Syyskuun loppupuolella oli edessä tiimin perinteinen reissu Ruotsin Lappiin. Tällä kertaa kyseessä oli 10-vuotis juhlareissu, siitä on nyt 10 vuotta, kun tiimi oli ensimmäisen kerran kasassa ja reissulla tällä samaisella järvellä. Ja näihin vuosiin on sisältynyt monta toinen toistaan hienompia reissuja ja kokemuksia, niin kotimaassa kuin Ruotsissakin. Tosin mitään juhlallisuuksia ei sen kummemmin järjestetty, kun vähän niin kuin unohtui koko juhlavuosi. Tiimin mukaan omalla veneellään lähti Tampereelta Off Road Trolling Team, jäseninään Paasikosken Jussi ja Harkiven Sami. Heille reissu oli ensimmäinen tänne korpeen. Ja ainahan se on mukavaa, kun on enemmän porukkaa. Jutut kulkee ja hauskaa on...
Reissuun lähdettiin alustavan suunnitelman mukaisesti keskiviikkona. Tampereen pojat lähtivät ajamaan kahdella autolla ja yhdellä veneellä kohti pohjoista. Vene meni Keski-Suomen, ja toinen auto ajoi rannikon kautta Pattijoelle, jossa auton perään laitettiin vene ja runsaasti tavaraa. Puolen päivän aikaan Japa ja Timi olivat Pattijoella ja siitä jatkettiin ruokailemaan Tupoksen ABC:lle, jossa Jussi ja Sami olivatkin jo syöneet.
Tovin aikaa rupateltuamme lähdimme jatkamaan matkaa. Vielä Torniossa ja Haaparannassa täydennyksiä juoma- ja ruokavarastoihin ja sen jälkeen peräkanaa kohti erämaata. Vielä tankkaus Gällivaarassa ja sitten loppurypistys. Perille päästiin vasta, kun ilta oli jo pimentynyt. Autojen valossa saatiin kuitenkin teltta pystytettyä hyvin ja eiku kamiina kuumaksi ja illan viettoon. Veneenlasku ja kalavehkeiden laitto jäi aamuun.
Marko ja Jussi
Ensimmäinen päivä
Aamu valkeni usvaisena ja tyvenenä. Tiedossa olikin jo etukäteen, että päivän aikana pitäisi sataa vettäkin. Lämpötila oli onneksemme plussan puolella kuitenkin, eikä tuulikaan haitannut. Mutta jokatapauksessa rakseja sitoessa ja varusteita valmiiksi laitellessa käsiin tuli vilu. Vesille päästiin suhteellisen nopeasti ja suunta lähistön syvänteelle. Aloimme vetää vähän matkaa ajettuamme. Ja kun kaikki varusteteet olivat vedossa, alkoi odotus. Alamitaksi olemme päättäneet noin 60 cm, mutta jos kalaa tulee hyvin, niin sitten nostetaan rajaa. Valtion alamitta on niinkin naurettava kuin jotain 37 cm, jota en toivo kenenkään käyttävän alamittana Ruotsissa.
Jarmo ja Sami
Päivän aikana tuli useita taimenia ja haukia, ja taimenista otimme kolme, jotka olivat painoltaan noin 2-2,5 kg. Mitään suurempia ei näkynyt. Syönti oli rajua alussa, jolloin lähes kaikki kalammekin tulivat. Iltapäivällä alkoi sataa, jolloin pressua vedettiin päälle ja tärppien huomaaminen oli vaikeampaa. Tästä syystä oli lopetellessa useampi syöty täky. Varsinaisesta syystä tarkemmin myöhempänä. Rantaan lähdettiin hyvissä ajoin ennen pimeää, että saatiin perattua kalat ja laitettua kaikki seuraavaa varten valmiiksi ennen pimeää. Off Road toi rantaan kaksi taimenta, noin parin kilon huiteilla olevia. Muitakin tapahtumia oli kuitenkin ollut. Illalla olikin tiedossa kaminalla taimenesta tehtyä kalakeittoa, joka kyllä maistui mainiosti. Sateen vuoksi ruoka tehtiin sisällä, mutta eipä tuo makua haitannut. Sitten perinteistä illanviettoa, kaminan tulen ääressä raatailua ja nautiskelua. Untakaan ei tarvinnut houkutella.
Toinen päivä
Toisena päivänä siirryttiin noin kymmenen kilometrin päähän uusille syvänteille. Siellä päivä meni touhutessa ja kaloja päästellessä. Päivä oli selkeästi kalojen lukumäärällä mitattuna paras. Kaloja tuntui olevan vähän koko ajan kiinni, mutta varsinkaan taimenten koko ei ollut mitenkään suurta, vain reilun kilon kokoista, joten ne kaikki pääsivät jatkamaan eloaan. Samoilla vesillä näkyi meidän ja Off Roadin lisäksi V-rekisterinumerolla oleva Buster, jotka myös näyttivät saavan osansa pienistä kaloista, ja iloksemme totesimme heidän myös laskevan ne takaisin. Päivän saldona meille oli yksi otettu kala, reilun kahden kilon taimen. Off Road toi rantaan jälleen kaksi kaunista, noin kahden kilon taimenta. Rannassa oltiin taas ajoissa ennen pimeää.
Off Road väsytti
Rannassa päätimme laittaa nuotion pihalle ja paistaa muurikalla yrttivoissa rypsiporsaan viipaleita ja keitettyjä perunoita. Kyllä muuten maistui maukkaalle. Vaikka annosta oli tuhti muurikallinen, niin kyllä viiteen mieheen katosi sekin. Sitten telttaan kaminan lämpöön ja höpöttämään. Taisipa keskusteluissa välillä olla väittelyä tamperelaisten seurojen menestyksestä/menestymättömyydestä, sattui meinaan molempien seurojen "faneja" mukaan. Allekirjoittanut tietysti Oulun Kärppien "fanina" pystyi tästä kevyestä herjanheitosta jäämään sivuun.
Kolmas päivä
Rannassa ensin veneet ylös ja pakkaamiset, poislukien tietysti telttailuun liittyvät materiaalit. Sen jälkeen tehtiin nuotiolla jälleen oikein äijä-annos ruokaa. Siihen laitettiin kaikkea, mitä oli vielä jäljellä. Sieltä löytyi makkaraa, jauhelihapullia, pekonia, perunoita, sipulia, jne...Tämä ilta taisi teltalla olla rauhallisin, eikä pelkästään sen vuoksi, että aamulla suhteellisen aikaisin oli lähtö.
Aamulla herätessämme oli maa valkoinen. Räntää oli satanut reilusti ja oli märkää. Teltta kasaan ja loputkin tavarat ajoneuvoihin. Sen jälkeen kovin suoritus, pesu järvessä. Vesi oli noin 7 asteista, mutta jokainen meistä kävi pesemässä itsensä niin, että kehtasi lähteä ihmisten ilmoille.
Summa Summarum:
Näytti olevan koko reissun ajan tärpit tosi varovaisia, pikku kelkka peruutti hetken ja palasi takaisin paikoilleen, ja niin oli taas täky käyty hakemassa. Että tarkkana sai olla koko ajan, muutoin saattoi vetää pelkkää koukkua tai vain osaa täystä. Välillä toki, niin takilasta kuin kelkastakin, lähdöt oli sellaisia, ettei tarvinnut arpoa. Täkyjä meni tolkuttomasti, jonkin verran yli sata, niin tärppien kuin haukien ja pienempien taimenten vuoksi. Eihän tuo muutoin olisi iso määrä, mutta kun vapoja sai olla vedossa kuusi ja aikaa kolme päivää, niin tulee vähän suhdetta.
Hupuista toimi parhaiten VK:n isommat huput. Niihin sai mukavan rauhallisen uinnin isollakin täyllä.Täkyjen koko meillä oli 12 cm ja siitä ylöspäin. Väreistä toimivat parhaiten kupari-, violetti- ja keltavoittoiset värit ja tietysti perinteiset vihertävät. Paljon kaloja tuli levyjen takaa, joista parhaimmaksi osoittautui pieni perinteinen VK, kromi-kupari teipit chartreuse levy (väri 302S), jossa oli kromi-sultan sininen (väri 746), joka näytti myöhemmin pelittäneen myös Näsijärven lohikuninkuuskisassa.