän enemmän ja aallon korkeus kasvoi. Off Road Trolling Team joutui lähtemään kelin vuoksi pois, pienemmällä avoveneellä kun olivat. Jälleen kerran hiljainen päivä, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään. Kamppeiden ylösnoston jälkeenkin raksitui hienosti, joten siitä ei liene kyse. Kaikkiaan oli todella hiljaista, ei vhf:ssäkään ilohuutoja kuulunut, kuten oli ollut edellisenä vuonna.

Maanantai 23.05
Aamulla satoi vettä. Jäimme pitämään sadetta, kun iltapäivälle oli luvattu jo kuivaa. Kävimme täydentämässä ruokavarastoja Hugon kaupassa. Sadekin alkoi laantua ja loppui. Paluu mökille ja vihdoin puolen päivän aikaan liikkeelle. Keli oli aikas kova, aaltoa tuli lännestä ja eilisiä maininkeja lounaasta, joten kovaa ajosta ei oikein meinannut tulla mitään. Tästä syystä kamat vetoon ajoissa. Nyt kierrettiin ensin Sandgrundenilla ja siitä kohti satasen- ja kahden sadan -penkkaa. Kesken matkan tuli Janne Väkeväiseltä puhelu, he olivat saaneet 15.5-16 kg lohen linnunnokalta. Keula kohti sitä. Siellä suunnalla kierreltiin ja kaarreltiin, mutta ilman tulosta. Täkyä näkyi reilusti monessa kohtaa, mutta ei niitä isoja möllejä sen ympärillä. Iltapäivällä kuului myös parista muustakin lohesta, mutta mitään ryntäystä ei ole. Illalla soiteltiin Legenda Trolling Teamille, josta kysyttiin parit neuvot. Ensinnäkin, olimme vetäneet ihan liian kovaa. Meillä oli vauhtia siten, että yritimme ajaa noin 3.7 km/h, kun taas Legenda vetää 2.8-3. Toisaalta nopeaa vetämällä saa haravoitua suuremman alueen, josta on hyötyä, jos ei kaloja löydy. Ei kun kamat ylös ja samalla tarkastettiin täyt, että ne oli kondiksessa iltaa varten. Olihan ne. Vauhdin pudotuksen jälkeen raksien uinnit oli kyllä parempia, jotenkin rauhallisemman letkeitä, vaikka toisellakin tavalla on kalaa tullut. 

Mutta sitten se hauskuus alkoi, 15 minuuttia siitä, kun saatiin täysi setti vetoon, alkoi tuulla kovaa. Siinä keikuttiin niin, että välillä jopa isompiakin veneitä häipyi aaltojen taakse. Vhf:ssä Evil huuteli, että ”jos jotakin kiinnostaa, niin tuuli on 15 m/s”, johon toinen vastasi ”ei kiinnosta”. Noin puolen tunnin keikkumisen jälkeen keräsimme romut ylös ja kohti rantaa. Aallot tuntuivat vain kasvavan ja olivat jo aika hyvän kokoisia. Rantaan päästiin kuitenkin ihan hyvin. Hostikan Ville soitteli ja kertoi, että vetouistelu.comissa olisi ollut juttua muutamasta saadusta lohesta, joka hieman lohdutti tuossa vaiheessa. Joko vihdoinkin lohet ovat saapuneet tai sitten etujoukko tulossa. Onneksi vielä on päiviä jäljellä. Illalla saunottiin ja syötiin hyvin. Tiistaiksi luvattiin kovaa 14 m/s tuulta ja aamuksi vesisadettakin. Joten meille tulee näillä näkymin rantapäivä. Eli Maarianhaminaan ja sitten pitää keksiä vielä jotain tekemistä.

Tiistai 24.05
Lupaus tuulesta piti paikkansa, tuulee niin maan perusteellisesti. Joten tästä tulee päivä maissa. Lähdimme käymään Maarianhaminassa. Käytiin syömässä ja kaupassa. Paluu matkalla päätimme käydä tervehtimässä Legenda Trolling Teamia, josta Janne on muuttanut Markon kanssa samalle seudulle asumaan. Saimme kuin kuninkaan kohtelun. Isäntäväki oli erittäin ystävällistä, ja pääsimme nauttimaan heidän kokin makoisasta lohikukosta, jonka hän siinä ohessa valmisti, samalla kun hän yhtenä isännistä osallistui keskusteluun. Toivottavasti kokki raskii luopua reseptistä, että voisi itsekin kokeilla! Jos Timis Virkkis on kreikkalainen huippukokki, on täällä oikea Masterchef. Kiitoksia vielä kerran.


Saimme paljon uutta tietoa ja varsinkin paljon ajattelemisen aihetta ylipäätänsä raksiuistelusta ja siihen liittyvistä asioista. Hieno laji, aina on jotain uutta, enkä tässä tarkoita materiaalista tavaraa, vaan myös ajattelemisen aihetta. Noin viittä tuntia myöhemmin oli aika lähteä. Jäimme kyllä heille ison kiitoksen velkaa ja toivottavasti saamme järjestää heille vastavuoroisesti jonkinlaisen illanvieton tulevaisuudessa. Ilta jatkui "omassa" mökkikylässä saunomisen jälkeen. Pääsimme syömään Off Road Trolling Teamin luokse lättyjä. Aivan loistava ilta täydentyi. Kyllä hauskaa voi olla, vaikkei kalalle pääsisikään.


Keskiviikko 25.05.
Aamusta piti odotella jonkin aikaa tuulen laantumista. Oli luvattu, että iltapäivällä tuuli rauhoittuisi. Päivällä Off Road Trolling Team kävi viemässä tiiminsä Jarmon lautalle, kun hänellä oli ”parempaa tekemistä” tiedossa. Iltapäivällä pääsimme vihdoinkin kalaan. Kalastus jatkui samoissa merkeissä kuin aiemmin, todella hiljaista. Vhf:ssäkin oli todella hiljaista, jotain ihmeellistä on tässä tämän kevään lohestuksessa. Porukkaa on kyllä kalan perässä ja joukossa on todella paljon ns. pro-miehiä, mutta siitä huolimatta ei lohia nouse veneisiin. Ilta meni veneellä ajellen muiden seassa ja ihmetellen, missä vika?? Illalla mökille ja aamulla on aikainen herätys tiedossa, kun on luvannut tyyntyvää.

Torstai 26.05.
Aamulla aikaisin herätys. Tai siis meille aikaisin, seitsemältä. Totesimme vain, että muut mökkikylästä olivat jo lähteneet. Off Road Trolling Teamin aikaisin lähdön ymmärtää, kun heille tämä oli viimeinen vetopäivä. He lähtevät kotiin yhtä päivää aiemmin kuin me. Ennen ysiä, tankkauksen jälkeen mekin pääsimme lähtemään. Etappiajona Sandgrundenin ohitse ja siitä veto päälle. Olimme kuulleet, että Sandgrundenin 11-metrin matalan lähellä ei kannata virittää rakseja, kun siinä on yleensä niin pahoja virtauksia (yksi opetuksista). Ajoimme siis siitä ohitse ja viritys päälle. Kun sitten saimme varusteet vetoon, ei mennyt kuin hetki, kun yhtäkkiä vene alkoi kääntyä poikittain. Siitä ensin tietysti mainittiin kuskille, joka tietysti kiisti tekevänsä mitään. Vaihde vapaalle ja katse moottorikaivoon ja kauhu puski päälle. Moottorin ohjauksen pultti oli irronnut moottorin ja hydrauliohjauksen välistä ja kone oli täysin poikittain. Pikaisesti kierrettiin ruuvi takaisin ja alettiin tarkastella, mitä on tapahtunut. Vene oli pyörähtänyt aallokossa 360 astetta ja kaikki siimat luultavasti sekaisin. No, pääsimme kuitenkin ajamaan suoraan ja alettiin selvittää sotkua. Onneksemme suurimmat vahingot olivat vain sotkeentuneet takilan siimat, muutoin olivat siimat aika hyvin pysyneet irti toisistaan. Onneksi tuo irtoaminen ei tapahtunut täydessä vauhdissa, silloin olisi sattunut Juhaa leukaan. Tuon jälkeen uudestaan veto päälle ja yrittämään. 

Hyvin hiljaisissa merkeissä jatkui koko ilta. Alkaneiden Ålandtreffien vuoksi veneitä oli nyt huomattavasti enemmän kuin aikaisempina päivinä. Tästä huolimatta saatujen kalojen määrä oli pieni. Kisoissa oli saatu vain 12 kpl lohia. Kalojen koko oli kyllä hieno, suurin taisi olla reilut 15 kg ja seuraavakin yli 14 kg. Mutta koska osallistujia oli reilut 70, on tuo kalojen määrä huolestuttavan vähäinen. Samanlainen tulos meilläkin oli, kuten varmaan monella muullakin täällä. Eli näytti siltä, että tällä kertaa oli tulossa munat pataan -reissu. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu  taas kovia tuulia aamuksi, mutta myöhään iltapäivällä pitäisi hieman rauhoittua. Mutta saapa nähdä, vieläkö pääsee vesille...


Perjantai 27.05.
Aamu valkeni tuulisena, todella tuulisena. Aamupalan jälkeen oli pakko lähteä vähän aloittelemaan, ja samalla katselemaan, että miltä se keli näyttää Österengenin satamasta. Siellä mereltä tulevia uisteluveneitä, ja he sanoivat, että sinne ei ole mitään asiaa, vaan keli on liian kova. Kisakin oli kuulemma keskeytetty liian kovan kelin vuoksi. Jarmon kanssa kiertelimme vähän siinä satamassa ja kävimme ihastelemassa/vertailemassa veneitä. Palattuamme mökkikylään, oli sinne saapunut Joensuun suunnasta venekuntia. Auttelimme heitä hieman plotterin kanssa. Sen jälkeen olikin Off Road Trolling Teamin kotiinlähtö. Viimeiset raatailut ja pojat matkaan.


Menimme katsomaan Evil 2:n venettä venevajan päähän. Hetken aikaa ihailimme laiturilta heidän ”laivansa” hyviä tiloja ja varusteita. Omamme voisi melkeinpä laittaa sinne perään taavetteihin roikkumaan, ikäänkuin varaveneeksi. Päätimme lähteä kävelemään mökkiä kohden. Kohta paikalle pyyhälsikin aiemmin viikolla tapaamamme Evilin pojat. He tulivat katsomaan, että keitä heidän veneensä kimpussa oli ollut. Oli kuulemma jäänyt ruuatkin pöydälle mökissä, kun olivat huomanneet asiattomia laiturilla. Tovin aikaa siinä sitten juttelimme kalastuksesta ja sen jälkeen pojat lähtivät jatkamaan syöntiä. Sori vielä säikäytyksestä Evil 2.


Illallakaan ei päästy vetämään, vaan keli oli kerta kaikkiaan liian kova.
 

Lauantai 28.05.

Se oli sitten kotiin lähdön aika. Kamppeet kasaan, mökin siivous ja sen jälkeen alkoi kotimatka. Kävimme ensin kävelemässä ja syömässä Maarianhaminassa, joutilasta aikaa kun oli. Kun lähdimme ajamaan kohti Vårdötä, tutustuimme Bomarsundin linnakkeeseen. Tuon jälkeen menimme perinteitä noudattaen Vårdöstä lautalla Torsholmaan, siitä Granbergs Stugorin yöpymismökille, jossa saunoimme. Matkalla kävi mielessä, että kaikkine kommervenkkeineen taitaa tällä ”saaristoreitillä” tulla liki samoihin hintoihin tuo matka. Ja aikaa kuluu kuitenkin paljon enemmän, kun suoralla lautalla. Tähän asti on matka mennyt maisemia ihastellen, mutta kyllä vähän tuntuu jo siltä, että tämä on nähty.

Sunnuntai 29.05.

Aamulla ylös ja lautalle. Lautalla Kustaviin, josta alkoi piiitkä kotimatka. Japa jäi jo matkan varrelle, Timi Tampereelle ja Marko ajoi aina Raaheen saakka, ollen kotona klo 20 jälkeen. Reissu takana.


SUMMA SUMMARUM:
Päällimmäisenä jäi reissusta mieleen, että missä on lohi?? Seuraavaksi eniten ihmeteltiin sitten isommallakin porukalla, että missä on lohi?? Kyllä ei vuodet ole veljiä keskenään, ja toivotaan, että tämä oli se kaikista huonoin ”veli”. On kyllä todella huolestuttavaa lohen kannalta, mutta myös uistelijoista/kalastajista elantonsa saavien ahvenanmaalaisten ja yrittäjien/palveluntarjoajien puolesta aina Enontekiötä myöten. Jos vuodet ovat tulevaisuudessakin tällaisia, varmasti turistien ja sitä kautta myös tulojen määrä tulee vähenemään, ja paljon. Ja sama tietysti koskee myös niitä kalastajia, jotka ammatikseen lohta pyytävät. Kun ei ole lohta, niin vaikea sitä on silloin saadakaan. Mutta ei lannistuta vielä. Tosin se vaatisi päättäjiltä isoja, mutta toisaalta helppoja päätöksiä, mutta myös kaikilta kalastajilta (varsinkin tuolla eteläisellä Itämerellä) ”heti mulle, kaikki tänne” -ajatuksen romukoppaan heittämistä. Meidän kaikkien tulisi pitää huolta siitä, että lohi saataisiin lisääntymään paremmin niissä muutamissa Itämeren rannikon joissa, missä se on mahdollista. Sillä sitä jatkuvuutta ja lohta tulevaisuudessakin saataisiin. Mietinnän paikka….


Reissu itsessään oli hieno, jälleen kerran, vaikkei kaloja tullutkaan. Näyttää joka reissulla jotain pientä sattuvan, mutta ainakin toistaiseksi on vahingoilta vältytty. Tietysti kala, tai edes nähty kala, olisi nostanut fiilistä vielä lisää, mutta lomana tämä ajoi kyllä täysin asiansa. Voipi sanoa, että eipä juuri käynyt työasiat mielessä, ja se on pääasia. Nyt on sitten mietinnässä tiimillä, että vieläkö käydään ensi keväänä Ahvenanmaalla, vai suunnataanko lahden taakse Vänernille??? Molemmissa on erittäin hyviä puolia. Se on palaverin paikka…

Nahkiaisesta pohjoiseen

Perjantaina 10.06.2011 Käytiin Matin kanssa vetämässä täysi päivä. Ajettiin aamun tyvenessä kohti Nahkiaiasta ja kolmen vartin ajon jälkeen, hieman ennen Nahkiaista päätimme laittaa raksit likoon ja veto täydellä setillä alkoi klo 10.30. Sen jälkeen yhdeksän tuntia menikin odotellessa, syödessä ja nukahdellessa ilman minkäänlaista häiriötä ulkopuolisten toimesta. Ei kalojen, eikä kyllä minkään muunkaan. Kelluimme Nahkiaisen suunnasta kohti pohjoista, patikoita kierrellen. Muutamia pienehköjä kalaparvia näimmekin pattien lähellä, mutta mitään kunnollista keskittymää ei nähty. Joten ei sitten voinut oikein mihinkään sitä kalastusta keskittää, yrittää vain ja toivoa parasta. Keli oli kyllä kaikinpuolin loistava, aurinko paistoi ja pieni tuulenvire teki pientä aaltoa. Loppuillasta oli jo vilpoista ja piti laittaa vähän vaatetta päälle.

Aika meni kuitenkin sukkelaan ja olikin kotiin lähdön aika. Tälläkin kerralla ainoa saatu tulos oli auringon polttama iho. Kotimatkalla, tuulipuku päällä istualtaan ajaessa, tuntui yhtäkkiä sellainen lämmin henkäys. Kun nousi ylös katon yläpuolelle "ajoviimaan", huomasi, että rannikolla on oikeasti lämmin. Lämmin ilma hyväili kasvoja, ja kun saaristoon päästiin, oli tuulipuku jo ihan liikaa. KUUMAA, ja sitä oli kotiväen mielestä ollut koko päivän. Mutta näin tällä(kin) kertaa.

Keväällä tuli tehtyä vähän kalustopäivitystä, harmaasävyistä värillisiin. Tosin mentiin vähän halvemman kautta, kun plotteri löytyi käytettynä ja on osoittautunut hintansa väärtiksi. Kaiun kanssa on vielä vähän opettelua noiden säätöjen kanssa, mutta onneksi on pitkiä päiviä aikaa harjoitella ja tutkiskella. Vetocomista huomasin, että muutkin on taikinoineet noiden säätöjen kanssa (linkki) .

Kausi avattu myös Raahessa

Käytiin Matin kanssa vetämässä tyhjät myös Raahen edustalla. Viisi tuntia vetoa, eikä kaloista juuri minkäänlaisia havaintoja. Ainoastaan vähän näkyi täkykaloja, mutta niitäkin tosi vähän. Se mikä ihmetytti tuolla pyöriessä, että ei tarvinut mennä kuin pari merimailia "ulos", niin heti putosi veden lämmöt viiteen asteeseen, ulompana vielä alemmas. Sippalan Jarmo on usein sanonut, että hän hakee kirkasta ja kahdeksan asteen vettä, se olisi eilen kyllä jäänyt löytymättä. No nythän tässä on helteitä luvassa, jospa ne vedetkin sitten lämpenisi. Etelästä tulleista uutisista päätellen se ei kyllä kamalasti vaikuta kalojen tuloon, mutta tietysti yrittää pitää. Ja onhan tässä tietysti vasta "ne parhaat ajat" tulossa, joten ei hätiä mitiä.

Ahvenanmaa 2011

Nyt on reissu Ahvenanmaalle heitetty. Eipä tullut kalaa, ei. Mutta tarkempaa raporttia tulee sitten, kunhan saan vähän kuvia tekstin täytteeksi. Sitä odotellessa, pitää Raahen vesiä testailla....

Ahvenanmaa 2011

No niin, nyt on reissu takana. Tästä tuli sellainen ns. munat pataan -reissu. Tarkempaa raporttia laitan tulemaan myöhemmin, kunhan vain pääsemme kotiin ja saa kamat omille paikoilleen. Teksti on valmiina, mutta laitellaan siihen vielä muutamia kuvia, niin on vähän elävämpi tarina. Eihän siellä mitään ihmeellisiä jännittäviä tarinoita ole, kun ei kaloja tullut, mutta jotain kumminkin. Siitä sitten myöhemmin.....

Ahvenanmaa

Enää tasan kuukausi Ahvenaanmaan reissuun ja kuume alkaa nousemaan. Bornholmista on kuulunut hyviä uutisia, jos kyllä huonojakin. Kalastuksellisesti on ollut hyviä päiviä useammallakin venekunnalla, mutta sitten tämä valitettava onnettomuus Simriksen edustalla.

Joka tapauksessa kuume alkaa nousemaan samaan tahtiin kuin ilman lämpötila. Jotain pieniä fiksauksia veneeseen pitää vielä tehdä ennen reissua ja tietysti käydä testaamassa, että kaikki toimii. Jotain uuttakin on tullut laitettua, mutta niistä myöhemmin lisää, kun saa kuvia samaan tekstiin.

Reissua odotellessa....

Kevät keikkuen tulevi

Kevät tuli ainakin tänne Perämeren rannikolle todella vauhdilla. Oliko se vielä kolme viikkoa sitten, että pakkasta oli liki 30 astetta ja nyt on sitten joka paikka ihan vetinen ja lumet ovat häipyneet melkoisella tahdilla. Kohta pääsee nurmikon leikkuuseen.

Tämä lämpöaalto varmisti Vänernille menijöille sen, ettei tartte vaihtaa varusteita pilkkivehkeisiin. Ja hyvä näin. Ja nyt siellä varmasti sitten on kala syönnillään, kunhan vain niitä lämpöpisteitä sieltä löytyisi. Ja nämä Vänernin kävijöiden raportit sitten saavat aikaan sen, että polte päästä vesille alkaa nousemaan, keskustelupalstat vilkastuvat vielä entisetään ja täällä aletaan odottamaan jo kovasti toukokuun lopun Ahvenanmaan reissua. Vehkeet viritellään kondikseen, käydään testaamassa, siimat vaihdetaan ja viime hetken hankinnat tehdään, että kaikki on sitten kunnossa ja valmiina Ahvenanmaan reissua varten. Sitä odotellessa, taidanpa alkaa vaihtamaan siimoja...

Venemessut 2011

Tämän vuoden venemessut on sitten takana. Kuumeenhan sillä reissulla sai, mutta sanotaanko näin, että ei ole fyysisesti paha, vaan tämä on sitä kalliimpaa versiota kuumeesta. Siellä oli kyllä jälleen hienoja veneitä ja ihan käyttökelpoisia uisteluhommiinkin. Erityisesti jäi mieleen se Saimaalla vaikuttavan uistelumatkayrittäjän Silver Eagle Cabin. Siinä oli tilat ja ulkonäkö kohdillaan, vaikka nyt kovasti vetouistelu.comissa niistä uppoamisista puhutaankin. Lisäksi tuossa veneessä oli sähköisesti ohjattava jarrulevy.

Lisäksi mieleen jäi Finnmasterin 66 wa. Siitä saisi hienon setin, kunhan vain sitä targaa siirtäisi hieman eteenpäin, mutta sehän kyllä nimimerkiltä Polsteeki onnistuisi. Noita tosin näkyy vähän uisteluhommissa, mistä sitten johtunee. Kokkolassa tiedän, että Hasselilla on tuollainen ja olen siinä jopa mykkänä seisonutkin. Mutta muuten tosi vähän näkyy. Miksi??

Kalastusvälineiden myynnistä olen huomannut, että osastot ovat vähentyneet. Tai ainakin siltä näyttää. Onko se peränurkan paikan syytä, vai mistä johtuu?? Tiedän, tai ainakin olen antanut ymmärtää, että tuolla on erittäin hintavat paikat, joten ei siis ihme, että vieheiden valmistajat ja muutkin pitävät mielellään yhteistä osastoa. Mutta kyllä sieltä silti aina tahtoo jotain jäädä mukaan. Tällä kertaa mukaan lähti vähän Salsan levyjä ja päitä, ikään kuin kokeiltavaksi. Väreiksi valittiin Nylanderin Teemun (Salsan pääpiruja) valintojen mukaan Ahvenanmaalle sopivia. Sen verran olin tehnyt jo "etukäteistyötä", että tiesin suurinpiirtein, että millaiset on edellisinä vuosina pelittäneet, ja niitä sainkin. VK:n osastolla käytiin myös katsastamassa, mutta niitä on jo riittävästi ennestään, niin jätettiin tällä kertaa pakkia kartuttamatta sillä osastolla.

Elektroniikkapuoli jäikin sitten ihan puolitiehen. Aika meni todella nopeasti tuolla veneosastolla ja sitten tuolla kalastusvälineiden seassa pyöriessä, juoma-, ruoka- ja lepotaukoja unohtamatta. Tästä syystä sitten elektroniikan katsominen jäi vähemmälle, kun sulkemisaika alkoi painaa päälle, mutta koreita on kyllä nykyajan luotaimet ja plotterit. Kyllä siinä saisi koreita veneitä aikaiseksi, kun kävisi hakemassa uuden veneen ja moottorin ja siihen ymppäisi sitten elektroniikat viimeisen päälle. Ja kyllä palaisi rahaakin. Liekö tämä veneen myyjien venemessujen alussa kertoma "nousukausi" sitten aiheuttanut, että veneiden hinnatkin on sitten nousulla. Mutta lompakkoon ja tilinauhaan katsomalla saa moiset haaveet unohtaa. Tietysti voidaan sanoa, että mihin rahansa haluaa laittaa, mutta silti. Tietysti pienemmän saisi halvemmalla, mutta onko sitten järkeä siinäkään, kun suurin osa kalastuksesta tapahtuu merellä tai suurilla järvillä..

Mutta kaikinpuolin positiivinen kuva jäi messuista. Vaikka oltiin jo messujen jälkimmäisessä viikonlopussa, oli myyjillä virtaa vielä jakaa tietoa ja kertoa asioista, vaikka varmasti samat kysymykset on tehty noiden messujen aikana moneen kertaan. Kiitokset kaikille, joiden kanssa tuli juteltua ja tietoa nyhdettyä.

Niin, ja hieno kokemus oli myös se Volvo Ocean Race -simulaattori. Siinä sai jonkinlaisen käsiteyksen touhun railakkuudesta, mutta kaukanahan se todellisuudesta silti oli.

Sivustoilla uutta

Sain vihdoin valmiiksi tuon vanhojen aikojen muistelon eli laittelin tuonne muutamia kuvia vanhoilta reissuilta. Valitettavasti tekstit häipyivät mokkulaan siirtymisen vuoksi, joten niitä en voinut käyttää. Mutta tulevista reissuista olen ajatellut tehdä tarinan tähän blogiin kuvien kera.

Englannin kielisen, supistetun version ajattelin seuraavaksi alkaa kyhäämään. Mutta siihen menee aikaa, koska se on aika kaukana äidinkielestäni.

Kevättä kohti

Nyt on kevään uistelureissu Ahvenanmaalle varmistettu. Majoitus on selvillä ja lisäksi matkat edestakaisin samalla tavalla kuin vuotta aiemmin eli saaristoa pitkin.

Tuli tilattua Onkitukun alennusmyynnistä muutamia Salsan raksihuppuja, kun niitä kehutaan (Paavo Sinisalo yhtenä "pääpiruna"). Pitänee käydä venemessuilla kiusaamassa Salsan porukkaa noiden uittamisesta ja pari puuttunutta väriä hakemassa. Ja lisäksi parit Salsan levyt. Väkeväisen Jannen puheiden mukaan ne on kevyet vetää plaanarissa ja vielä houkuttavatkin. Senhän näkee, kun testaa. Salsan lisäksi pitää käydä VK:n osastolla puhuttamassa tulevista "tuulista". Mutta eiköhän viime vuotisen kaltaisilla virityksillä keväällä pääsääntöisesti mennä. Jotain pientä siihen lisäksi, niin jospa se iloksi muuttuisi.

Tulevaa odotellessa....

Uutta!!

Tiimi on alkanut suunnittelemaan itselleen logoa. Tällä nyt ei ole sen kummemmin mitään muuta merkitystä, kunhan vain omaksi iloksi, ja muiden naurun aiheeksi. Jotain hahmotelmia on jo olemassa, mutta se lopullinen versio sitten esitellään täällä, kunhan vain sellainen saadaan valmiiksi. Sitä odotellessa...

Toiseksi on mietityttänyt tuo sivutönkön sijainti. Tällä hetkellä sivutönkkö on targan etupuolella ja taitaa olla pitkäkätinen Marko, joka sen sieltä ainoastaan ilman kummempia kiipeilyjä saa otettua. Pitää alkaa suunnittelemaan niille uutta sijaintia. Tuo on kuitenkin todella hidas paikka, kun siellä on vielä turvanaru, niin siinä sitä onkin härdelli valmis, jos sattuisi niin hyvin käymään, että kunnon kala iskisi. Jotain malleja vetocomissa on näkynytkin, mutta pitääpä suunnitella.

Venemessut painaa päälle, jälleen kerran. Matkaahan täältä pohjolan raukoilta rajoilta etelän humuun tietysti tulee, mutta ei se ennenkään ole estänyt. Kait sitä pitää lähteä taas kerran sinne kiertelemään ja ihmettelemään, mitä kaikkea se insinööri ja kalamiehet on keksineet vesillä liikkumiseen ja kalojen kiusaksi. Käykää ihmeessä, ainakin te, jotka asutte lähempänä. Tunnelma on siellä loistava. Niin, ja tapaahan siellä usein joitain tuttuja. Jos ei muuten, niin ainakin kalastusvälineiden myyjiä, joita netin palstoillakin näkee.

p.s. Muistakaahan käydä äänestämässä Sui-Hing tai Munamies voittoon..... (jos et tiedä, mistä on kyse, käy katsomassa www.mtv3.fi/putous

Vuoden vaihtuessa

Vuosi on jälleen vaihtunut. Olkoot tämä kaikille lukijoille entistä parempi kalastusvuosi ja olkoot siimanne pinkeinä.

Keväälle on varattu jo kalastusreissu Ahvenanmaalle. Eikä ilmeisesti yhtään liian myöhään, sillä vetouistelu.comissa ovat jo jutelleet, että on kuulemma melkoinen yleisöryntäys tulossa. Siis kalastajien suhteen, mutta toivottavasti myös lohien suhteen. Tuohan lohenuistelijat pidennystä mökkien käytölle varsinkin, kun keväällä vilpoisilla keleillä muutoin olisi aika tyhjää. Lisäksi uistelijat tuovat myöskin rahaa sekä kauppiaille, että myös palveluiden tuottajille ja koko maakunnalle. Tästäkin syystä olisi toivottavaa, että saalista tulisi, sillä se saa tulemaan uudestaan, kuten meidänkin tiimille kävi.

On valitettavasti kuulunut kovasti puheita siitä, että edellinen vuosi olisi ollut lohien nousun suhteen huono. Pohjoisen lohijokiin on noussut vuonna 2010 lohia vähän verrattuna aiempiin vuosiin. Syyksi on mainittu mm. voimakkaasti lisääntynyt siimakalastus eteläisellä Itämerellä. Tuo siimakalastus on lisääntynyt, kun ajoverkkokalastukseen tuli rajoituksia. Tästä siimakalastuksen lisääntymisestä saatiinkin näyttöjä sekä Ahvenanmaalla, että myöskin Torniojoella, kun kalojen suupielessä saattoi roikkua rosterikoukku ja pätkä siimaa. Oli syy sitten mikä hyvänsä, toivottavasti EU:ssa havahdutaan tähän lohen kannan tilaan ja tehdään asialle jotain. Tämä on kaikkien kalastajien yhteinen asia, ei pelkästään uistelijoiden.

Tuleva keväthän sen sitten näyttää. Nyt sydäntalvella ei auta kuin muistella menneitä kausia. Pitää katsoa, jos vaikka Jahva Boisien seikkailuista tulisi jonkinlaista videonpätkääkin tässä kevään kuluessa...

Vanhat sivut

Jaaha, mokkulaan siirtymisen ja laajakaistan irtisanomisen seurauksena vanhat sivut häipyivät bittiavaruuden hautuumaalle. No, se siitä. Yritän laitella vähän noita vanhempia kuvia, tarinoita ym. johonkin talteen. Jos ei muualle, niin sitten vaikka tähän blogiin tuonne kaluston ja miehistön joukkoon. Siihen voi tosin mennä aikaa...

Kalastusta olisi tarkoitus vielä vähän kokeilla tälle syksylle. Oulun läänin Pyhäjärvelle olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan raksin uittamista ja samalla kokeilemaan, että olisiko järvilohi tai järvitaimen syönnillään. Aivan tarkkaa ei ole kalakannan suuruudesta, mutta kuulopuheiden mukaan jonkin verran noita siellä on. Mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin tässä blogissa.

Jahva Bois Pohjois-Ruotsissa

Perjantaina 01.10.2010
Iltasella Tampereen pojat Japa ja Timi tulivat Raaheen. Auton pakkaus ja ruokailu, jonka jälkeen lähdettiin tekemään matkaa. Matkaa tehtiin rauhalliseen tahtiin ja järven rantaan Gällivaarassa päästiin aamulla kolmen aikaan. Muutaman tunnin nokoset auton penkeillä. Yllättävää kyllä ihan kelvollista oli nukkua, joten unikin oli sen mukaista, liekö väsymyksestä johtunut?? Aamulla sitten ensin sissiteltta pystyyn, kamina lämpimäksi ja aamupalan tekoon.

Lauantai 02.10.2010
Siihen kaminan lämpöön olisi vaikka voinut jäädä, mutta kalallehan sinne oli menty. Timi lähti käymään vielä läheisessä (45 km) kaupassa ostamassa viimeiset tarpeelliset tavarat, kuten ruokailuvälineet. Sillä aikaa Japa ja Marko laittoivat raksit valmiiksi ja ehtivätpä käydä vähän kokeilemassa, että onko harjus syönnillä. Eipä ollut, mutta Japa sai pari pientä taimenta. Timin palatessa kamat veteen ja kohti lähintä syvännettä. Päivän aikana kalat löytyivät aika suppealta alueelta. Mitään kamalan isoja ei tullut, mutta jotain pientä kumminkin. Yksi 2,0 kg:n ja yksi 2,7 kg:n kala otettiin ja muutamia puolentoista kilon kaloja laskettiin pois. Niin ja tietysti parit hauet, jotka tuolla ovat hyvän kokoisia, mutta siitä huolimatta pääsivät takaisin ilman veneessä käyntiä. Toinen otetuista taimen pääsi graavikalaksi ja toinen puoliska laitettiin kalakeittoon, ja toinen taimen laitettiin jäihin kotiin kuljetettavaksi. Illalla tehtiin sitten tuosta taimenen puolikkaasta keitto kaminalla. Ruoka maistui miehistölle oikein hyvin, eikä sen jälkeen tarvinnut mitään pitkällisiä ja perusteellisia keskusteluja pitää, vaan tuhinaa alkoi kuulua teltasta.

Sunnuntai 03.10.2010
Tosi pitkien unien jälkeen miehistö oli valmiina toiseen päivään. Siirtyminen toista syvännettä kohti, jota ennen laitettiin veto päälle. Kokeiltiin uutta, tai siis ennemminkin pitkästä aikaa aluetta, jolta joskus on tullut taimenta. Markon puolelta alku oli todella hyvä. Ei ollut vielä kaikki vedossa, kun ensimmäistä pikkuplaanaria vietiin. Marko vapaan kiinni. Vavasta ei tuntunut juuri laisinkaan potkuja, joten epäilys hauesta heräsi. Ja näinhän se loppujen lopuksi perässä laahaava hauki vapautettiin piinasta. Eikä kestänyt kuin hetken, kun taas pikkuplaanaria vietiin. Ja taas limatuubi oli vetelänä siiman päässä. Hauki vapautettiin, kunhan se ensin saatiin hinattua veneen vierelle. Ei tämä niin hyvin alkanutkaan.

Ei todellakaan. Sitten oli hiljaista, todella hiljaista koko päivän ajan. Jopa meidän tiimin keskuudessa lähes varmana paikkana tunnettu syvänne oli hiljainen, eikä minkäänlaista eloa ollut vavoissa. Ilta alkoi lähestymään, joten kamppeet ylös ja paluu eilisille paikoille. Siellä sitten kun alettiin lähestymään edellispäivän ottipaikkoja oli toiveet ylhäällä. Mutta karu oli palautus maanpinnalle edellisen päivän kelvollisen päivän jälkeen. Yksi mitättömän kokoinen taimen kävi veneen vieressä kääntymässä, mutta muutoin oli hiljaista. Sitten vähän ennen pimeää iski tuplatärppi. Armoton väsytys ja kohta pettymys oli jälleen käsin kosketeltava, kun molemmat osoittautuivat hauiksi. Karmea päätös karmealle päivälle. Ei muuta kuin leiriin ja ruuan laittoon. Tällä kertaa ruoka tehtiin ulkona nuotiolla ja muurikkaa käyttäen. Ruoka oli lyhyesti sanottuna erittäin tyrnä eli täyttä tavaraa. Ja kaiken kruunasi Timin tuoma erittäin hyvä punaviini, jonka hänen yhteistyökumppani oli hänelle luovuttanut. Jälleen teltalle ja kamina lämpimäksi, ja yllättäen taas alkoi rohina pian telttaan päästyämme.

Maanantai 04.10.2010
Ja taas nukuttiin pitkät yöunet. Aamulla aamiaisen jälkeen takaisin järvelle. Tällä kertaa ei lähdetty kauemmas ajelemaan vaan jäätiin siihen leirin lähelle syvänteeseen. Tällä kertaa valinta oli onnistunut, päivän aikana veneen vieressä kävi useampikin noin kilon-puolentoista taimen. Lisäksi hetken ajattelimme jo, että nyt saatiin hyvä kala kyytiin, kun arviolta noin kolmen kilon taimen saatiin haavittua, mutta kun haavissa olevaa tarkemmin sitten katsoimme, huomasimme sen olevan jo alkavassa kutuasussa. Pikaisesti laskimme kalan takaisin jatkamaan eloa ja toivottavasti myös jatkamaan sukua. Sähäkästi potkaisten taimen häipyikin syvyyksiin. Lähempänä iltaa sitten otimme yhden hieman vajaa kahden kilon kalan veneeseen, ruokakalaksi. Päätimme tehdä siitä loimuttamalla paistettua taimenta.

Vedettiin tällä kertaa siten, että hieman ennen pimeän tuloa lähdettiin rantaan, sillä vene piti nostaa ylös, koska aamusta piti taas lähteä kotia kohti. Vene ylös ja sen jälkeen ruuan laittoon. Master Chef Timis Virkkiksellä alkoi olla flunssan oireita, joten hänen täytyi mennä petiin. Kamina kuumaksi ja sen jälkeen Japa ja Marko laittoivat ruokaa muurikalla, taimenen kypsyessä siinä vieressä. Muurikka annos oli sen verran suuri jälleen kerran, joten puolet taimenesta laitettiin kylmään odottamaan seuraavaa aamua ja aamiaista. Jälleen kerran tuhina ja rohina täytti teltan välittömästi ruuan jälkeen.

Tiistai 05.10.2010
Aamusta sitten olikin reissun ikävin hetki edessä. Aamiaisen jälkeen oli pakko alkaa purkamaan leiri ja laittamaan auto ja vene kuljetuskuntoon. Siinä menikin sitten liki pari tuntia, kunnes kamppeet olivat paikoillaan ja miehet käyneet "loppupesulla". Japa kävi jopa kokeilemassa vajaan kahdeksan asteisen veden viileyttä uimalla. Huh huh. Timille ja Markolle riitti vain yläkerran pesu.

Kotimatka aloitettiin jo sitten noin klo 11 aikoihin, kun Tampereen pojilla oli piiitkä matka edessä. Perinteitä noudatettiin jälleen kerran, kun Gällivaarassa pysähdyttiin ja käytiin syömässä skrovmålit, kerroshampurilainen 2 x 90 g:n pihvillä, juustolla ja salaatilla. Hampurilainen oli laitettu isolle lautaselle ja loput lautasesta täytetty ranskalaisilla, NAM ! Syönnin päälle matka kohti kotia jatkui. Klo 19 aikoihin olimme Raahessa, josta tavaroiden purkamisen ja kahvittelun jälkeen Timi ja Japa jatkoivat matkaa kohti Tamperetta, jossa he olivat sitten puoli kahden aikaan.

Summa Summarum

Kyllä sitä taas huomasi olevansa todella erämaassa ja syrjässä "sivistyksestä". Muutama auto näkyi ja lisäksi kaksi venettä, muuten ei ihmisistä ollut mitään tietoa. Luonto puolestaan näytti sitten parastaan. Päivittäin saimme nauttia kotkan liitelystä veneemme lähettyvillä ja sunnuntaina kotkia oli jopa kaksittain. Kotkat kävivät hakemassa veneemme perästä noin 100 metrin päästä poisheittämiämme täkyjä. Kyllä oli komea näky.

Ruska oli suurimmaksi osaksi mennyt, joten se ei ollut enää hehkuvimmillaan. Mutta muutoin pilvien ja auringon leikki loihti välillä hienoja maisemia näkyviin, kuten myös kaukaisilla vuorilla lumeen paistava aurinko. Jälleen kerran sielu lepäsi.

Kalastuksellisesti reissu oli ihan ok, mutta ei mitenkään sävähdyttävä. Muutamia otettavia kaloja saatiin ja niistä nautittiinkin, mutta isot jäivät tällä kertaa puuttumaan. Se oli yllättävää, että lähes kaikki taimenet tulivat varmaan noin parin-kolmen hehtaarin alueelta. Muualla puolestaan oli hiljaista. Ja se, mikä meidät kaikki yllätti, oli levyn takaa tulleiden kalojen määrä. Taisipa olla, että liki kaikki tulivat levyjen takaa, vaikka niitä ei ollut kuin kolmessa kuudesta vavasta (kuusi on suurin sallittu vapamäärä). Värit levyissä ja päissä olivat samaa kaavaa kuin merilohen pyynnissä, eli keltaisen-vihreän-kromin sävyt jyräsivät. Kaloja tuli tasapuolisesti sekä AS:llä, VK:lla, ja lisäksi Rhys Davisin Super Herring Specialillakin taisi tulla kala. Täkyinä pyrimme pitämään mahdollisimman isoa salakkaa ja taisipa olla, että sanonta "suuret täyt, suuret kalat" piti meidänkin kohdalla paikkansa.

Ja Ahvenanmaa kutsuu myös

siis ensi keväänä. Mökki on varattu samalle viikolle kuin tänäkin vuonna eli viikolle 21 ja samasta paikasta kuin tänä vuonna, mutta tällä kertaa lähempänä rantaa ja mikä tärkeintä, lähempänä saunaa. Samaan aikaan tulee naapurimökkiin myös Japan työkaveri ja alustavasti meidänkin mökistä on kysytty majoitusta tiimin ulkopuolelta. Nimeä en tässä vaiheessa vielä paljasta, kun en ole lupaa kertomiseen kysynyt. Joten tulee olemaan sitten tunnelmat kohdillaan, kun väki lisääntyy, niin pidot paranee. Toivotaan vain, että kalastuksellisestikin kaikille tulee reissusta onnistunut, mutta sehän on sitten paljolti kiinni muista seikoista kuin itsestä. Taitaa muuten tulla pitkä talvi reissua odotellessa.

Pohjois-Ruotsi kutsuu

...mutta vasta 01.10.2010 Jahva Bois lähtee jo perinteeksi muodostuneelle kalareissulle Ruotsin lapin tuntureiden kupeelle mielessään taimen, harjus ja kauniit maisemat, hyvää seuraa ja ruokaa + juomaa unohtamatta. Tällä kertaa ollaan aikataulua sen verran jäljessä, että reilua viikkoa myöhemmin ollaan reissussa kuin normaalisti. Mutta onhan kesä ja syksykin ollut lämmin, joten eiköhän siellä vielä järvi ole sulana. Tunnelmia reissusta sitten jälkikäteen. Tähän laitan kuitenkin kuva aiemmilta reissuilta, ihan kuin fiilistä kohottaakseni...

Syyskalassa II

Tänään käytiin sitten taas vähän pyörähtämässä merellä. Tällä kertaa saalis oli "munat pataan". Kävimme pyörimässä Peuhtarin - Pohjanklupu -matalikkojen lähettyvillä. Ainoa kontakti meren eläviin täkyjen lisäksi oli kuulapää-norppa-hylje, mitä niitä rakkaita nimiä onkaan, joka kävi tutkailemassa meidän plaanarikelkkaa; onneksi ei ottanut kiinni. Mutta tämä reissu meni opettelun piikkiin ja homma taas jatkuu...

Syyskalassa

Perjantaina tuli sitten ensimmäinen syyskalareissu tehtyä. Mutta vain reilun parin tunnin reissu tuohon lähimmille matalikoille. Pientä täkyä ja AS:n päitä vetoon. Siinä sitten reilun tunnin uistelun jälkeen nappasi kromi-coho blue AS:ään kala. Matti väsytteli kalan veneen vierelle, josta se sitten toisella koukkauksella saatiin haavittua partaan paremmalle puolelle. Taimen painoi 1,5 kg. Ei mikään valtavan iso, mutta Matille kauden avaus. Kuvassa Matti kalan kanssa.

Ottivieheenä toimi yllä mainittu AS, jossa noin 10 cm:n salakka. Painoa oli laitettu 10 g, vaparia oli noin 30 metriä ja siimaa vedettiin 3,7 km/h. Ottipaikkana toimi Länsi -niminen matalikko Jyryn ulkopuolella, jossa ottipaikalla vettä oli 3 metriä.

Krippled baitholders

Tuli tilattua Kanadasta Krippled -huppuja isolle täkylle. Nyt pitäisi sitten alkaa noita värivalintoja tekemään. Tilasimme nuo päät glow -värisenä, ja ajattelimme maalata niitä itse. Varmaankin tulee maalattua vihreän-kelta-kulta-violetti-sini yms. sävyjä. Lähinnähän nuo on lohelle ja lisäksi tuolla Ruotsin lapissa niille on käyttöä. Siihen saa kyllä viritettyä loistavan uinnin ja niillä tuli Raahen edestäkin tänä vuonna pari lohta (ei minun toimesta, kuten aiemmin kirjoitin). Mielenkiintoinen harrastus kyllä tämä raksiuistelu, aina on ostamista ja tekemistä...