Kohti Ålandia
Torstai-ilta, lähtöpäivää edeltävä ilta, oli Raahessa sateinen. Marko pakkasi tavaroita sateen piiskatessa talon kattoa. Oli aika lähteä hakemaan vene+traileri lankopojalta. Siellä selvisi, että jarru oli jäänyt päälle edellisenä päivänä ja jumiinhan se jäsähti. Tai tarkemmin yksi jarruista, mutta lukossa mikä lukossa. Siinä yriteltiin vesisateen ollessa pienimmillään saada sitä laukeamaan. Loppujen lopuksi halko vetopään ja rungon väliin, jolloin jarrut eivät mene laisinkaan päälle, ja niinhän se paukahtaen avautui. Kotiin ajaessa huomasin, että sehän oli liian kireällä, kun meinasi rumpu lämmetä.
Koko tuon illan, yön ja seuraavan aamunkin satoi. Oli muuten ensimmäinen, muttei varmaan viimeinen kerta, kun piti sateessa pakata vene ja auto. Jotenkin se kuitenkin onnistui ja pääsin matkaan klo 09.00. Arvelin, että enköhän ehdi ihan hyvin Turkun lauttaan. Tällä kertaa oli nimittäin tarkoitus mennä suoraan Ruotsin-laivalla Ahvenanmaalle, aiempien saaristomatkan sijasta. Huomasimme viime vuonna, että ajassa pärjää ja toisekseen, tuo paketti sattuu olemaan sen verran "pieni", että hintakaan ei ollut kuin pari kymppiä kalliimpi.
Ehdin ajaa noin 20 km, kun mahdollisia kotiin jääneitä tavaroita miettiessäni, pälkähti päähäni, että ne jarrupussithan ne tietysti unohtui. Onneksi en ollut tuon kauempana, joten rattaat ympäri ja takaisin. Tuosta tuli ylimääräistä matkaa noin puolen tunnin verran, mutta onneksi olin varannut reilusti aikaa matkan tekoon. Alkumatka oli vesisateessa ajamista, kunnes vähän ennen Vaasaa sade loppui ja aurinko alkoi pikkuhiljaa tulla esille. Porissa pysähdyin sen verran, että käväisin Veneporissa pikaisilla ostoksilla, kun huomasin, että tässähän on aikaa ruhtinaallisesti.
Tamperelaiset Timi ja Jarmo tulivat tällä kertaa suoraan Turkuun, tai tarkemmin sanoen Raisioon, kun Timillä oli paluun jälkeen suoraan meno Helsinkiin. Matkalla sain järjestettyä kaverini avustuksella parkkipaikan Raisiosta, joka sopi meille aivan loistavasti. Tapaaminen poikien kanssa sovittiin ostoskeskus Myllyyn, jossa kävimme ostoksilla, koska laivamme oli keskellä yötä Långnäsissä ja kaupathan ovat tuolloin kiinni. Kauppareissun jälkeen veimme auton parkkiin ja jatkoimme Viking Linen terminaaliin.
Pääsimme suhteellisen nopeasti tiskille, kun olimme ajoissa paikalla. Kun tuli meidän vuoromme, tuli virkailija huutamaan, että mikä oli varaus. Kun tiskillä oleva nainen huusi sen, niin tuo mies halusi tarkastaa yhdistelmän pituuden ja korkeuden. Liekö ollut sama virkailija, joka tarkasti Kuhanvetäsen -tiimin kaluston. Olin mitannut ilmeisesti aika tarkalle, kun sanoi, että että veneen moottori ylittää aavistuksen tuon 12 m, joka oli suurin sallittu pituus. Tosin siellä oli moottori osittain kipattuna ja halko välissä, joten helposti olisi pituus jäänyt alle. Tuosta korkeudesta piti sitten vähän enemmän selvittää, kun veneen katolla on vhf- ja radioantenni, plaanarintolpat ja vielä ankkurointivalo. Mutta kun selvitin, että nuo antennit taitetaan alas, tolpat ja ankkurointi valo irroitetaan, niin se kelpasi, ja pääsimme jatkamaan lauttaan ilman lisäkustannuksia. Jos kalusto olisi ollut vähän korkeampi, niin käsittääkseni hinta olisi noussut 400 euroa. Että kyllä kannatti askarrella viisi minuuttia noiden kamppeiden kanssa. Menimme meille määrättyyn jonoon. Huomasimme, että edessä oli Finnsport 600 uisteluvarustuksessa, joten päätimme mennä jututtamaan. Lohjalta oli kaksi kaveria myös menossa Ahvenanmaalle vetämään, mutta mikä huolestuttavinta, tuossa oli meidän lisäksi ainoa uisteluvene, joka sinne oli menossa nyt. Erkki ja Janne Väkeväisen sekä Jarkko Turusen muodostama Legenda Trolling Team lähti vajaa tuntia ennen meitä, ja siellä oli myös kaksi uisteluvenettä. Liekö edellisen vuoden huono kalansaalis vähentänyt uistelijoiden määrää. Samanlaista "viestiä" oli tullut myös vetouistelu.comin puolesta, kun kyselin tulijoita, niin aika vähän ilmoittautui. Ja se kyllä huomattiin myöhemmin vesillä, että rauhallista oli, ettei jopa todella rauhallista edellisiin vuosiin verrattuna. Itse laivamatka menikin sitten todella nopeasti, kun kävimme syömässä ja katselemassa laivaa. Jaa, arvoimme maihinnousukorteilla vetämällä, että kuka "saa" ajaa auton ulos laivasta ja mökille. Timillä kävi huonompi tsäkä, joten Japan kanssa sitten nautimme ruuan kanssa hieman punaviiniä. Yöllä olimme satamassa ja siitä tankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa majoitukseen.
Kalastusviikko
Kalastusviikko sujui oikein mainioiden kelien saattelemana hienosti. Tai siis olisi varmasti mennyt vielä paremminkin, mutta kun lohet loistivat poissaolollaan. Ei kertakaikkiaan, oli todella hiljaista sekä vhf:ssä kuin myös meillä. Koetimme vaihdella vähän paikkoja, konsteja, syvyyksiä yms, mutta ei ollut havaintoa kaloista. Eiku siis nähtiinhän me, kun muut väsyttivät. Muistikuvan ja videoiden mukaan ainakin Suppalan ja Räsästen lohenväsytyksiä nähtiin. Ja voin sanoa, että ihan aitiopaikalta, eli noin 100 metrin päästä tai kuinka lähellä sitä viereistä venettä nyt kehtaa ajaa. Siitä sitten vaan sujuvasti seuraten katsottiin, kun pojat väsytti lohia. Niin lähellä, mutta niin kaukana, joten paikat ainakin oli oikeat. Tästä tulikin mieleen eka Ålannin reissumme mökkikylän naapuri Sinisalon Paavo, joka sanoi kertoi koko viikon harrastaneensa lohi-slalomia. Eli ympärillä olevat väsyttivät kalaa ja he vetivät tyhjää. Juuri näin meille kävi tänä vuonna. Aiempina tyhjän veto -reissuilla ei tässä mittakaavassa kaloja ympärillämme väsytelty, ei ainakaan nähtemme.
Illat reissussa menivät tutuissa merkeissä eli saunomista, syömistä ja höpöttämistä. Mökkikylässä oli meidän lisäksi entuudestaan tuttu tamperelainen Off Road Trolling Team ja sen lisäksi ainakin Evil 1 ja 2. Lisäksi oli yksi tiimi, joka ei tullut niin tutuksi. Sieltäkin löytyi tuttuja, kun tuttuni Hostikan Ville kalasteli samoilla vesillä yhden näistä miehistä kanssa. On aina mukava saada uusia tuttuja ja porista näistä kalastusjutuista.
Opetus
Tietysti pitäisi pistää pää puskaan, olla ihan hiljaa tästä asiasta ja hävetä omassa keskuudessamme, mutta kerrotaan nyt sitten yksi juttu, joka meille tuolla reissulla sattui. Jos ei muuten, niin saa muut hyvät naurut, mutta toivottavasti tämä jää jokaiselle mieleen "taka-alalle", ettei päästä sitä itselleen tapahtumaan koskaan.
Vedimme koko viikon suhteellisen pitkiä päiviä. Parhaimmillaan lähdimme jo aamutuimaan ja nautimme tyynestä kelistä ja auringonpaisteesta, eikä vähiten siitä, että kisaan osallistuvat veneet olivat vielä rannalla ;-) Eli ennen kuin heillä oli lupa lähteä, olimme jo norkoilemassa kalapaikoilla. Eiköhän, kun meillä oli viimeinen päivä menossa, alkoi kone yskähteleen. Olimme sitä pohtineet (varsinkin minä), että riittääköhän polttoaine. Kuvittelin, kyllä, siis kuvittelin, että kyllä se riittää (Virhe 1) En tiedä, mistä johtui tämä ajattelemattomuus, mutta viimeisenä vetopäivänä alkoi kone pätkiä. Vähän aikaa ihmeteltiin, että mistä johtuu, kunnes mieleen tuli kokeilla polttoaineletkun "tissiä". Ja aika pehmeähän se oli. Onneksi mukanamme oli 10 litraa polttoainetta. Laitoimme tuosta noin neljä litraa koneeseen ja laskin, että sillä ajelee noin kolme tuntia, joten päätimme jatkaa "kuvion ajamista" (Virhe 2). Meni vain vajaa kaksi tuntia, kun kone alkoi taas pätkiä. Eli sinne paloi neljä litraa bensaa. Pitikin oikeasti alkaa miettimään, että kuinkas nyt. Lähimpään rantaan Degersandiin oli matkaa jonkin verran, mutta arvelimme, että kun sopivan nopeuden laitamme, pääsemme perille. Matka oli kyllä tuskainen, kun koko ajan mietti, että mitenhän tässä käy ja ranta lähestyi todella hitaasti. Viimeiset tipat koneelle saatiin, kun "tissistä" puristeltiin. Niinhän siinä sitten kävi, onneksemme, että pääsimme lähelle rantaa. Emme siis päässeet rantaan saakka, vaan jouduimme etenemään haavia ja melaa käyttäen 200 metriä, kunnes rantakalliolle päästiin hyppäämään. Aikaa tuohon meni puolisen tuntia, ja sekin vain sen vuoksi, että sattui olemaan melkeimpä tyyni päivä.
Japa hyppäsi rannalle, otti köyden ja hissunkissun venettä vetäen sai meidät hinattua lähemmäs Degersandin leirintäaluetta. Jätimme veneen laituriin, Marko ja Japa lähtivät Degersandiin katsomaan, olisiko siellä uistelijoita, joilta voisi pyytää pari litraa polttoainetta kotimatkaa varten. Kävellessämme leirintäalueelle, huomasimme uisteluveneellä lähtevän kaksikon, joille huusimme. He pysähtyivät ja kysyimme heiltä polttoainetta. Myöhemmin Kimmo Romariksi ja Juha Salovaaraksi osoittautuneet miehet lupasivat meille pari litraa polttoainetta. Tämän jälkeen he lähtivät jatkamaan matkaa vesille ja me tankkaamaan venettä. Kun ajoimme ohitse tuosta paikasta ja kohti omaa veneen nostopaikkaa, kävimme jättämässä heille tankin viereen jotain, josta toivoimme heidän olevan tyytyväisiä. Tuolla heidän antamalla polttoaineella pääsimme "kotirantaan" eli sinne, mistä veneemme nostimme.
Olemme jälkikäteen koettaneet miettiä, että mikä ihme meidät saikin lähtemään noin vähällä polttoainemäärällä liikkeelle?? Miksemme hakeneet lisää bensaa ennen liikkeelle lähtöä?? Kuitenkin merellä ja muutenkin kalassa on tässä jo liikuttu tovi. Joku ihmeellinen oikosulku on tullut, mutta enpä usko, että vastaisuudessa moista tulee tapahtumaan. No, onneksemme keli oli mitä mainioin ja tuo vähäinen tuulikin kohti rantaa.
Loppusanat
Reissu oli muuten todella mukava, jälleen kerran, mutta kalojen vähyys ihmetytti. Tosin tuon viikon jälkeen tulleet puolestaan saivat huomattavasti paremmin kalaa. Eli olimme luultavasti viikkoa-kahta liian aikaisin liikkeellä. Lisäksi Torniojoen laskurit näyttivät mukavia lukemia eli lohta nousi ihan mukavasti kutemaan. Suurin syy tuohon on varmaankin ruotsalaisten toimenpiteillä, joilla he keskittyivät enemmän tuohon lohen terminaalialueen kalastukseen eli vasta lohen "kotijokien" edustalla niitä pyydettiin. Oli miten oli, toivottavasti lohen nousumahdollisuudet turvataan tulevaisuudessakin.
Ensi vuotta varten on majoitus jo varattu. Tällä kertaa majoitus siirtyy Väkeväisen venekunnan naapuriin Sands stugoriin. Sinne tulee samaan isoon taloon meidän lisäksemme Off Road Trolling team. Ja lisäksi viikkoa on siirretty viikolla eteenpäin eli menemme sinne viikolla 22. Kuulemamme mukaan myöskin nuo Lohitreffit on siirretty samalle viikolle. Jospa nyt sattuisi taas paremmin lohet kohdalle ja tulisi taas lisää poltetta touhuun. On ollut vähän hiljaista viime vuosina Ålannissa. Vai pitäisikö sanoa, että hurjan eka vuoden jälkeen meidät on palautettu merenpinnalle....
Jos jaksoit lukea tänne saakka, niin eiku kireitä loppusyksylle, talvelle ja keväälle....
Team Jahva Bois - Marko, Timi ja Japa
