Blogin sisältö

Hae tästä blogista

lauantai 17. marraskuuta 2012

Ruotsin Lappi syyskuussa 2012

Matkaan

Syyskuun loppupuolella oli edessä tiimin perinteinen reissu Ruotsin Lappiin. Tällä kertaa kyseessä oli 10-vuotis juhlareissu, siitä on nyt 10 vuotta, kun tiimi oli ensimmäisen kerran kasassa ja reissulla tällä samaisella järvellä. Ja näihin vuosiin on sisältynyt monta toinen toistaan hienompia reissuja ja kokemuksia, niin kotimaassa kuin Ruotsissakin. Tosin mitään juhlallisuuksia ei sen kummemmin järjestetty, kun vähän niin kuin unohtui koko juhlavuosi. Tiimin mukaan omalla veneellään lähti Tampereelta Off Road Trolling Team, jäseninään Paasikosken Jussi ja Harkiven Sami. Heille reissu oli ensimmäinen tänne korpeen. Ja ainahan se on mukavaa, kun on enemmän porukkaa. Jutut kulkee ja hauskaa on...

Reissuun lähdettiin alustavan suunnitelman mukaisesti keskiviikkona. Tampereen pojat lähtivät ajamaan kahdella autolla ja yhdellä veneellä kohti pohjoista. Vene meni Keski-Suomen, ja toinen auto ajoi rannikon kautta Pattijoelle, jossa auton perään laitettiin vene ja runsaasti tavaraa. Puolen päivän aikaan Japa ja Timi olivat Pattijoella ja siitä jatkettiin ruokailemaan Tupoksen ABC:lle, jossa Jussi ja Sami olivatkin jo syöneet.

Tovin aikaa rupateltuamme lähdimme jatkamaan matkaa. Vielä Torniossa ja Haaparannassa täydennyksiä juoma- ja ruokavarastoihin ja sen jälkeen peräkanaa kohti erämaata. Vielä tankkaus Gällivaarassa ja sitten loppurypistys. Perille päästiin vasta, kun ilta oli jo pimentynyt. Autojen valossa saatiin kuitenkin teltta pystytettyä hyvin ja eiku kamiina kuumaksi ja illan viettoon. Veneenlasku ja kalavehkeiden laitto jäi aamuun.

                                     Marko ja Jussi

Ensimmäinen päivä

Aamu valkeni usvaisena ja tyvenenä. Tiedossa olikin jo etukäteen, että päivän aikana pitäisi sataa vettäkin. Lämpötila oli onneksemme plussan puolella kuitenkin, eikä tuulikaan haitannut. Mutta jokatapauksessa rakseja sitoessa ja varusteita valmiiksi laitellessa käsiin tuli vilu. Vesille päästiin suhteellisen nopeasti ja suunta lähistön syvänteelle. Aloimme vetää vähän matkaa ajettuamme. Ja kun kaikki varusteteet olivat vedossa, alkoi odotus. Alamitaksi olemme päättäneet noin 60 cm, mutta jos kalaa tulee hyvin, niin sitten nostetaan rajaa. Valtion alamitta on niinkin naurettava kuin jotain 37 cm, jota en toivo kenenkään käyttävän alamittana Ruotsissa.

                                     Jarmo ja Sami

Päivän aikana tuli useita taimenia ja haukia, ja taimenista otimme kolme, jotka olivat painoltaan noin 2-2,5 kg. Mitään suurempia ei näkynyt. Syönti oli rajua alussa, jolloin lähes kaikki kalammekin tulivat. Iltapäivällä alkoi sataa, jolloin pressua vedettiin päälle ja tärppien huomaaminen oli vaikeampaa. Tästä syystä oli lopetellessa useampi syöty täky. Varsinaisesta syystä tarkemmin myöhempänä. Rantaan lähdettiin hyvissä ajoin ennen pimeää, että saatiin perattua kalat ja laitettua kaikki seuraavaa varten valmiiksi ennen pimeää. Off Road toi rantaan kaksi taimenta, noin parin kilon huiteilla olevia. Muitakin tapahtumia oli kuitenkin ollut. Illalla olikin tiedossa kaminalla taimenesta tehtyä kalakeittoa, joka kyllä maistui mainiosti. Sateen vuoksi ruoka tehtiin sisällä, mutta eipä tuo makua haitannut. Sitten perinteistä illanviettoa, kaminan tulen ääressä raatailua ja nautiskelua. Untakaan ei tarvinnut houkutella.

Toinen päivä

Toisena päivänä siirryttiin noin kymmenen kilometrin päähän uusille syvänteille. Siellä päivä meni touhutessa ja kaloja päästellessä. Päivä oli selkeästi kalojen lukumäärällä mitattuna paras. Kaloja tuntui olevan vähän koko ajan kiinni, mutta varsinkaan taimenten koko ei ollut mitenkään suurta, vain reilun kilon kokoista, joten ne kaikki pääsivät jatkamaan eloaan. Samoilla vesillä näkyi meidän ja Off Roadin lisäksi V-rekisterinumerolla oleva Buster, jotka myös näyttivät saavan osansa pienistä kaloista, ja iloksemme totesimme heidän myös laskevan ne takaisin. Päivän saldona meille oli yksi otettu kala, reilun kahden kilon taimen. Off Road toi rantaan jälleen kaksi kaunista, noin kahden kilon taimenta. Rannassa oltiin taas ajoissa ennen pimeää.

                                     Off Road väsytti

Rannassa päätimme laittaa nuotion pihalle ja paistaa muurikalla yrttivoissa rypsiporsaan viipaleita ja keitettyjä perunoita. Kyllä muuten maistui maukkaalle. Vaikka annosta oli tuhti muurikallinen, niin kyllä viiteen mieheen katosi sekin. Sitten telttaan kaminan lämpöön ja höpöttämään. Taisipa keskusteluissa välillä olla väittelyä tamperelaisten seurojen menestyksestä/menestymättömyydestä, sattui meinaan molempien seurojen "faneja" mukaan. Allekirjoittanut tietysti Oulun Kärppien "fanina" pystyi tästä kevyestä herjanheitosta jäämään sivuun.

Kolmas päivä



Palasimme takaisin tuonne kauemmas syvänteille. Off Road Trolling Team kävi aluksi kokeilemassa ihan uusia vesiä, joista heitä oli vinkattu Tamperelaisessa kalastusliikkeessä. Ei ollut kunnon tapahtumia. Meillä myös oli nyt vähän rauhallisempi päivä. Kaloja ei tullut edellisen päivän tahtiin, mutta koko oli hieman suurempaa. Yhden jälkeen päivällä tulikin sellainen lähtö, ettei moista muista. Kala otti plaanariin ja huudatti räikkää ihan tosissaan. Ehdin ottaa jo vavan käteenkin ja räikkä vain jatkoi huutamistaan. Välillä tuntui, että onko tämä pohjassa vai mikä siellä on. Väsyttäessä meni loppujen lopuksi parikymmentä minuuttia. Välillä otti jo niin hauista hapoille, että vaihdoimme väsyttäjääkin, Jarmon välillä yrittäessä. Loppuvaiheessa aloimme ihmetellä, että miten tuo kala oikein tuolla tulee. Vähän vielä ja niinhän se selvisi, että koukku oli tarttunut kiinni ulkopuolelta, vähän kiduskaaresta pyrstöön päin. Ja niinhän se tuli kuin täky ikään ja todella "painavana". Painoakin kalalla oli ihan kivasti, vajaat kolme kiloa. Ei voinut muuta sanoa kuin, että on se kalannahka kyllä kestävää. Tämän kalan lisäksi saimme toisen hyvän lähdön, kun noin 70 cm:n taimen päätti käydä meitä tervehtimässä. Kala oli kutuasussa komeine koukkuleukoineen, joten sen me päästimme jatkamaan erittäin tärkeää tehtäväänsä. Tämä olikin viimeinen kala, ja pystyimme hyvissä mielin lähteä rantaan. Luvassa oli yöksi ja aamuksi lumisadetta, joten halusimme saada veneet ylös ja kamppeet pitkälti valmiiksi ennen aamua. Off Road Trolling Team ei tänä päivänä saanut isoja kaloja mukaan otettavaksi.

Rannassa ensin veneet ylös ja pakkaamiset, poislukien tietysti telttailuun liittyvät materiaalit. Sen jälkeen tehtiin nuotiolla jälleen oikein äijä-annos ruokaa. Siihen laitettiin kaikkea, mitä oli vielä jäljellä. Sieltä löytyi makkaraa, jauhelihapullia, pekonia, perunoita, sipulia, jne...Tämä ilta taisi teltalla olla rauhallisin, eikä pelkästään sen vuoksi, että aamulla suhteellisen aikaisin oli lähtö.




Aamulla herätessämme oli maa valkoinen. Räntää oli satanut reilusti ja oli märkää. Teltta kasaan ja loputkin tavarat ajoneuvoihin. Sen jälkeen kovin suoritus, pesu järvessä. Vesi oli noin 7 asteista, mutta jokainen meistä kävi pesemässä itsensä niin, että kehtasi lähteä ihmisten ilmoille.

Summa Summarum:

Näytti olevan koko reissun ajan tärpit tosi varovaisia, pikku kelkka peruutti hetken ja palasi takaisin paikoilleen, ja niin oli taas täky käyty hakemassa. Että tarkkana sai olla koko ajan, muutoin saattoi vetää pelkkää koukkua tai vain osaa täystä. Välillä toki, niin takilasta kuin kelkastakin, lähdöt oli sellaisia, ettei tarvinnut arpoa. Täkyjä meni tolkuttomasti, jonkin verran yli sata, niin tärppien kuin haukien ja pienempien taimenten vuoksi. Eihän tuo muutoin olisi iso määrä, mutta kun vapoja sai olla vedossa kuusi ja aikaa kolme päivää, niin tulee vähän suhdetta.


Hupuista toimi parhaiten VK:n isommat huput. Niihin sai mukavan rauhallisen uinnin isollakin täyllä.Täkyjen koko meillä oli 12 cm ja siitä ylöspäin. Väreistä toimivat parhaiten kupari-, violetti- ja keltavoittoiset värit ja tietysti perinteiset vihertävät. Paljon kaloja tuli levyjen takaa, joista parhaimmaksi osoittautui pieni perinteinen VK, kromi-kupari teipit chartreuse levy (väri 302S), jossa oli kromi-sultan sininen (väri 746), joka näytti myöhemmin pelittäneen myös Näsijärven lohikuninkuuskisassa.



sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Näsijärven lohikuninkuus 3.11.2012

Reissumme alkoi jo perjantaina kun kaverini Paasikosken Jussin kanssa lähdimme viemään Trackeria Pimeensalmen satamaan, joka toimii lauantain kilpailun lähtöpaikkana.  Aamu on mukavampi aloittaa ilman jonotusta laskuluiskalle.  Satama on todella ahdas jos paikalle tulee kymmeniä autoja veneiden kanssa.
Veneen lasku sujui hyvin taskulampun valossa, sillä satamassa ei palanut yhtä ainoaa tuikkua taskulamppujemme lisäksi. Vene kiinnitettiin laituriin, traileri mukaan ja suunta Tampereelle. Veneen nosto on kisan jälkeen Naistenlahden luiskalta.

Kisa-aamu aukeni sateisena ja vähätuulisena niin kuin oli ennustettu.  Satamaan oli mukavantuntuinen jono autoja ja trailereita. Strategiamme aamun suhteen tuntui oikealta kun veneemme kellui laiturissa valmiina.  Varusteet nostettiin veneeseen ja onkien laittoon. Koska ennuste oli koko päivälle pilvinen ja sateita odotettavissa ainakin iltapäivään niin väritykset raksipäissä oli hyvin violetti/sini voittoisia, muutamilla UV/glow väreillä höystettynä. Kaikki yleisimmät huppumallit olivat myös setissä.

Paikalle oli saapunut noin 40 venekuntaa ja klo. 08.00 lyhyt kipparikokous ja lähtö järvelle. Kilpailukeskus oli sijainniltaan kilpailualueen keskellä joten valinta oli joko etelään tai pohjoiseen. Kilpailustrategia oli tehty jo perjantaina ja aloituspaikka valittu, siis pohjoiseen.

Satamakuvaa Pimeensalmesta
Sekavenekuntamme koostuu kahdesta eri uisteluporukan jäsenestä Jussi (off road ) ja  Jarmo (Team Jahva bois). Tällaisella koostumuksella kisaaminen aiheuttaa luonnollisesti sen, että veneessä on jo kova kilpailu oikean ja vasemman laidan välillä. Jussi hoitaa veneen vasemman laidan omilla välineillään ja minä oikean laidan omilla välineillä. Kalastuksessa käytämme 12 vapaa ja ne jakautuu tasan laitojen suhteen. Raksien valinnoista, painotuksista ja syvyyksistä ym. luonnollisesti vaihdamme ajatuksia, jotta saisimme mahdollisimman sopivan kattauksen joka tilanteeseen. Tämä asetelma laittaa tekemään parhaansa joka reissulla, sillä kuka nyt kaverilleen hävitä haluaisi.

Uistelumme alkoi kovin rauhallisissa merkeissä selkäkarin läheisyydestä alueen pohjoispäästä.   Ensimmäistä tapahtumaa saimme odotella yli tunnin aloituksesta, klo. 09.40 pieni taimen n. 40-45cm tuli häiritsemään rauhallista kahvihetkeä. Kala otti pinnasta 10g painon takaa. Edellisestä tapahtumasta ei ollut kulunut kuin 10 minuuttia kun saimme tukevan tärpin sivutönkköön 80g painon takaa.  Riemu vaihtui pettymykseen kun Jussi totesi kalan olevan suhteellisen passiivinen, joten vihreää maastopukua sieltä vedestä rupesi hetken päästä erottumaan. Kaiken kukkuraksi veneen viereen päästyään hauki katkaisi siiman ja vei raksin mennessään.  Tästä eteenpäin meni päivä mukavasti eväitä mutustellen ja kaikuluotainta tuijotellen. Paikalla oli huomattavan isoja parvia, mutta nälkäiset lohikalat puuttuivat. Iltapäivä tarjosi yhden kohokohdan kello yhden aikaan jolloin samaisen 10g painon takaa tuli taimen 50cm, joka mittauksen jälkeen päästettiin kasvamaan. Ihmettelimme vaisua syöntiä, sillä parvista päätellen olisi luullut isompienkin petokalojen viihtyvän paikalla. Lopulta oli todettava, että tälläkin kertaa Näsijärvi sai pitää isot lohikalansa itsellään. Oli siis aika siirtyä takaisin Pimeensalmen kilpailukeskukseen katsomaan mitä muiden saalislaatikoissa oli.    
Kilpailukeskuksessa oli kalat esillä ja karu totuus selvisi meille. Neljä mittakalaa, isoin 2,4kg ei kovin hyvä tulos 40 venekunnalta. Tulos kertoo mielestäni sen tilanteen mikä Näsijärvellä on, reilun joulukalan uistelemiseen ei välttämättä yksi tai kaksi reissua riitä. Tapahtuma oli kaikesta huolimatta varsin mukava ja toivottavasti jatkoa seuraa ensi vuonna.


Hupun väri crome 746

Huppujen väreistä ja niiden merkityksestä kun aina keskustellaan, niin tämäkin reissu antoi lisää ajattelemisen aihetta. Sattumaa tai ei kaikki tärpit tulivat samanväriseen huppuun, joita olimme virittäneet kaksi kappaletta uimaan eri syvyyksiin.












Tunnelma kuvaa kisan jälkeen kun taivas vapautui pilvistä.