Oikein oikein Hyvää Joulua ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2013 blogin lukijoille. Toivottavasti tuleva uistelukautenne on antoisa, mutta muistakaa kohtuus kalojen mukaan ottamisessa...
maanantai 24. joulukuuta 2012
torstai 6. joulukuuta 2012
Kausi paketissa
Iltapäivällä vene laituriin ja myöhemmin kävin hakemassa sen autollani. Seuraavana päivänä ennen pakkasia sitten koneen huolto ja se oli siinä.
Kausi on paketissa ja tulos oli ihan hyvä. Raahen edestä lohi, Kokkolan edustalta karkuutus ja sitten tuo onnistunut Ruotsin reissu. Kevään Ålannin reissu matkoineen ja majoituksineen on jo varattu, joten sitä odottamaan. Siihen ei muuten ole kuin puoli vuotta.....
Hyvää itsenäisyyspäivää vain kaikille lukijoille.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Ruotsin Lappi syyskuussa 2012
Syyskuun loppupuolella oli edessä tiimin perinteinen reissu Ruotsin Lappiin. Tällä kertaa kyseessä oli 10-vuotis juhlareissu, siitä on nyt 10 vuotta, kun tiimi oli ensimmäisen kerran kasassa ja reissulla tällä samaisella järvellä. Ja näihin vuosiin on sisältynyt monta toinen toistaan hienompia reissuja ja kokemuksia, niin kotimaassa kuin Ruotsissakin. Tosin mitään juhlallisuuksia ei sen kummemmin järjestetty, kun vähän niin kuin unohtui koko juhlavuosi. Tiimin mukaan omalla veneellään lähti Tampereelta Off Road Trolling Team, jäseninään Paasikosken Jussi ja Harkiven Sami. Heille reissu oli ensimmäinen tänne korpeen. Ja ainahan se on mukavaa, kun on enemmän porukkaa. Jutut kulkee ja hauskaa on...
Reissuun lähdettiin alustavan suunnitelman mukaisesti keskiviikkona. Tampereen pojat lähtivät ajamaan kahdella autolla ja yhdellä veneellä kohti pohjoista. Vene meni Keski-Suomen, ja toinen auto ajoi rannikon kautta Pattijoelle, jossa auton perään laitettiin vene ja runsaasti tavaraa. Puolen päivän aikaan Japa ja Timi olivat Pattijoella ja siitä jatkettiin ruokailemaan Tupoksen ABC:lle, jossa Jussi ja Sami olivatkin jo syöneet.
Tovin aikaa rupateltuamme lähdimme jatkamaan matkaa. Vielä Torniossa ja Haaparannassa täydennyksiä juoma- ja ruokavarastoihin ja sen jälkeen peräkanaa kohti erämaata. Vielä tankkaus Gällivaarassa ja sitten loppurypistys. Perille päästiin vasta, kun ilta oli jo pimentynyt. Autojen valossa saatiin kuitenkin teltta pystytettyä hyvin ja eiku kamiina kuumaksi ja illan viettoon. Veneenlasku ja kalavehkeiden laitto jäi aamuun.
Marko ja Jussi
Ensimmäinen päivä
Aamu valkeni usvaisena ja tyvenenä. Tiedossa olikin jo etukäteen, että päivän aikana pitäisi sataa vettäkin. Lämpötila oli onneksemme plussan puolella kuitenkin, eikä tuulikaan haitannut. Mutta jokatapauksessa rakseja sitoessa ja varusteita valmiiksi laitellessa käsiin tuli vilu. Vesille päästiin suhteellisen nopeasti ja suunta lähistön syvänteelle. Aloimme vetää vähän matkaa ajettuamme. Ja kun kaikki varusteteet olivat vedossa, alkoi odotus. Alamitaksi olemme päättäneet noin 60 cm, mutta jos kalaa tulee hyvin, niin sitten nostetaan rajaa. Valtion alamitta on niinkin naurettava kuin jotain 37 cm, jota en toivo kenenkään käyttävän alamittana Ruotsissa.
Jarmo ja Sami
Päivän aikana tuli useita taimenia ja haukia, ja taimenista otimme kolme, jotka olivat painoltaan noin 2-2,5 kg. Mitään suurempia ei näkynyt. Syönti oli rajua alussa, jolloin lähes kaikki kalammekin tulivat. Iltapäivällä alkoi sataa, jolloin pressua vedettiin päälle ja tärppien huomaaminen oli vaikeampaa. Tästä syystä oli lopetellessa useampi syöty täky. Varsinaisesta syystä tarkemmin myöhempänä. Rantaan lähdettiin hyvissä ajoin ennen pimeää, että saatiin perattua kalat ja laitettua kaikki seuraavaa varten valmiiksi ennen pimeää. Off Road toi rantaan kaksi taimenta, noin parin kilon huiteilla olevia. Muitakin tapahtumia oli kuitenkin ollut. Illalla olikin tiedossa kaminalla taimenesta tehtyä kalakeittoa, joka kyllä maistui mainiosti. Sateen vuoksi ruoka tehtiin sisällä, mutta eipä tuo makua haitannut. Sitten perinteistä illanviettoa, kaminan tulen ääressä raatailua ja nautiskelua. Untakaan ei tarvinnut houkutella.
Toinen päivä
Toisena päivänä siirryttiin noin kymmenen kilometrin päähän uusille syvänteille. Siellä päivä meni touhutessa ja kaloja päästellessä. Päivä oli selkeästi kalojen lukumäärällä mitattuna paras. Kaloja tuntui olevan vähän koko ajan kiinni, mutta varsinkaan taimenten koko ei ollut mitenkään suurta, vain reilun kilon kokoista, joten ne kaikki pääsivät jatkamaan eloaan. Samoilla vesillä näkyi meidän ja Off Roadin lisäksi V-rekisterinumerolla oleva Buster, jotka myös näyttivät saavan osansa pienistä kaloista, ja iloksemme totesimme heidän myös laskevan ne takaisin. Päivän saldona meille oli yksi otettu kala, reilun kahden kilon taimen. Off Road toi rantaan jälleen kaksi kaunista, noin kahden kilon taimenta. Rannassa oltiin taas ajoissa ennen pimeää.
Off Road väsytti
Rannassa päätimme laittaa nuotion pihalle ja paistaa muurikalla yrttivoissa rypsiporsaan viipaleita ja keitettyjä perunoita. Kyllä muuten maistui maukkaalle. Vaikka annosta oli tuhti muurikallinen, niin kyllä viiteen mieheen katosi sekin. Sitten telttaan kaminan lämpöön ja höpöttämään. Taisipa keskusteluissa välillä olla väittelyä tamperelaisten seurojen menestyksestä/menestymättömyydestä, sattui meinaan molempien seurojen "faneja" mukaan. Allekirjoittanut tietysti Oulun Kärppien "fanina" pystyi tästä kevyestä herjanheitosta jäämään sivuun.
Kolmas päivä
Rannassa ensin veneet ylös ja pakkaamiset, poislukien tietysti telttailuun liittyvät materiaalit. Sen jälkeen tehtiin nuotiolla jälleen oikein äijä-annos ruokaa. Siihen laitettiin kaikkea, mitä oli vielä jäljellä. Sieltä löytyi makkaraa, jauhelihapullia, pekonia, perunoita, sipulia, jne...Tämä ilta taisi teltalla olla rauhallisin, eikä pelkästään sen vuoksi, että aamulla suhteellisen aikaisin oli lähtö.
Aamulla herätessämme oli maa valkoinen. Räntää oli satanut reilusti ja oli märkää. Teltta kasaan ja loputkin tavarat ajoneuvoihin. Sen jälkeen kovin suoritus, pesu järvessä. Vesi oli noin 7 asteista, mutta jokainen meistä kävi pesemässä itsensä niin, että kehtasi lähteä ihmisten ilmoille.
Summa Summarum:
Näytti olevan koko reissun ajan tärpit tosi varovaisia, pikku kelkka peruutti hetken ja palasi takaisin paikoilleen, ja niin oli taas täky käyty hakemassa. Että tarkkana sai olla koko ajan, muutoin saattoi vetää pelkkää koukkua tai vain osaa täystä. Välillä toki, niin takilasta kuin kelkastakin, lähdöt oli sellaisia, ettei tarvinnut arpoa. Täkyjä meni tolkuttomasti, jonkin verran yli sata, niin tärppien kuin haukien ja pienempien taimenten vuoksi. Eihän tuo muutoin olisi iso määrä, mutta kun vapoja sai olla vedossa kuusi ja aikaa kolme päivää, niin tulee vähän suhdetta.
Hupuista toimi parhaiten VK:n isommat huput. Niihin sai mukavan rauhallisen uinnin isollakin täyllä.Täkyjen koko meillä oli 12 cm ja siitä ylöspäin. Väreistä toimivat parhaiten kupari-, violetti- ja keltavoittoiset värit ja tietysti perinteiset vihertävät. Paljon kaloja tuli levyjen takaa, joista parhaimmaksi osoittautui pieni perinteinen VK, kromi-kupari teipit chartreuse levy (väri 302S), jossa oli kromi-sultan sininen (väri 746), joka näytti myöhemmin pelittäneen myös Näsijärven lohikuninkuuskisassa.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Satamakuvaa Pimeensalmesta |
Hupun väri crome 746 |
maanantai 15. lokakuuta 2012
Ahvenanmaa 2012
Kohti Ålandia
Torstai-ilta, lähtöpäivää edeltävä ilta, oli Raahessa sateinen. Marko pakkasi tavaroita sateen piiskatessa talon kattoa. Oli aika lähteä hakemaan vene+traileri lankopojalta. Siellä selvisi, että jarru oli jäänyt päälle edellisenä päivänä ja jumiinhan se jäsähti. Tai tarkemmin yksi jarruista, mutta lukossa mikä lukossa. Siinä yriteltiin vesisateen ollessa pienimmillään saada sitä laukeamaan. Loppujen lopuksi halko vetopään ja rungon väliin, jolloin jarrut eivät mene laisinkaan päälle, ja niinhän se paukahtaen avautui. Kotiin ajaessa huomasin, että sehän oli liian kireällä, kun meinasi rumpu lämmetä.
Koko tuon illan, yön ja seuraavan aamunkin satoi. Oli muuten ensimmäinen, muttei varmaan viimeinen kerta, kun piti sateessa pakata vene ja auto. Jotenkin se kuitenkin onnistui ja pääsin matkaan klo 09.00. Arvelin, että enköhän ehdi ihan hyvin Turkun lauttaan. Tällä kertaa oli nimittäin tarkoitus mennä suoraan Ruotsin-laivalla Ahvenanmaalle, aiempien saaristomatkan sijasta. Huomasimme viime vuonna, että ajassa pärjää ja toisekseen, tuo paketti sattuu olemaan sen verran "pieni", että hintakaan ei ollut kuin pari kymppiä kalliimpi.
Ehdin ajaa noin 20 km, kun mahdollisia kotiin jääneitä tavaroita miettiessäni, pälkähti päähäni, että ne jarrupussithan ne tietysti unohtui. Onneksi en ollut tuon kauempana, joten rattaat ympäri ja takaisin. Tuosta tuli ylimääräistä matkaa noin puolen tunnin verran, mutta onneksi olin varannut reilusti aikaa matkan tekoon. Alkumatka oli vesisateessa ajamista, kunnes vähän ennen Vaasaa sade loppui ja aurinko alkoi pikkuhiljaa tulla esille. Porissa pysähdyin sen verran, että käväisin Veneporissa pikaisilla ostoksilla, kun huomasin, että tässähän on aikaa ruhtinaallisesti.
Tamperelaiset Timi ja Jarmo tulivat tällä kertaa suoraan Turkuun, tai tarkemmin sanoen Raisioon, kun Timillä oli paluun jälkeen suoraan meno Helsinkiin. Matkalla sain järjestettyä kaverini avustuksella parkkipaikan Raisiosta, joka sopi meille aivan loistavasti. Tapaaminen poikien kanssa sovittiin ostoskeskus Myllyyn, jossa kävimme ostoksilla, koska laivamme oli keskellä yötä Långnäsissä ja kaupathan ovat tuolloin kiinni. Kauppareissun jälkeen veimme auton parkkiin ja jatkoimme Viking Linen terminaaliin.
Pääsimme suhteellisen nopeasti tiskille, kun olimme ajoissa paikalla. Kun tuli meidän vuoromme, tuli virkailija huutamaan, että mikä oli varaus. Kun tiskillä oleva nainen huusi sen, niin tuo mies halusi tarkastaa yhdistelmän pituuden ja korkeuden. Liekö ollut sama virkailija, joka tarkasti Kuhanvetäsen -tiimin kaluston. Olin mitannut ilmeisesti aika tarkalle, kun sanoi, että että veneen moottori ylittää aavistuksen tuon 12 m, joka oli suurin sallittu pituus. Tosin siellä oli moottori osittain kipattuna ja halko välissä, joten helposti olisi pituus jäänyt alle. Tuosta korkeudesta piti sitten vähän enemmän selvittää, kun veneen katolla on vhf- ja radioantenni, plaanarintolpat ja vielä ankkurointivalo. Mutta kun selvitin, että nuo antennit taitetaan alas, tolpat ja ankkurointi valo irroitetaan, niin se kelpasi, ja pääsimme jatkamaan lauttaan ilman lisäkustannuksia. Jos kalusto olisi ollut vähän korkeampi, niin käsittääkseni hinta olisi noussut 400 euroa. Että kyllä kannatti askarrella viisi minuuttia noiden kamppeiden kanssa. Menimme meille määrättyyn jonoon. Huomasimme, että edessä oli Finnsport 600 uisteluvarustuksessa, joten päätimme mennä jututtamaan. Lohjalta oli kaksi kaveria myös menossa Ahvenanmaalle vetämään, mutta mikä huolestuttavinta, tuossa oli meidän lisäksi ainoa uisteluvene, joka sinne oli menossa nyt. Erkki ja Janne Väkeväisen sekä Jarkko Turusen muodostama Legenda Trolling Team lähti vajaa tuntia ennen meitä, ja siellä oli myös kaksi uisteluvenettä. Liekö edellisen vuoden huono kalansaalis vähentänyt uistelijoiden määrää. Samanlaista "viestiä" oli tullut myös vetouistelu.comin puolesta, kun kyselin tulijoita, niin aika vähän ilmoittautui. Ja se kyllä huomattiin myöhemmin vesillä, että rauhallista oli, ettei jopa todella rauhallista edellisiin vuosiin verrattuna. Itse laivamatka menikin sitten todella nopeasti, kun kävimme syömässä ja katselemassa laivaa. Jaa, arvoimme maihinnousukorteilla vetämällä, että kuka "saa" ajaa auton ulos laivasta ja mökille. Timillä kävi huonompi tsäkä, joten Japan kanssa sitten nautimme ruuan kanssa hieman punaviiniä. Yöllä olimme satamassa ja siitä tankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa majoitukseen.
Kalastusviikko
Kalastusviikko sujui oikein mainioiden kelien saattelemana hienosti. Tai siis olisi varmasti mennyt vielä paremminkin, mutta kun lohet loistivat poissaolollaan. Ei kertakaikkiaan, oli todella hiljaista sekä vhf:ssä kuin myös meillä. Koetimme vaihdella vähän paikkoja, konsteja, syvyyksiä yms, mutta ei ollut havaintoa kaloista. Eiku siis nähtiinhän me, kun muut väsyttivät. Muistikuvan ja videoiden mukaan ainakin Suppalan ja Räsästen lohenväsytyksiä nähtiin. Ja voin sanoa, että ihan aitiopaikalta, eli noin 100 metrin päästä tai kuinka lähellä sitä viereistä venettä nyt kehtaa ajaa. Siitä sitten vaan sujuvasti seuraten katsottiin, kun pojat väsytti lohia. Niin lähellä, mutta niin kaukana, joten paikat ainakin oli oikeat. Tästä tulikin mieleen eka Ålannin reissumme mökkikylän naapuri Sinisalon Paavo, joka sanoi kertoi koko viikon harrastaneensa lohi-slalomia. Eli ympärillä olevat väsyttivät kalaa ja he vetivät tyhjää. Juuri näin meille kävi tänä vuonna. Aiempina tyhjän veto -reissuilla ei tässä mittakaavassa kaloja ympärillämme väsytelty, ei ainakaan nähtemme.
Illat reissussa menivät tutuissa merkeissä eli saunomista, syömistä ja höpöttämistä. Mökkikylässä oli meidän lisäksi entuudestaan tuttu tamperelainen Off Road Trolling Team ja sen lisäksi ainakin Evil 1 ja 2. Lisäksi oli yksi tiimi, joka ei tullut niin tutuksi. Sieltäkin löytyi tuttuja, kun tuttuni Hostikan Ville kalasteli samoilla vesillä yhden näistä miehistä kanssa. On aina mukava saada uusia tuttuja ja porista näistä kalastusjutuista.
Opetus
Tietysti pitäisi pistää pää puskaan, olla ihan hiljaa tästä asiasta ja hävetä omassa keskuudessamme, mutta kerrotaan nyt sitten yksi juttu, joka meille tuolla reissulla sattui. Jos ei muuten, niin saa muut hyvät naurut, mutta toivottavasti tämä jää jokaiselle mieleen "taka-alalle", ettei päästä sitä itselleen tapahtumaan koskaan.
Vedimme koko viikon suhteellisen pitkiä päiviä. Parhaimmillaan lähdimme jo aamutuimaan ja nautimme tyynestä kelistä ja auringonpaisteesta, eikä vähiten siitä, että kisaan osallistuvat veneet olivat vielä rannalla ;-) Eli ennen kuin heillä oli lupa lähteä, olimme jo norkoilemassa kalapaikoilla. Eiköhän, kun meillä oli viimeinen päivä menossa, alkoi kone yskähteleen. Olimme sitä pohtineet (varsinkin minä), että riittääköhän polttoaine. Kuvittelin, kyllä, siis kuvittelin, että kyllä se riittää (Virhe 1) En tiedä, mistä johtui tämä ajattelemattomuus, mutta viimeisenä vetopäivänä alkoi kone pätkiä. Vähän aikaa ihmeteltiin, että mistä johtuu, kunnes mieleen tuli kokeilla polttoaineletkun "tissiä". Ja aika pehmeähän se oli. Onneksi mukanamme oli 10 litraa polttoainetta. Laitoimme tuosta noin neljä litraa koneeseen ja laskin, että sillä ajelee noin kolme tuntia, joten päätimme jatkaa "kuvion ajamista" (Virhe 2). Meni vain vajaa kaksi tuntia, kun kone alkoi taas pätkiä. Eli sinne paloi neljä litraa bensaa. Pitikin oikeasti alkaa miettimään, että kuinkas nyt. Lähimpään rantaan Degersandiin oli matkaa jonkin verran, mutta arvelimme, että kun sopivan nopeuden laitamme, pääsemme perille. Matka oli kyllä tuskainen, kun koko ajan mietti, että mitenhän tässä käy ja ranta lähestyi todella hitaasti. Viimeiset tipat koneelle saatiin, kun "tissistä" puristeltiin. Niinhän siinä sitten kävi, onneksemme, että pääsimme lähelle rantaa. Emme siis päässeet rantaan saakka, vaan jouduimme etenemään haavia ja melaa käyttäen 200 metriä, kunnes rantakalliolle päästiin hyppäämään. Aikaa tuohon meni puolisen tuntia, ja sekin vain sen vuoksi, että sattui olemaan melkeimpä tyyni päivä.
Japa hyppäsi rannalle, otti köyden ja hissunkissun venettä vetäen sai meidät hinattua lähemmäs Degersandin leirintäaluetta. Jätimme veneen laituriin, Marko ja Japa lähtivät Degersandiin katsomaan, olisiko siellä uistelijoita, joilta voisi pyytää pari litraa polttoainetta kotimatkaa varten. Kävellessämme leirintäalueelle, huomasimme uisteluveneellä lähtevän kaksikon, joille huusimme. He pysähtyivät ja kysyimme heiltä polttoainetta. Myöhemmin Kimmo Romariksi ja Juha Salovaaraksi osoittautuneet miehet lupasivat meille pari litraa polttoainetta. Tämän jälkeen he lähtivät jatkamaan matkaa vesille ja me tankkaamaan venettä. Kun ajoimme ohitse tuosta paikasta ja kohti omaa veneen nostopaikkaa, kävimme jättämässä heille tankin viereen jotain, josta toivoimme heidän olevan tyytyväisiä. Tuolla heidän antamalla polttoaineella pääsimme "kotirantaan" eli sinne, mistä veneemme nostimme.
Olemme jälkikäteen koettaneet miettiä, että mikä ihme meidät saikin lähtemään noin vähällä polttoainemäärällä liikkeelle?? Miksemme hakeneet lisää bensaa ennen liikkeelle lähtöä?? Kuitenkin merellä ja muutenkin kalassa on tässä jo liikuttu tovi. Joku ihmeellinen oikosulku on tullut, mutta enpä usko, että vastaisuudessa moista tulee tapahtumaan. No, onneksemme keli oli mitä mainioin ja tuo vähäinen tuulikin kohti rantaa.
Loppusanat
Reissu oli muuten todella mukava, jälleen kerran, mutta kalojen vähyys ihmetytti. Tosin tuon viikon jälkeen tulleet puolestaan saivat huomattavasti paremmin kalaa. Eli olimme luultavasti viikkoa-kahta liian aikaisin liikkeellä. Lisäksi Torniojoen laskurit näyttivät mukavia lukemia eli lohta nousi ihan mukavasti kutemaan. Suurin syy tuohon on varmaankin ruotsalaisten toimenpiteillä, joilla he keskittyivät enemmän tuohon lohen terminaalialueen kalastukseen eli vasta lohen "kotijokien" edustalla niitä pyydettiin. Oli miten oli, toivottavasti lohen nousumahdollisuudet turvataan tulevaisuudessakin.
Ensi vuotta varten on majoitus jo varattu. Tällä kertaa majoitus siirtyy Väkeväisen venekunnan naapuriin Sands stugoriin. Sinne tulee samaan isoon taloon meidän lisäksemme Off Road Trolling team. Ja lisäksi viikkoa on siirretty viikolla eteenpäin eli menemme sinne viikolla 22. Kuulemamme mukaan myöskin nuo Lohitreffit on siirretty samalle viikolle. Jospa nyt sattuisi taas paremmin lohet kohdalle ja tulisi taas lisää poltetta touhuun. On ollut vähän hiljaista viime vuosina Ålannissa. Vai pitäisikö sanoa, että hurjan eka vuoden jälkeen meidät on palautettu merenpinnalle....
Jos jaksoit lukea tänne saakka, niin eiku kireitä loppusyksylle, talvelle ja keväälle....
Team Jahva Bois - Marko, Timi ja Japa
tiistai 7. elokuuta 2012
Summa summarum
Reissu oli todella hieno. Sekä Nitsi- että Inarijärvi olivat kerrassaan hienoja järviä ja siellä kyllä voisi viettää paljonkin aikaa kierrellen. Tai sitten teltta johonkin rantaan ja siitä sitten iskuja ympäri järveä. Sopivia leiripaikkoja oli kyllä pitkin matkaa paljon ja todella suojaiset lahdenpoukamat kyllä houkutti. Mutta ehkä ensi kerralla sitten.
Reissun plussana tuli ihan viimeisellä tunnilla rautu, jolla oli pituutta 50 cm. Tämä sitten laitettiin aamulla aamupalaksi.
Kyllä jäi polttelemaan tuo järvi, vaikkakin pitkä matka ja melkein munat pataan ehkä vähän rauhoittaa tuota. Mutta ehkä joskus ja sittenhän kaikki voi olla toisin.
Nyt sitten jäädään odottelemaan syksyn Pohjois-Ruotsin reissua ja sitä ennen varmaan vähän tulee kokeiltua tuota Raahen edustaa....
lauantai 4. elokuuta 2012
Kolmas päivä
Aamu on alkanut todella hienossa kelissä. Vetoon laiton yhteydessä kävi veneessä harmaanieriä, alamittainen. Mutta ilma on kuin morsian ja miehistö nauttii päivästä.
perjantai 3. elokuuta 2012
Kärppäsaari
Saavuimme kalatonna autiotuvalle yöpymistä varten. Laiturissa oli Oulun seudulta venekunta, joka myös harmitteli huonoa kalantuloa. Eli ei tullut mitallisia kaloja. No, nyt yövytään ja sitten aamusta uudestaan.
Rauhallista.....vieläkin
Päivä alkaa olla puolessa ja on välitiedotuksen paikka. Keli on loistava, kuten kuvastakin näkee. Kalaa ei ole tullut, tai siis mitallisia. Taimen kävi poispäästettävänä, mutta muuten rauhallista. Mutta muuten on erittäin mukavaa. Autiotupa, yöpymispaikkamme (toive), on muutaman tunnin päässä. Mutta jospa vielä ennen sitä räikkä pärisee...
Touhu jatkuu Inarijärven puolella
Veto on ollut päällä reilun tunnin. Sadettakin ehdittiin pitää jo kerran, mutta nyt on puolipilvistä. Mukavat pari päivä tiedossa Inarijärven aalloilla.
torstai 2. elokuuta 2012
Eka päivä, Nitsijärvi
Nyt on eka päivä takana. Päivä päättyi ukkoskuuroon, jota onneksemme lähdimme väistämään rantaan. Vene ylös ja mökille. Pihalle päästyämme taivaan hanat aukesivat ja taivas on synkkä, eli vettä siis piisaa.
Kalastuksellisesti päivä oli hyvä, mutta kaloja ei tullut. Keli oli hieno, eikä oikein edes tuullut. Valitettavasti kaloja ei mukaan tullut kuin Timin taukopaikalta väsyttämä harjus. Veneen vierellä kävi päivän aikana kaksi pientä rautua, mutta ne olivat alamittaisia ja päästettiin pois jälleen näkemisen toivossa.
Mutta on kyllä hieno järvi, vaikkakin korkeuserot on huikeita, mutta onneksi oli syvyyskartta. Tosin sen koko yllätti. Pienihän se oli siihen verrattuna, mitä etukäteen oli kuvitellut.
Huomenna aamusta sitten kohti Inarijärveä. Lupailee vähän, että aamulla pitäisi sateen loppua.
Rauhallista
Aamu alkoi kauniissa kelissä. Klo 12 tuli vesisade, joka vähäksi aikaa pimensi päivän. Sadetta kesti noin puoli tuntia, kunnes aurinko tuli taas esiin. Nyt sitten uistellaan kauniissa kelissä sopivassa tuulessa odottaen ensimmäistä nykäystä, milloin se tulee vai tuleeko sitä laisinkaan.
Aloitus
Eilisillan mökille tulon ja saunomisen jälkeen olemme valmiita aloittamaan kolmen päivän session täällä Ylä-Lapissa. Kohta pääsemme laskemaan ensimmäiset uistimet veteen.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Matkalla pohjoiseen...
Tiimistä Timi ja Marko ottivat mukaan Matin ja lähtivät kohti pohjoista. Päämääränä oli karu, mutta kaunis Inarinjärvi. Sen lisäksi on tarkoitus vetää yksi päivä Nitsijärvellä. Päivittäin tulee rapsaa ja kuvia, siis mikäli kännykät pelittää, jota kyllä epäilen.
Tätä kirjoittaessa ollaan tauolla Sodankylässä, syömässä kuulussa A'la Riestob pizzeriassa.
Äsken ostettiin luvat paikalliselta Nesteeltä, ja sieltä tuo kuva..
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Lauantai 16.06.2012
Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Karjulaa ja Nahkiaisten seutua. Loppujen lopuksi veto aloitettiin läheltä Nahkiaista. Timi ohjasi ja Marko neuvoi Ollaria plaanariin ja takilaan uistimen laittamista. Kamppeet saatiin vetoon ja noin tunnin vetämisen jälkeen 25 jalassa ollut takilavapa notkahti ja laukesi. Eiku vapa käteen ja väsyttelemään. Virkun tuntoinen kala käväisi pari kertaa veneen vieressä, huudattaen taas räikkää. Viimeisellä kerralla lohi yritti tosissaan vastustella pohjasta ylös nostamista. Kerran sai pumpattua siimaa, kaksi metriä meni takaisin. Noin vartin väsyttelyn jälkeen haavittiin kala. Veteen ja veneen pohjalla kiemurrelellessa kala näytti nousukkaalta, joten pappia tarjottiin. Sitten kun kala oli reporankana veneen pohjalla alettiin miettimään, että onkohan tämä kuitenkin talvikko vaiko eikö tämä ole. Kyllä se nousukkaaksi sitten katsottiin, kun ei se nyt mitenkään kamalan laiha ollut suhteessa pituuteen. Veret pois ja laatikkoon. Ja kuin muiden kanssa viestiteltiin, kuulosti siltä, että kyllä se nousukas oli ja näin kolmen vuoden tyhjän vetämisen (merilohen pyynnissä) jälkeinen apina katosi noin 95 cm ja 8,3 kg lohen myötä. Netistä yriteltiin vielä katsella tuota talvikkotaulukkoa, mutta eihän siellä mitään kenttää ollut, kun oltiin niin kaukana.
Loppupäivä meni tärppiä odotellessa ja noin 10 m/s nousseen tuulen tekemässä aallokossa keinuessa. Päätimme päivän ajoissa, kun keli alkoi olla jo vähän kiikun kaakun, onko enää kivaa. Eli rantaan ja pizzalle Alto Mareen, nam.
En tiedä sitten, onko tällä talvikkokeskustelulla ollut vaikutusta siihen, että alkoi yleensä epäilemään, onko tämä talvikko. Nyt sitten kotosalla netistä katsoessa tuota taulukkoa, jonka myös tähän liitteeksi laitan, niin onhan tuo vähän kevyehkö tuohon pituuteen. On totta, mitä netissä puhutaan tästä tunnistamisen vaikeudesta. Veteen se on kyllä melkein mahdotonta, varsinkin näiden kirkkaiden kalojen kanssa.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Summa Summarum Finnmaster -Lohikuninkuus
Kävimme viemässä tavarat majoitustiloihin ja sen jälkeen takaisin satama-alueelle, jossa olikin leppoisa tunnelma. Veneestä toiseen kierreltiin ihmettelemässä ja tarkastelemassa ottipelejä (satamavärejäkö??), sekä tietysti puhuttamassa tuttuja, ja tekemässä uusia. Myöhään sitten pääsimme unten maille ja valmiina aloittamaan seuraava päivä.
Aamu valkeni mukavan tyvenenä. Heräsimme klo 8, koska klo 9 oli kipparikokous ja tarkoituksemme oli laittaa kalastusvälineet kuntoon, eli raksit ja houkutuslevyt paikoilleen. Marko kävi välillä kipparikokouksessa, jossa Juha Hassel kertoi tarpeelliset tiedot lähellä suoritetuista ammunnoista ja muutenkin kävi läpi aikatauluja. Eipä noita selkeämmin olisi voinut kertoa. Klo 9.30 jälkeen pääsimme matkaan kaikki valmiina. Kaikkiaan 31 venekuntaa lähti yrittämään hopeatorpedoa.
Ajoimme ensin tuohon rantapenkan lähelle ja siitä edelleen kohti etelää. Kun saimme vehkeet vetoon, aloimme nauttia aamiaista. Aamiaisen jälkeen alkoi pikkuhiljaa kuulua vhf:stä ja tutuille soitellessa, että lohia on noussut. Alkoi polte siitä, että josko meidänkin veneeseen. Pitkin päivää viestiä tuli, että kaloja nousi. Ei kylläkään meidän veneeseen. Jonkin verran näkyi täkyparvia, mutta ei sellaisia lohen hajoittamia, joita niiden olisi pitänyt olla. Illalla varusteet ylös ja katsomaan, että kuinka paljon niitä lohia loppujen lopuksi nousi. Tällöin keli oli noussut sen verran, että sääpalvelusta katsottuna se oli 7 m/s.
Satama oli tullessamme lievästi sanottuna täysi, kun siellä oli kisoihin osallistuvien lisäksi myös paljon viikonlopun viettäjiä. Mutta sopu sijaa antaa ja kalamiesillastakin jo tutuksi tullut Osku lupasi, että pääsemme hänen kylkeensä kiinnittymään. Lupasimme lähteä aamulla ajoissa, ettei hänen vesille lähtö kovin paljon meistä myöhene. Odottelimme tovin kohta alkavaa punnitusta. Punnituksessa framille tuotiin paljon, kisailijamäärään nähden todella paljon lohia, yhteensä 15 kpl. Lohet menivät 11 venekuntaan, eli tuplamiehiä oli useampi. Suurimmat lohet painoivat rapian alle 15 kg, painon ollessa äkkiä arvioiden jossain kympin lähellä. Kisassa sai tuoda punnitukseen vain kaksi lohta. Ensimmäiset kahden lohen tuojat olivat tulleet rantaan jo klo 15, ja kertoivat harrastavansa ensimmäistä vuotta lohenuistelua. Ei huono alku uistelu-uralle.
Punnituksen jälkeen alkoi sitten illanvietto. Kävimme ensin majoituksessa hakemassa saunakamppeet, sillä kisan järjestävä seura tarjosi saunan. Mukaan piti ottaa tietysti vähän juotavaa, ja sen jälkeen satamalle takaisin. Kävimme ensin maksamassa majoituksen ja sen jälkeen lähdimme juttelemaan muiden venekuntien kanssa ja tutustumaan muiden varusteluihin. Satamassa on kuitenkin loistava tilaisuus nähdä, mitä ja miten muut ovat laitteita/varusteita laittaneet. Ja tietysti samalla vaihdettiin kuulumisia ja keskusteltiin lohenuistelusta yleensä. Siinä aika vierähtikin ja oli aika lähteä saunaan.
Sauna oli iso, sinne mahtui pitkä rivi raavaita miehiä. Mutta kuten paikan pitäjä, Essikin asian sanoi, kiuas oli vähän liian pieni isolle porukalle, joka vaihtuu koko ajan. Mutta tästä huolimatta löylyt olivat makoisat ja tekivät hyvää pitkän päivän jälkeen. Pari tuntia vierähti nopeasti. Sitten kuultiinkin jo, että seura (Kokkolan vetouistelijat) tarjoaa myös kalasopan. Ja mikäs sen mukavampaa kuin mennä valmiiksi keitetyn sopan ääreen. Sopan lisäksi kaloja saaneet paistoivat hiilillä perkauksesta jääneitä ruoto-osia, ja olipas se kyllä maukasta. Voin suositella, erittäin hyvän makuinen keino käyttää ihan kaikki kalasta. Ruuan jälkeen turistiin vielä tovi nuotion ääressä, kunnes oli aika lähteä nukkumaan. Mielenkiintoisia asioita kuultiin, mutta niistä sitten, kun pilotit on ohitse. Aamulla oli kello herättämässä klo 6.
Aamusta päästiin aika nopeasti taipaleelle. Oskukin odotteli jo satamasta pääsyä. Edellisillan veneissä vierailujen ansiosta meillä oli vähän enemmän pelipaikkoja tiedossa ja sinne sitten suunnattiin. Veto päälle ja sen jälkeen alettiin taas aamiaiselle. Täkyparvia näkyi tasaiseen tahtiin melkein aina, kun penkkaa kopastiin. Tuollaista reilun 40 metrin "kanjonia" sahattiin edestakaisin ja välillä matalan puolelta kopaisten. Mutta hiljaista oli lohirintamalla, kun parvet olivat sellaisia tasaisia, ei hajonneita.
Noin yhden jälkeen alkoi sitten vähän ripsiä vettä ja piti laittaa kuomu katteeksi. Juuri kun saimme kuomun kiinni, kantautui korviin sulosointu, räikkä huusi. Kuomu auki ja vapaan kiinni. Ulommainen vk:n levyllä ja varmaankin vk:n raksilla (ei ihan varmaan) varustettu salakka oli kelvannut ja nyt lohi kyyditsi kelkkaa suoraan kohti veneen taustaa. Lohi pysähtyi hetkeksi ja ehdittiin ihan vähän kelata sisäänkin, kunnes taas räikkä alkoi uudestaan huutaa ja siimaa pakeni kelalta. Kohta lohi kuitenkin pysähtyi. Alkoi sisään kelaaminen ja vastus tuntui yllättävän kevyeltä. Huomasimme, että täällähän on useampia pikkuplaanareita-varusteita samassa nipussa. Ja niinhän siinä kävi, ettei siellä enää ollut mitään kalaa, vaan kun saimme sotkut selväksi, tuli veneeseen vain vk:n kromi-sini-pinkki pikku levy. 0,56 mm:n tapsi oli mennyt poikki. Ei ihan käynyt kuin joskus jollekin on käynyt pitkän vetämisen jälkeen, että oksennus on tullut, mutta kyllä täytyy myöntää, että ohuesti harmitti. Tuota karkuutusta mietittiin loppuaika, kunnes klo 15 piti olla vehkeet ylhäällä. Ylösnostamisen aikana huomasimme, että yhteen täkyyn oli käyty tekemässä kylkeen hampaanjäljet, mutta eipä ollut tarttunut ei.
Matka kohti rantaa alkoi. Ja kyllä oli hiljaisia poikia veneessä. Ajoimme suoraan Trullevin satamaan, josta soitimme kisan järjestäjälle, ettei meillä ole kalaa ja tulemme tuomaan rikan myöhemmin. Tuolloin alkoi satamaan jo sen verran paljon, että kävimme vain viemässä rikan ja vaihtamassa pari sanaa tuttujen kanssa ja sitten kotiin päin.
Jos tätä voisi lyhyesti kuvata, niin hieno tapahtuma. Hieno niin kalan tulon suhteen kuin puitteidenkin. Porukkaa oli mukavasti ja illalla ainakin näytti olevan avoin ilmapiiri, paikkoja kerrottiin ja jopa kartalta näytettiinkin. Tuli uusia tuttuja ja vanhojakin tuli morjenstettua. Tapahtuma oli kyllä hyvin järjestetty ja tapahtumassa oli rento ilmapiiri. Vesilläkin jopa huudeltiin kaloista, joten sekin aina vähän lämmitti, kun tiesi, että siellä on kalaa ja voi olla, että kohta pärähtää. Se kyllä tuli todetuksi, että kyllä tuo seutu on peltimiesten valtakuntaa. Ei siellä tainnut olla kuin me ja oliko joku toinen, joka veti raksia. Oliko tuo sitten kalattomuutemme salaisuus, en tiedä. Pitää kuitenkin vielä kokeilla täällä Raahessa raksilla, ja jos muut saa ja me ei, niin sitten varmaan voi olla tuon pellin vuoro siirtyä meidänkin vapoihin. Mutta vain täällä pohjoisessa, Ahvenanmaalla luotto raksiin on vielä kova.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Vihdoinkin
Vierestä viedään
Kalaa näyttäisi olevan liikkeellä edelleen. Taas olemme peliaikoilla harrastamassa Paavo Siniluodon lanseeraamaa "lohislalomia", kun vierestä viedään. Kaksi kalaa lähti vierestä. Kaikkiaan on tietoa puolesta kymmenestä lohesta, isoimpina n. 13kg ja 10kg.
Kelikin on tyyntymään päin, joten mikäs täällä on ollessa. Lohi kyllä kruunaisi reissun, joten sitä odotellessa...
Toinen päivä
Kisa on meidänkin osalta alkanut, veto on päällä ja aamiaista odotellaan. Nyt ollaan vähän ulompana ja toiveet korkealla...
Eka päivä päätöksessä
Aivan loistava päivä, mutta ei meille. Lohenuistelukilpailu, jossa on 31 osallistujaa, joista 11 tiimiä saa puntarille 15 lohta. Etten sanoisi, loistava tulos. Isoimmat lohet olivat n. 14,5 kg ja n. 14 kg. Sen lisäksi useampi yli kymmenkiloinen. Ja homma jatkuu huomenna. Lähteä vesille saa klo 4.30 alkaen, mutta voi olla, ettei meidän tiimi ihan siihen taivu.
Raportointi jatkuu huomenna, hyvää yötä...
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Huh huh
Vhf:ssä huudettin, että yhdessä veneessä on niin iso, ettei ole aiemmin nähneet. Epäilivät, että +20 kg. Kaikkiaan on tullut toista kymmentä kalaa. Osallistujia on 31. Hienosti kalaa liikkeellä.
Me on saatu vain lounasta... (huom. Kuva lavastettu)
Rauhallista
Alun rynnistyksen jälkeen on rauhoittunut, tai radiohiljaisuus on löytänyt tiensä tännekin.
Täkyjen ensimmäinen tarkistus on alkanut.
Lisää raporttia
Kokkolan peltimiesten kiusaksi raksimies on juuri saanut +14 kg lohen. Mukavan avointa tiedottaminen täällä, kaloista kerrotaan reilusti...
Race is on
Kisa on alkanut. Täyt on uimassa ja aamiaista syödään. Keli on mitä parhain ja ensimmäinen 9,1 kg:n lohi on jollain veneessä.