Blogin sisältö

Hae tästä blogista

torstai 4. marraskuuta 2010

Vanhat sivut

Jaaha, mokkulaan siirtymisen ja laajakaistan irtisanomisen seurauksena vanhat sivut häipyivät bittiavaruuden hautuumaalle. No, se siitä. Yritän laitella vähän noita vanhempia kuvia, tarinoita ym. johonkin talteen. Jos ei muualle, niin sitten vaikka tähän blogiin tuonne kaluston ja miehistön joukkoon. Siihen voi tosin mennä aikaa...

Kalastusta olisi tarkoitus vielä vähän kokeilla tälle syksylle. Oulun läänin Pyhäjärvelle olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan raksin uittamista ja samalla kokeilemaan, että olisiko järvilohi tai järvitaimen syönnillään. Aivan tarkkaa ei ole kalakannan suuruudesta, mutta kuulopuheiden mukaan jonkin verran noita siellä on. Mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin tässä blogissa.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Jahva Bois Pohjois-Ruotsissa

Perjantaina 01.10.2010
Iltasella Tampereen pojat Japa ja Timi tulivat Raaheen. Auton pakkaus ja ruokailu, jonka jälkeen lähdettiin tekemään matkaa. Matkaa tehtiin rauhalliseen tahtiin ja järven rantaan Gällivaarassa päästiin aamulla kolmen aikaan. Muutaman tunnin nokoset auton penkeillä. Yllättävää kyllä ihan kelvollista oli nukkua, joten unikin oli sen mukaista, liekö väsymyksestä johtunut?? Aamulla sitten ensin sissiteltta pystyyn, kamina lämpimäksi ja aamupalan tekoon.



Lauantai 02.10.2010
Siihen kaminan lämpöön olisi vaikka voinut jäädä, mutta kalallehan sinne oli menty. Timi lähti käymään vielä läheisessä (45 km) kaupassa ostamassa viimeiset tarpeelliset tavarat, kuten ruokailuvälineet. Sillä aikaa Japa ja Marko laittoivat raksit valmiiksi ja ehtivätpä käydä vähän kokeilemassa, että onko harjus syönnillä. Eipä ollut, mutta Japa sai pari pientä taimenta. Timin palatessa kamat veteen ja kohti lähintä syvännettä. Päivän aikana kalat löytyivät aika suppealta alueelta. Mitään kamalan isoja ei tullut, mutta jotain pientä kumminkin. Yksi 2,0 kg:n ja yksi 2,7 kg:n kala otettiin ja muutamia puolentoista kilon kaloja laskettiin pois. Niin ja tietysti parit hauet, jotka tuolla ovat hyvän kokoisia, mutta siitä huolimatta pääsivät takaisin ilman veneessä käyntiä. Toinen otetuista taimen pääsi graavikalaksi ja toinen puoliska laitettiin kalakeittoon, ja toinen taimen laitettiin jäihin kotiin kuljetettavaksi. Illalla tehtiin sitten tuosta taimenen puolikkaasta keitto kaminalla. Ruoka maistui miehistölle oikein hyvin, eikä sen jälkeen tarvinnut mitään pitkällisiä ja perusteellisia keskusteluja pitää, vaan tuhinaa alkoi kuulua teltasta.



Sunnuntai 03.10.2010
Tosi pitkien unien jälkeen miehistö oli valmiina toiseen päivään. Siirtyminen toista syvännettä kohti, jota ennen laitettiin veto päälle. Kokeiltiin uutta, tai siis ennemminkin pitkästä aikaa aluetta, jolta joskus on tullut taimenta. Markon puolelta alku oli todella hyvä. Ei ollut vielä kaikki vedossa, kun ensimmäistä pikkuplaanaria vietiin. Marko vapaan kiinni. Vavasta ei tuntunut juuri laisinkaan potkuja, joten epäilys hauesta heräsi. Ja näinhän se loppujen lopuksi perässä laahaava hauki vapautettiin piinasta. Eikä kestänyt kuin hetken, kun taas pikkuplaanaria vietiin. Ja taas limatuubi oli vetelänä siiman päässä. Hauki vapautettiin, kunhan se ensin saatiin hinattua veneen vierelle. Ei tämä niin hyvin alkanutkaan.

Ei todellakaan. Sitten oli hiljaista, todella hiljaista koko päivän ajan. Jopa meidän tiimin keskuudessa lähes varmana paikkana tunnettu syvänne oli hiljainen, eikä minkäänlaista eloa ollut vavoissa. Ilta alkoi lähestymään, joten kamppeet ylös ja paluu eilisille paikoille. Siellä sitten kun alettiin lähestymään edellispäivän ottipaikkoja oli toiveet ylhäällä. Mutta karu oli palautus maanpinnalle edellisen päivän kelvollisen päivän jälkeen. Yksi mitättömän kokoinen taimen kävi veneen vieressä kääntymässä, mutta muutoin oli hiljaista. Sitten vähän ennen pimeää iski tuplatärppi. Armoton väsytys ja kohta pettymys oli jälleen käsin kosketeltava, kun molemmat osoittautuivat hauiksi. Karmea päätös karmealle päivälle. Ei muuta kuin leiriin ja ruuan laittoon. Tällä kertaa ruoka tehtiin ulkona nuotiolla ja muurikkaa käyttäen. Ruoka oli lyhyesti sanottuna erittäin tyrnä eli täyttä tavaraa. Ja kaiken kruunasi Timin tuoma erittäin hyvä punaviini, jonka hänen yhteistyökumppani oli hänelle luovuttanut. Jälleen teltalle ja kamina lämpimäksi, ja yllättäen taas alkoi rohina pian telttaan päästyämme.



Maanantai 04.10.2010
Ja taas nukuttiin pitkät yöunet. Aamulla aamiaisen jälkeen takaisin järvelle. Tällä kertaa ei lähdetty kauemmas ajelemaan vaan jäätiin siihen leirin lähelle syvänteeseen. Tällä kertaa valinta oli onnistunut, päivän aikana veneen vieressä kävi useampikin noin kilon-puolentoista taimen. Lisäksi hetken ajattelimme jo, että nyt saatiin hyvä kala kyytiin, kun arviolta noin kolmen kilon taimen saatiin haavittua, mutta kun haavissa olevaa tarkemmin sitten katsoimme, huomasimme sen olevan jo alkavassa kutuasussa. Pikaisesti laskimme kalan takaisin jatkamaan eloa ja toivottavasti myös jatkamaan sukua. Sähäkästi potkaisten taimen häipyikin syvyyksiin. Lähempänä iltaa sitten otimme yhden hieman vajaa kahden kilon kalan veneeseen, ruokakalaksi. Päätimme tehdä siitä loimuttamalla paistettua taimenta.

Vedettiin tällä kertaa siten, että hieman ennen pimeän tuloa lähdettiin rantaan, sillä vene piti nostaa ylös, koska aamusta piti taas lähteä kotia kohti. Vene ylös ja sen jälkeen ruuan laittoon. Master Chef Timis Virkkiksellä alkoi olla flunssan oireita, joten hänen täytyi mennä petiin. Kamina kuumaksi ja sen jälkeen Japa ja Marko laittoivat ruokaa muurikalla, taimenen kypsyessä siinä vieressä. Muurikka annos oli sen verran suuri jälleen kerran, joten puolet taimenesta laitettiin kylmään odottamaan seuraavaa aamua ja aamiaista. Jälleen kerran tuhina ja rohina täytti teltan välittömästi ruuan jälkeen.



Tiistai 05.10.2010
Aamusta sitten olikin reissun ikävin hetki edessä. Aamiaisen jälkeen oli pakko alkaa purkamaan leiri ja laittamaan auto ja vene kuljetuskuntoon. Siinä menikin sitten liki pari tuntia, kunnes kamppeet olivat paikoillaan ja miehet käyneet "loppupesulla". Japa kävi jopa kokeilemassa vajaan kahdeksan asteisen veden viileyttä uimalla. Huh huh. Timille ja Markolle riitti vain yläkerran pesu.

Kotimatka aloitettiin jo sitten noin klo 11 aikoihin, kun Tampereen pojilla oli piiitkä matka edessä. Perinteitä noudatettiin jälleen kerran, kun Gällivaarassa pysähdyttiin ja käytiin syömässä skrovmålit, kerroshampurilainen 2 x 90 g:n pihvillä, juustolla ja salaatilla. Hampurilainen oli laitettu isolle lautaselle ja loput lautasesta täytetty ranskalaisilla, NAM ! Syönnin päälle matka kohti kotia jatkui. Klo 19 aikoihin olimme Raahessa, josta tavaroiden purkamisen ja kahvittelun jälkeen Timi ja Japa jatkoivat matkaa kohti Tamperetta, jossa he olivat sitten puoli kahden aikaan.

Summa Summarum



Kyllä sitä taas huomasi olevansa todella erämaassa ja syrjässä "sivistyksestä". Muutama auto näkyi ja lisäksi kaksi venettä, muuten ei ihmisistä ollut mitään tietoa. Luonto puolestaan näytti sitten parastaan. Päivittäin saimme nauttia kotkan liitelystä veneemme lähettyvillä ja sunnuntaina kotkia oli jopa kaksittain. Kotkat kävivät hakemassa veneemme perästä noin 100 metrin päästä poisheittämiämme täkyjä. Kyllä oli komea näky.



Ruska oli suurimmaksi osaksi mennyt, joten se ei ollut enää hehkuvimmillaan. Mutta muutoin pilvien ja auringon leikki loihti välillä hienoja maisemia näkyviin, kuten myös kaukaisilla vuorilla lumeen paistava aurinko. Jälleen kerran sielu lepäsi.

Kalastuksellisesti reissu oli ihan ok, mutta ei mitenkään sävähdyttävä. Muutamia otettavia kaloja saatiin ja niistä nautittiinkin, mutta isot jäivät tällä kertaa puuttumaan. Se oli yllättävää, että lähes kaikki taimenet tulivat varmaan noin parin-kolmen hehtaarin alueelta. Muualla puolestaan oli hiljaista. Ja se, mikä meidät kaikki yllätti, oli levyn takaa tulleiden kalojen määrä. Taisipa olla, että liki kaikki tulivat levyjen takaa, vaikka niitä ei ollut kuin kolmessa kuudesta vavasta (kuusi on suurin sallittu vapamäärä). Värit levyissä ja päissä olivat samaa kaavaa kuin merilohen pyynnissä, eli keltaisen-vihreän-kromin sävyt jyräsivät. Kaloja tuli tasapuolisesti sekä AS:llä, VK:lla, ja lisäksi Rhys Davisin Super Herring Specialillakin taisi tulla kala. Täkyinä pyrimme pitämään mahdollisimman isoa salakkaa ja taisipa olla, että sanonta "suuret täyt, suuret kalat" piti meidänkin kohdalla paikkansa.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Ja Ahvenanmaa kutsuu myös

siis ensi keväänä. Mökki on varattu samalle viikolle kuin tänäkin vuonna eli viikolle 21 ja samasta paikasta kuin tänä vuonna, mutta tällä kertaa lähempänä rantaa ja mikä tärkeintä, lähempänä saunaa. Samaan aikaan tulee naapurimökkiin myös Japan työkaveri ja alustavasti meidänkin mökistä on kysytty majoitusta tiimin ulkopuolelta. Nimeä en tässä vaiheessa vielä paljasta, kun en ole lupaa kertomiseen kysynyt. Joten tulee olemaan sitten tunnelmat kohdillaan, kun väki lisääntyy, niin pidot paranee. Toivotaan vain, että kalastuksellisestikin kaikille tulee reissusta onnistunut, mutta sehän on sitten paljolti kiinni muista seikoista kuin itsestä. Taitaa muuten tulla pitkä talvi reissua odotellessa.

Pohjois-Ruotsi kutsuu



...mutta vasta 01.10.2010 Jahva Bois lähtee jo perinteeksi muodostuneelle kalareissulle Ruotsin lapin tuntureiden kupeelle mielessään taimen, harjus ja kauniit maisemat, hyvää seuraa ja ruokaa + juomaa unohtamatta. Tällä kertaa ollaan aikataulua sen verran jäljessä, että reilua viikkoa myöhemmin ollaan reissussa kuin normaalisti. Mutta onhan kesä ja syksykin ollut lämmin, joten eiköhän siellä vielä järvi ole sulana. Tunnelmia reissusta sitten jälkikäteen. Tähän laitan kuitenkin kuva aiemmilta reissuilta, ihan kuin fiilistä kohottaakseni...


lauantai 18. syyskuuta 2010

Syyskalassa II

Tänään käytiin sitten taas vähän pyörähtämässä merellä. Tällä kertaa saalis oli "munat pataan". Kävimme pyörimässä Peuhtarin - Pohjanklupu -matalikkojen lähettyvillä. Ainoa kontakti meren eläviin täkyjen lisäksi oli kuulapää-norppa-hylje, mitä niitä rakkaita nimiä onkaan, joka kävi tutkailemassa meidän plaanarikelkkaa; onneksi ei ottanut kiinni. Mutta tämä reissu meni opettelun piikkiin ja homma taas jatkuu...

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Syyskalassa

Perjantaina tuli sitten ensimmäinen syyskalareissu tehtyä. Mutta vain reilun parin tunnin reissu tuohon lähimmille matalikoille. Pientä täkyä ja AS:n päitä vetoon. Siinä sitten reilun tunnin uistelun jälkeen nappasi kromi-coho blue AS:ään kala. Matti väsytteli kalan veneen vierelle, josta se sitten toisella koukkauksella saatiin haavittua partaan paremmalle puolelle. Taimen painoi 1,5 kg. Ei mikään valtavan iso, mutta Matille kauden avaus. Kuvassa Matti kalan kanssa.

Ottivieheenä toimi yllä mainittu AS, jossa noin 10 cm:n salakka. Painoa oli laitettu 10 g, vaparia oli noin 30 metriä ja siimaa vedettiin 3,7 km/h. Ottipaikkana toimi Länsi -niminen matalikko Jyryn ulkopuolella, jossa ottipaikalla vettä oli 3 metriä.

torstai 2. syyskuuta 2010

Krippled baitholders

Tuli tilattua Kanadasta Krippled -huppuja isolle täkylle. Nyt pitäisi sitten alkaa noita värivalintoja tekemään. Tilasimme nuo päät glow -värisenä, ja ajattelimme maalata niitä itse. Varmaankin tulee maalattua vihreän-kelta-kulta-violetti-sini yms. sävyjä. Lähinnähän nuo on lohelle ja lisäksi tuolla Ruotsin lapissa niille on käyttöä. Siihen saa kyllä viritettyä loistavan uinnin ja niillä tuli Raahen edestäkin tänä vuonna pari lohta (ei minun toimesta, kuten aiemmin kirjoitin). Mielenkiintoinen harrastus kyllä tämä raksiuistelu, aina on ostamista ja tekemistä...

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Syksyn kalastusta odotellessa

Lohenuistelu on tältä vuodelta ohitse. Jos ei sitten koettaisi etsiskellä lähempänä rantoja vaeltavia syönnöskaloja. Mutta niiden aika tulee varmaankin tuossa elokuun puolella, kunhan vähän kelit kylmenee. Pyydysmiehiltä saatujen tietojen mukaan lohta tulee myöhemminkin vielä ja suhteellisen läheltä rantaa, joten kyllä niitä syönnöksellä olevia lohia siellä varmastikin luuraa.

Merivesi on todella lämmintä, jopa yli 20 asteista, melko kauas ulapalle. Joten voipi ottaa aikansa tuo jäähtyminen.

Odotellessa voi sitten yrittää vähän onkia täkysalakoita syksyksi. Eilen kävinkin onkimassa Siikajoella, mutta jäi muutamaan kalaan, tosin ongella vietetty aikakin oli aika lyhyt. Myöhemmin uudestaan.

Lisäksi kohta on ahventen aika. Sinne vain sitten jigittämään kevyillä kamppeilla tai onkimaan karien kupeelle, ja savustuspönttöön kalaa. Mikäs sen parempaa kuin savustettu tai tulella paistettu ahven??

Ruuasta tulikin mieleen, että pitäisikö tänne blogiin laittaa myös ruokaohjeita. Siinähän olisikin ideaa. Vanhoilla kotisivuillani oli jonkin verran ohjeita, mutta niitähän voisi siirtää tänne. Ja tietysti Timis Virkkiksen luvalla voisi tuon TikkaMasala -lohen ohjeenkin tänne laittaa. Mutta katsotaan, salliiko kokkimme salaisuuden leviävän... 

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Lohenuistelusta Raahessa

 

Kyllä se siltä näyttää, että lohenpyynti on tältä kesältä ohitse, ainakin tuon nousulohen. Laihanlaiseksi jäi tulos, sillä jostain syystä kalat loistivat poissaolollaan. Viime vuoden "tapahtuma joka reissulle" ei todellakaan tapahtunut tänä vuonna. Enemmäkin harjoittelun puolelle meni tämä vuosi, ilmeisesti aika monella tällä alueella, tosin eihän meitä kovin paljoa olekaan. "Helge" -nimimerkki kirjoitteli kyllä aika huolestuttavia lukuja vetouistelu.comissa. Jos jokiin nousseiden kalojen määrä on tuollainen, niin jossain ollaan ja pahasti vialla. Raahen Lapaluodossa olevalla kalahallillakin oli kuulemma jossain välissä jouduttu myymään ei oota, kun ei rysämiehetkään olleet saaneet lohia laisinkaan. Mikä tämän kaiken sitten on aiheuttanut?? Siinäpä sitä on herroille miettimistä. Taitaa loppua lohenpyynti ammattilaisiltakin (kannattavuus) ihan muista syistä kuin rajoitusten vuoksi...


Pitäisi vain saada kaikki Itämeren rannoilla kalastavat kansat huolehtimaan tästä meidän yhteisestä "arvo-omaisuudesta" ja pitämään huoli, että sitä riittää myös tulevaisuudessa, sekä uistelijoille, että myös muille kalastajille. Mikäli uistelijat eivät saa saalista, eivät he myöskään tule matkustelemaan lohen perässä, jolloin paljon paljon matkailutuloja jää saamatta mm. Simrishamnissa, Ahvenanmaalla, Rauman ja Porin seudulla, myöskään ylempänä joilla tapahtuvaa kalastusta unohtamatta.


perjantai 25. kesäkuuta 2010

Nahkiaisella

Eilen lähtö töiden jälkeen lohenpyyntiin Matin kanssa. Veto saatiin päälle illalla noin seitsemän aikaan. Vetoa hienossa kelissä vähän yli puolen yön, ilman minkäänlaisia tapahtumia. Nukkumaan menimme sitten Nahkiaisen matalikkoon. Ja hyvin nukutti, eikä aallokkokaan häirinnyt, kun tuuli oli tyyntynyt.

Aamulla herätys klo 06.30. Ylösnoustessamme huomasimme, että veneen vierellä tuhisi kuulapää, joka hetken tuijotteli meitä, että mille meinataan alkaa. Kohta tämä vesiemme "rakas" eläin siirtyi hieman etäämmälle. Lähdimme liikkeelle ja veto päälle heti, kun vähänkään alkoi syvenemään. Siinä sitten vedettiin täysin tyvenessä, lämpimässä tai jopa kuumassa kelissä. Sitten lähempänä puolta päivää se tapahtui, lohi iski plaanarissa keskimmäisenä uineeseen, Tiuran kirkas kelta-vihreällä teipillä varustettuun peltiin, jossa oli painona 10 g. Matti alkoi väsyttämään. Lohi vei siimaa reippaasti ulos, kunnes sitten alkoi tyynesti tulla lähemmäs venettä. Markon ottaessa varusteita edestä, noin viiden minuutin väsytyksen jälkeen, lohi puisteli itsensä irti koukusta ja lähti jatkamaan vaellustaan. Ei ollut meidän kala.

Loppupäivä menikin sitten taas auringosta nauttiessa, kunnes tuli kotiinlähdön aika.

Täkykaloja kaiussa näkyi jonkin verran, varsinkin tuolloin illalla. Tuossa, mistä lohi iski, ei ollut minkäänlaista merkkiä kaloista kaiussa, eikä oltu edes minkään patin päällä. Olimme vasta lähestymässä sellaista, jonne kuitenkin oli vielä reilu kilometri matkaa. Mielenkiintoinen laji tämä lohenuistelu, pitkään rauhallista ja odottamista, ja sitten yksi tärppi saa taas mielen paremmaksi.

Keli oli tällä kertaa aivan ihanteellinen...siis auringonottoon.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Ja vastaus tuli myöhemmin....

....tekstiviestin muodossa. Sippalan Jarmo ilmoitti saaneensa 13 kg:n juhannuslohen Nahkiaisen lähettyviltä. Joten kyllä sitä vielä on liikkeellä ja polte tämän illan reissua kohtaan senkun lisääntyy. Toivottavasti Ahti on antelias ja meille soisi yhden(kään) lohen. Antaisihan se vähän lisäpotkua tähän touhuun täällä Raahen edustalla. Mutta sehän se lohenuistelun suola on, voi olla hiljaista päivän ja porukka alkaa jo väsymään, mutta sitten yksi kunnon tärppi, niin koko päivä onkin jo oikein onnistunut.

Onhan tässä hurja ero verrattuna Ahvenanmaahan, eikä pelkästään kalasaaliin muodossa. Ahvenanmaalla katsottiin, että meni 18 minuuttia, niin oltiin pelipaikoilta. Siis laiturista lähdöstä, jossa alussa piti ajaa jonkun aikaa hitaasti ja sitten vielä "pujotella" saarten välissä. Täällä saa ajaa reilut kolme varttia, niin on Nahkiaisella. Eli Raahen edustalla kilohinta kyllä nousee aika korkeaksi.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Lohta vielä liikkeellä??

Vieläköhän tuota lohta on liikkeellä?? Laukan Timo sai alkuviikosta vielä kuuden kilon pyöreän lohen, joten ehkä sitä vielä on liikkeellä. Lohi oli napannut takilassa pyörineen Bechholdin yläpuolella omassa siimassaan olleeseen Tiuran keltaiseen peltiin. Onnea Timolle. Ja mukavaa kuulla, että tulee kalaa, sillä tarkoitus olisi itsekin vielä nyt juhannuksena kokeilla, että onko Ahti antelias. Pieni "rypistys" merellä ja sitten merilohen osalta on kausi paketissa, jos ei sitten jostain syystä tule tosi paljon myöhässä parvet. Sehän tietysti muuttaa tuon asian täysin. Mielenkiintoista kyllä, Kokkolan seudullakin on ollut aika rauhallista lohenpyynnin suhteen. Ei ole kauheasti tullut ilmoituksia, joten jostain se lohi nyt tänä vuonna on mennyt ohitse, vai onko sitä noussutkaan?? Onko Itämeren ala-osissa pyydetty muilla kuin luvallisilla pyydyksillä lohet niin vähiin, ettei tänä vuonna saadakaan kunnon parvia, vaikka ennakkotietojen mukaan piti olla kaikkien aikojen kesä. Mutta katsellaan ja ihmetellään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Jälleen tyhjää Raahen edessä

Toinenkaan ilta Raahen edustalla ei tuottanut saalista. Jälleen Nahkiaisen länsipuolella, sekä etelään, että myös pohjoiseen ajamista, mutta ei tapahtumia. Muutamia syöksyjä, tai ainakin siltä kaiussa näytti, ja kalaparvia, mutta vavoissa oli hiljaista. Hiljaistahan tuo tuntuu olevan muillakin, tai sitten ei ole ollut yrittäjiä. Mutta yritys jatkuu, vielä on aikaa ennen juhannusta.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Ensimmäinen ilta Raahen edustalla

Eilen tuli käytyä kellumassa Raahen edustalla, Nahkiaisen luoteispuolella. Tapahtumia oli 0. Keli kuitenkin oli hieno, joten ei sinänsä harmita. Laukan Timon puhelimessa oli puhetta, niin hän epäili, että olisiko tällä ilmanpaineen rajulla laskulla merkitystä siihen, ettei kala kerta kaikkiaan syönyt. Kuitenkin edellisenä päivänä tapahtumia hänellä ja myös Sippalan Jarmon venekunnalla oli ollut paljon. Tuon jälkeen lähti ilmanpaine sitten laskuun. Mietinnän arvoinen seikka....

torstai 10. kesäkuuta 2010

Vanha sivusto

Linkki vanhoille sivuille

Tuossapa on linkki tuonne vanhalle sivustolle, joka käytettävyyden vaikeudessa hakkaa varmaan kaikki, ainakin nämä blogi-systeemit. Mutta tuolta löytyy tarinaa ja kuvia aikaisemmilta reissuilta. Keväästä 2010 tekstit ja kuvat löytyvät täältä.

Lohta Raahen seudulta

Linkki: Vetouistelu.comin keskustelu Kalajoki-Raahe-Oulu

Nyt alkaa sitten Raahen edustallakin olla sitä nousulohta. Ensimmäiset sellaiset on jo nostettu, mutta niiden lisäksi on paljon nahkajusseja eli talvikkoja liikkeellä. Muistetaanpa sitten laskea ne takaisin, kun ei niistä kuitenkaan ruuaksi ole. Ne ovat kertaalleen työnsä tehneet ja ovat ns. selviytyjiä, jotka ovat matkalla tankkaamaan ja odottamaan uutta nousua entistä suurempana. Ja toivokaamme, että sitten tuo samainen kala iskee uudelleen pyytöön, sitten siitä on jo oikeasti vastusta.

Itsellä on viikonloppuna tarkoitus käydä ensimmäisen kerran lohen perässä viikonloppuna, jos sitten ei kova vesisade, jota on luvattu, estä lähtemistä. Polte on kuitenkin kova, kun Ahvenanmaalla saatiin hyvin kalaa ja tuntea yli 10 kiloisen voima, niitä tahtoisi lisää. Mutta se ei todellakaan ole minusta kiinni, vaan sillä viimeisellä tuomarilla siellä vedessä, päättääkö hän hyväksyä esitykseni ja puraista raksia/peltiä..... mutta siinähän se uistelun mielenkiinto onkin.

Yllä olevassa linkissä lisää ja tarkemmin...

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Ahvenanmaa 2010

Team Jahva Bois vietti loistavan lohenuisteluloman Ahvenanmaalla 22.5. - 29.5.2010. Reissu oli teamin ensimmäinen Ahvenanmaalle, muttei välttämättä viimeinen. Teimme päätöksen tuolla reissulla, että Teamin nimi muutettiin. Osasyy oli siinä, että Night Rider -nickin oli joku vetouistelu.comissa varannut. Ja joten, kun tuo illanvietto oli vähän vaisua tällä(kin) reissulla, niin sopiva nimi tiimillemme on sitten Team Jahva Bois. Kalastaminen ei ole meille niin kamalan vakavaa, joten päivät olivat välillä erinäisistä syistä lyhyempiä, mutta pari pidempääkin päivää vedettiin. Reissu oli sinänsäkin mielenkiintoinen, kun ennen reissua mietittiin sitä, uskalletaanko kokeilla raksia lohenuistelussa, kun täällä Raahen seudulla vedetään yleensä peltiä, sillä kalamiesten mukaan lohi ei enää syö täällä, joten raksin veto voi olla turhaa. Päätettiin kuitenkin Väkeväisen Jannen ja Kokkosen Timpan jutuista rohkaistuneena kokeilla sitä. Tässäpä lyhykäinen kertomus meidän reissusta tuonne Suomen lohenpyynnin Eldoradoon.
 21.5.10
Marko lähti ajamaan Tampereelle, josta kyytiin tulivat Timi ja Japa. Pikainen pakkaaminen ja kohti Kustavia. Lautalla Åvalle, jossa vietettiin ensimmäinen yö Granbergs stugorin yöpymismökissä. Pikku saunominen ja sen jälkeen unten maille.


22.5.10
Aamusta heti liikkeelle. Torsholmasta lauttaa ja sillä sitten 2,5 tunnin matka Hummelvikiin, joka on jo ihan pääsaaren kupeessa. Käynti Maarianhaminassa "kylällä" ja ruokakaupassa, ja sitten kohti majoituspaikkaa Björkviks stugorin mökkiä 851, jonka sai sitten klo 15 aikoihin. Sen jälkeen vene veteen ja kalastusvälineet kuntoon. Illalla noin klo 18 alkoi uistelu Sandgrundenin kupeella. Vähän aikaa ihmeteltiin, että miksi tuolla F3 -kanavalla oli niin hiljaista. Sitten Väkeväisen Jannelta kuultiin, että olivat kaloista puhuneet radiossa. No, kaikkihan ovat kanavalla 72, josta sitten eloa löytyikin. Viisi tuntia vedimme tuolloin raksilla, mutta ei ollut yhtään tapahtumaa. Muutamia täkykalaparvia kuitenkin näimme, joten kaukana emme olleet. Kalastus päätettiin klo 23.



23.5.10
Puolilta päivin pääsimme liikkeelle. Vedimme koko pitkän päivän mukavassa kelissä aina klo 22 asti ilman mitään havaintoa lohesta. Yritimme sekä matalammasta ihan Sandgrundenin kupeelta ja myöskin syvältä kohti Utbådania, mutta hiljaista oli. Kala oli kertakaikkiaan hukassa.


24.5.10
Aamulla ikkunasta katsoessamme totesimme, ettei kovan tuulen vuoksi ole mitään asiaa vesille, vaan päätimme lähteä käymään Maarianhaminassa katselemassa kylää. Samalla muistimme kotiväkejä postikorteilla. Mökille syömään ja illalla sitten klo 18 aikaan oli tuuli tyventynyt sen verran, että pääsimme kalaan. Ja koska päivä oli jo pitkällä, päätimme vaihtaa raksien tilalle Tiuran pellit. Ne kuitenkin saa nopeammin vetoon, kun ei tarvitse viritellä/säätää. Kamat saatiin vetoon, eikä mennyt kuin vain reilu tunti, kun ulommaista pikkuplaanaria vietiin Sandgrundenin ja 36:n välissä. Marko tarttui vapaan ja alkoi väsytys. Noin varttia myöhemmin haavittiin huutojen kera Lohen kyytiin Teamin ensimmäinen yli 10 kg:n lohi, painoltaan 10,6 kg. Lohi otti 10 g:n painolla varustettuun kelta-vihreään popcorniin. Loppuilta menikin hekumassa ja selkiä taputellessa. Tästä sitten alkoi myöskin Jaakobinpaini, että jatketaanko rakseilla, vaiko laitetaanko suosiolla pellit vetoon...


25.5.10
Timin jäädessä potemaan mahatautia (ei alkoholista johtuvaa, tai korkeintaan sen vähyydestä), lähtivät Japa ja Marko kalaan klo 11 aikaan. Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi suurimmaksi osaksi ja vieno tuuli puhalsi pohjoisen suunnasta. Radiosta kuului harvakseltaan ilmoituksia kaloista, mutta kovin oli hiljaista meidän veneessä. Epäiltiin yleisesti, etteivät lohet olleet saapuneet vielä kovin sankoin joukoin paikalle ja siitä johtuisi tämä radiohiljaisuus. Samaa se oli sitten koko päivän aina iltaan asti ja lohet loistivat poissaolollaan. Raksit eivät kertakaikkiaan pelittäneet ja mietintä jatkui edelleen, että vaihdetaanko pelteihin. Päätimme antaa vielä mahdollisuuden rakseille, sillä muillakin oli hiljaista, joten ei se voinut olla pelkästään tuosta seikasta kiinni.


26.5.10
Tuulispäivä. Aamulla klo 11 pääsimme lähtemään kalalle. Koko päivän tuuleskeli ja illalla sitten alkoi vasta rauhoittua siten, että kalastaminenkin aikoi olla mielekkäämpää sen keinumisen jälkeen. Edestakaisin myötä-, sivu- ja vastatuuleen ajelua ilman minkäänlaisia havaintoja lohista. Mutta nyt oli radiossa jo vilkkaanpaa, kun kalatietoja sateli ja kuulosti siltä, että parhaimmalla oli jopa neljä kalaa kyydissä. Meillä kuitenkin oli edelleen hiljaista. Illalla vedettiin aina klo 22 asti ilman tulosta. Sitä mietimme tiimin kesken, että mitä mahtoi olla se "kalaparvi" noin 20-25 metrin syvyydessä. Sitä näkyi kaiussa paljon, mutta se ei tainnut olla kuitenkaan kalaa, kenties planktonia??

27.5.10
Timi ja Marko lähtivät aamusta tankkaamaan venettä ja samalla käymään Maarianhaminassa, Japan jäädessä levähtämään mökille. Matkalla Janne Legenda trolling teamista ilmoitti, että olivat saaneet kalan. Onnittelut tekstarilla ja sieltä tuli heti "puoliäkäinen" soitto, että nyt äkkiä vesille, kalaa on tullut alueelle ja paljon. Puheita oli, että jopa enemmän kuin kertaakaan kymmenen vuoden aikana. Yllättäen Maarianhaminassa käyntiin tuli lisää vauhtia ja kiireesti ajoimme takaisin. Vene veteen ja kalaan. Kalalle päästiin klo 16.30 ja tullessamme alueelle huomasimme, että keli oli todella sumuinen. Hiljaista oli uistelurintamalla, kunnes klo 19.45 takilassa räpsähti ja silloin 12 metrin syvyydessä uinutta vk:n popcorn-levyä ja AS:n Lapinkulta -huppua vietiin. Timi tarttui vapaan ja jonkin ajan kuluttua haavittiin 9,1 kg:n lohi kyytiin. Tästä kului vain noin vartti, kun pikkuplaanaria vietiin. Vk:n vihreä-hile huppu oli huijannut. Japa kiinni vapaan ja kohta päästiinkin haavitsemaan lohi kyytiin. Tällä kertaa kyseessä oli reissun pienin 6,1 kg, joka oli ottanut vk-raksilla huputettuun salakkaan. Uskomaton tunnelma oli veneessä, kun oli jo kaksi lohta kyydissä. Ja tästä kului sitten reilu tunti, kun vasemmalta ulommaista pikkuplaanaria vietiin. 10 g:n painolla varustettua vk-raksin kromi-kupari-violetti -huppua vietiin. Lohi nappasi viereisenkin pikkuplaanarin mukaansa, jotka tosin olivat jo ilmeisesti aiemmin mennyt sekaisin. Tästä sitten alkoi leikki. Molempia siimoja kelattiin yhtäaikaa ja kohta käsillä oli punos, molemmat siimat yhdessä ja hyvän kokoinen lohi reilun kymmenen metrin päässä. Jännitystä piisasi, kun Japa otti punoksesta kiinni ja lähti käsin vetämään lohta lähemmäs venettä. Lohi tuli suhteellisen kiltisti veneen viereen, saatiin toinen raksikin jo veneeseen, ja päästiin haavimaan. Haavi alle ja nosto. Juuri samalla hetkellä lohi päätti kääntää suuntaansa, jolloin pää jäi haavin vanteelle, eikä muuta tarvittu. Lohi potkaisi matkaan ja Japa joutui päästämään irti siimoista. Pieni spurtti ja siima poikki. Hirveä kiroaminen ehti alkaa, mutta loppui samantien, kun oikean puolen lähimmäinen pikkuplaanari lähti peruuttamaan. Uskomatonta, mutta totta, lohi oli sotkeentunut siihenkin ja siinä se sitten oli ja pysyi. Japa kelasi kalan veneen vierelle ja nyt Marko haavitsi sen kyytiin, äskeisestä virheestä oppineena. Siellä se makasi, Teamin toinen kympin ylitys, 10,2 kg. Olipas Jahva Boisilla huikea päivä. Ja täytyihän sitä lohta olla todella paljon liikkeellä, kun mekin niitä saimme. Kaikki kalat tulivat 36:n luota.


28.5.10
Kalaan "heti aamusta", kuten meillä tuo klo 11.30 on. Edellisiltainen tulos mielessä oli hieman pettymys, kun kalaa ei tullutkaan samaan tahtiin. Aamulla oli keli hyvä, mutta myöhemmin päivällä alkoi tuulemaan, ja myöhemmin vielä oikein kunnolla. Illalla, kun meneillään oleviin kisoihin osallistuvat alkoivat poistua paikalta, nousi vielä sumukin. Keli oli mitä haastavin, tuuli ja lisäksi sumua niin, ettei laitimmaisia plaanareita tahtunut nähdä. Tiukkaa tähystystä jatkettiin, kunnes klo 21.30 todettiin, että parempi kerätä kamppeet ylös, keli alkoi olla sellainen. Japa ja Marko keräsivät rakseja ylös ja jäljellä oli enää yksi vapaasti uiva. Yhtäkkiä pikkuplaanaria vietiin todella räväkästi ja räikkä huusi pitkään. AS:n kelta-vihreä-kromi -hupulla varustettuun salakkaan nappasi lohi. Marko tarttui vapaan. Onneksemme perä oli jo tyhjä, joten pelitilaa oli. Jotenkin alusta tuntui, että nyt on vähän isompi kala kiinni, kun alkuveto ja paine siiman toisessa päässä oli sitä luokkaa. Sitten havaitsimme, että pikkuplaanarikin oli lauennut. Kala tuli sitten venettä kohti rauhallisesti, kenties silmillä olevan plaanarin vuoksi. Viimeiset pumppaukset ja sitten Japan käyttämä haavi heilahti. Eikä yhtään liian myöhään, näimme edessämme rysän merkin, mustan lipun. Olimme jo todella lähellä Västersteniä. Japa nosti Marko avustuksella haavin veneeseen ja niin pääsimme ihailemaan reissun suurinta lohta, teamin kolmatta kympin ylitystä. Painoa lohella oli 12 kg. Tähän oli todella hyvä lopettaa tältä illalta.


29.5.10
Kotiinlähdön aika. Haikeilla mielin siivosimme mökkimme ja pakkailimme tavaroita. Mutta sellainen tunne tuosta paikasta jäi, että tuonne pitää päästä uudestaan, luultavasti jo ensi vuonna.


Summa summarum
Reissu oli todella onnistunut, niin olosuhteiden, majoituksen ja kalastuksen suhteen. Tämä jopa ylitti odotukset. Vaikka tiesimmekin, että sopivan sauman tullessa kalaa on paljon liikkeellä ja sitä voimme jopa mekin saada, niin silti tuollainen määrä kalaa oli positiivinen yllätys. Saimme yhteensä viisi kappaletta lohia yhteispainoltaan 48 kg, keskipainon ollessa 9,6 kg, joka on meille todella hyvä saavutus. Ehkä me olemme "iltasaamamiehiä", sillä kaikki kalat joita saimme, tulivat illalla. Tai sitten vain satuimme olemaan ainoastaan illalla "oikeassa paikassa" ja muulloin ihan missä sattuu. Vaikka kyllä me kaikkemme yritimme, vaihtelimme eri paikkoihin, eri syvyisiin vesiin jne. Paljon oli veneitä koko tuon viikon ajan paikalla. Enimmillään tietysti kisojen aikaan, jolloin laskimme parhaana hetkenä yli 50 venettä näkyvissä. Sitten samana päivänä oli, ettei nähnyt kunnolla edes omaa plaanaria sumun vuoksi. Perussetti oli kuitenkin noin 30 venettä. Tulipahan vain mieleen, että tutka olisi kyllä kiva olemassa. Suuri kiitos reissun onnistumisesta kuuluu Väkeväisen Jannelle, joka Vetouistelulehteen kirjoitettujen artikkelien ja lisäksi puhelimella antoi meille hyviä vinkkejä siitä, mistä ja miten pitää kalastaa. Ja varsinkin uskoa siihen, että kyllä sillä raksilla tulee kalaa.

Tiimin uusi nimi on "Team Jahva Bois"

Ahvenanmaan lohenpyyntireissun seurauksena tiimin nimi vaihtui Team Jahva Bois:iksi. Vetouistelu.comissa joku oli ehtinyt jo ottaa tuon Night Rider -"nickin", joten muutosta oli senkin vuoksi tehtävä. Tästä eteenpäin sitten mennään tällä nimellä, miehistön pysyessä samana.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Valinta














Nyt on sitten valittu tuo VHF-puhelin. Valituksi tuli Icomin 411 ja siihen sitten Glomexin 90 cm "piiska". Vielä splitteri väliin, niin radiokin saa tiedon samasta antennista. AIS:in jätin tulevaisuuden haaveeksi, teknillisistä syistä. Pitäisi olla myös plotteri- tai tietokonesysteemit sellaiset, että tukee tuota AIS.ia. Loppuviikosta pitäisi päästä asentelemaan.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Valinnan vaikeus

Jaaha, pitäisi hankkia VHF-puhelin, kun tuli käytyä kurssitkin. Mutta valinnan vaikeus iskee. Toisaalta voisi olla järkevää hankkia AIS-vastaanottimella varustettu, mutta kuinkahan paljon sitä tosiasiassa tarvitsee ja tarviiko tulevaisuudessa enemmän?? Vai tyytyykö "tavalliseen"?? Toisaalta SeaClear II -tietokoneohjelmassa olisi AIS-tuki, kuten myös uusimmassa Ozi Explorerissakin, josta tosin vasta kehitysversio jaossa. Furunon Radio Ocean 4800 on ollut mietinnässä (sis. AIS:n) ja toisaalta sitten taas Icom 411. Olisi varmaan pitänyt alkaa aiemmin miettimään...

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Åland odottaa

Nyt on sitten ensimmäisen Ahvenanmaan lohestusreissun matkat ja majoitus selvillä, nyt vain odotetaan, että saa veneen pois tuolta pressun alta ja sen jälkeen alkaa keväthuollot. Niin, ja tietysti pitää myös kaikki tutut ja puolitutut puhuttaa hyväksi, että sitten on tietoa paljon, mistä ammentaa. Näillä näkymin yritystä on rakseilla, mutta voihan olla, jos on hiljaista, että tulee vaihdettua lohenpyynnissä tutummat Tiuran pellit kehiin. Mielenkiintoinen kevät tulossa...