Blogin sisältö

Hae tästä blogista

tiistai 6. lokakuuta 2015

Jällivaara kutsui jälleen

Lähdössä
Syyskuu 2015

Perjantaina illalla lähdimme matkaan jälleen, Jahva Bois ja OTT, kuten jo niin monena syksynä. Jälleen oli suuntana Ruotsin Lappi ja Jällivaara. Toiveissa oli viettää piiiitttkkääää viikonloppu kalastuksen merkeissä, ja tietysti illanvietosta nauttien. Unohtamatta tietenkään porukan Nestorin, Japan 50-vuotissynttäreiden juhlistamista.

Matkalla Kalixjoen koskea
Lauantai meni sitten aika nopeasti telttaa pystyttäessä ja odotellessa. Vesisade oli kohtuullisen ankara, ja kun varusteet eivät olleet alkuunkaan valmiina, ei kiirettä järvelle pidetty. Eikä tietenkään se, että vene oli täynnä tavaraa, ollut mikään lähtöä nopeuttava seikka. Paikalla oli myös muitakin raahelaisia, kun Laukan Timppa ja Tuomas olivat myös kalassa, mutta he lähtivät illasta jo pois. Ilta kuitenkin meni mukavasti. Kaikki saivat telttasänkynsä levitettyä ja kaminan lämmössä juhlistimme Japan synttäreitä XO-konjakilla, unohtamatta tietenkään lahjaa. Japa oli vuosia nukkunut sängyllä, jonka vuoksi hän oli saanut mm. lempinimen Fakiiri. Epämukavampaa sänkyä saa hakea. No, nyt Jahva Bois ja OTT ostivat yhdessätuumin Japalle lahjaksi kunnon telttasängyn, jonka kasaamista sitten porukalla katsoimme, asiallisia kommentteja väliin huudellen :-)

Maisemakuvien otoksi meni

Sunnuntaiaamuna OTT ampaisi järvelle ennen Jahvoja. Jahvat suunnittelivat vielä aavistuksen tuulisen päivän "virityksiä", ja kun kaikki oli valmista, lähdettiin vesille. Tässä vaiheessa OTT ilmoitti jo saaneensa ensimmäisen kalan. Tuuli painoi järven suuntaisesti, joten Jahvat menivät uudelle alueelle, josta he olivat saaneet vinkin. Vastatuuleen ajettiin aikas kauan, kunnes oli aika kääntää myötätuuleen ja laittaa veto päälle. Hiljaisuudessa alkoi veto. Kun paikka oli outo, oli myös tarkkailtava veden syvyyttä, ettei tule ylläreitä. Kun sitten alue alkoi loppumaan, iski kala. Tovin aikaa väsytettyämme, oli hauki veneen vierellä. Sievästi hauki laskettiin takaisin elementtiinsä. Tästä meni vähän matkaa, kun saimme ensimmäisen taimenen. Ei kovin iso, mutta avaus kumminkin.

Viistokaiun näyttöä (Lowrance)
Tästä sitten alkoikin oikea tapahtumien suma. Tosin tämä suma olisi saanut jäädä tulematta. Veden syvyys väheni ja kalustoa alkoi jäädä kivien väliin jumiin, eikä edes syvimmällä olleet, vaan pinnemmassa. Päätimme kääntyä takaisin päin ja irroittaa pohjaan jääneet ohi ajamalla. Onnistuimmekin siinä. Sitten taas pääsimme etenemään vähän matkaa, ja sama homma. Tämän jälkeen uskoimme ja ajoimme pois tuolta oudolta alueelta ja palasimme tutuille seuduille. Siitä ei ollut apua, vaan enempiä kaloja emme saaneet, joten kylmä tuuli piti meidät visusti pressun alla "suojassa".
Harjusta ja ruisleipää
Rantaan tultuamme ja kun OTT tuli jälkeemme, oli heillä tuon kalan lisäksi muutama harjus, jotka he olivat käyneet pyytämässä heittämällä. Nämä harjukset sitten paistoimme nuotiolla iltapalaksi. Oli oikein hyvää, niin kuin aina.

Aamun hetki


Kyllä kelpaa
Maanantaina sitten olikin kerrassaan hieno keli, aurinko paistoi ja oli aivan tyventä. Päätimme lähteä tutulle paikalle vähän matkan päähän. Sieltä oli edellisenä vuonna ollut kala syönnillä. Perille päästyämme veto päälle. Mutta edellisenä päivänä ollut hiljaisuus jatkui hyvän kokoisten kalojen osalta. Pienempää kalaa tuli jonkin verran, mutta isommat loistivat poissaolollaan. Puolilta päivin oli ruokatauon paikka. Ajoimme OTT:n perässä rantaan, jossa sitten nautimme vähän ruokaa ja raatasimme.

Tauon hetki (photo by Arto Mäkinen)
Levon jälkeen takaisin vesille ja yritys päälle. Jälleen oli oudon hiljaista. Vedimme melkein pimeään saakka, mutta eipä tuosta ollut juurikaan hyötyä, hiljaista mikä hiljaista. Jälleen OTT "möyhensi" meidät, saaden kaksi kalaa, joista toinen isompi ja toinen pienempi kuin meidän ainokainen otettu.

Rantaan "osumista" helpotti kovasti leirissä naapurissa oleva Asbjörn, joka näytti meille rannassa valoa. Hän tulikin sitten meidän kanssamme iltanuotiolle istumaan. Näin saatiin kerralla kansainvälistä tunnelmaa reissuun, kun lontoota yritimme jokainen vuorollamme hänen kanssaaan porista ja yrittää pitää keskustelua yllä, samalla kun masterchef Timis Virkkis laittoi kalakeittoa, josta tuli vielä seuraavanakin aamuna vieraaltamme kiitoksia. Kyllä se tuo illanvietto vaan on yksi hienoimmista jutuista näissä reissuissa.

Kuutamo (otettu puhelimella, valitettavasti "oikea" kamera ei ollut mukana)

Kalakeitto valmistuu (photo by Arto Mäkinen)
Arto ja Asbjörn

Tästä se lähti tummenemaan
Tiistaina, viimeisenä vetopäivänä tuuli jälleen jonkin verran. Naapurimme Asbjörn oli saanut tietää, että illaksi on tulossa myrskyn reunamaa alueelle. Jäimme vetämään jälleen vähän lähemmäksi. Tuuli oli jo jonkin verran voimistunut, joten kalastus oli myötätuuleen kalastamista, jonka jälkeen sivumyötäiseen nousu ja taas myötätuuleen. Mutta kalantulo oli aina vain nihkeää, emmekä kaloja enää saaneet. Kun sitten tulimme rantaan, näytti siltä, että keli tyventyi. Nostimme veneen kuitenkin trailerille. Ehdimme jo vähän harmitella, että miksi tulimme pois, mutta liki samantien alkoi tuuli nousta eri suunnasta, mistä aiemmin oli tuullut. Ja kyllä muuten tuulikin ihan kunnolla. Puut heiluivat ja pienelläkin järvellä aallot kasvoivat oikein kunnon kokoiseksi. Olisi kyllä ollut ikävää olla vesillä siinä kelissä.

Rintama lähestyi
Nyt oli jo aika lähteä kohti rantaa
Tämän jälkeen oli osittaista pakkaamista ja sen jälkeen tuli Asbjörniltä kutsu tulla puolestaan hänen nuotiolle istuskelemaan. Teimme siinä samalla sitten graavitaimen-kananmuna-tilli päällysteistä maalaisleipää, jotka sitten söimme porukalla.

Keskiviikkoaamuna oli kello soittamassa jo klo 5 Suomen aikaan. Kamat kasaan, teltta läjään, pesut ja taipaleelle. Kyllä huomaa, että lähtöä on treenattu. Olimme jo klo 06.32 Suomen aikaa tien päällä. Kotimatka menikin sitten tuttujen mutkien kautta kotiin.

Photo by Arto Mäkinen

Jahvan paras yhdistelmä
Kala oli kyllä tänä vuonna todella nihkeässä. En tiedä sitten, oliko syynä juuri täyttymässä oleva kuu, vai alueella pyörineet matalapaineet. Joka tapauksessa, kalat loistivat poissaolollaan, ja kaiussa näkyvät "täkyparvet" olivat aika syvässä, liki pohjassa. Järven  vesikin oli vielä poikkeuksellisen lämmintä, noin 10 asteista. Eikä varmaan joka suunnalta puhaltaneet tuulet sitä kyllä kerrostaneet, eli lämpötila oli varmaankin aika lailla samanlämpöistä vähän joka paikassa.

OTT oli kyllä tänä vuonna etevämpi huijaamaan kaloja, se täytyy myöntää. Emme pärjänneet heille yhtenäkään päivänä...

Photo by Arto Mäkinen

OTT

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Jahvan kevätretki Vänernille 2015

Jahvan ja Off Road Trolling Teamin (myöh. OTT) kevään retki suuntautui jälleen edellisvuonna tutuiksi tulleisiin hienoihin maisemiin Vänernin Baggerudiin vapun alla.

Tiimit tapasivat osittain jo Tampereella, mutta lopullisesti Turun satamassa. Jälleen mietittiin, että kuka on kuskina. Jahvasta kuski löytyi vapaaehtoisuudella, kun Marko lupautui. OTT suoritti arvonnan. Oman korttinsa veti Jussi, jolle kuskin paikka sitten lankesi. Jo satamassa kuunneltiin Liigan loppuottelua Tappara-Kärpät ja samantien, kun laivaan päästiin, otettiin suunta pubiin, jossa ottelua näytettiin. Ehdimme juuri viimeiseen erään ja jatkoajalle, jossa Tappara otti voiton. Sitten ilta jatkui ruokailulla ja ajoissa nukkumaan, että jaksaa aamusta ajaa.

Lähtö Turusta

Matka Tukholmasta Baggerudiin itsessään oli seikkailu autosta kuuluneiden ylimääräisten äänien vuoksi, mutta homma tuli kuntoon (kiitos ystävällisten ja auttavaisten Kristinehamnin äijien) ja perille päästiin. Tuuli oli vähän reippaanlainen, joten ei ollut kiirettä laittaa kamppeita kuntoon. Ruokailua ja virittämistä, kunnes illalla sitten oli aika aloittaa kalastus.

Neljä päivää meni kalastellessa. Yhtenä noista oli kovahko tuuli ja Timi jäi rantaan hoitamaan työasioita. OTT sekä Jarmo ja Marko meni vesille, mutta kalastus oli haasteellista tuulen ja kohtuu isojen aaltojen vuoksi. Näin sitten kävikin, että tuolloin oli sitten ainoa päivä, jolloin jäätiin ilman saalista. Muina päivinä saatiin kalaa, mutta tällä kertaa Ahti ei ollut niin antelias kuin edellisenä vuonna. Yhtenä päivänä saimme kaksi lohta, muulloin yhden + haukia pari. Kaikki kalat olivat noin 70 cm ja pullukoita. Kahden kalan päivänä toinen oli luonnon lohi, ja täytyy sanoa, että sen kyllä huomasi. Lähtö oli todellakin räväkkä ja sellaista hyppyshowta piti, että arvasi samantien kyseessä olevan luonnon kala.

Tärppiä odotellessa

Ottipelejä olivat kromi-violetti-musta levyssä ja hupussa, josta vihje saatiin edellisen viikon paikalla kalastaneilta. Heillä olikin ollut hieno reissu, ensikertalaisina olivat saaneet hyvin kalaa. Ja muutenkin oli edellisellä viikolla ollut isompi kala liikkeellä. Juuri ennen meidän saapumista oli ollut myräkkää, joten vesi oli sekoittinut ja tästä johtuen ei isoja täkyparvia löytynyt, pelkästään pieniä. Joten lohetkin olivat sitten hakusessa ja harvassa. Mutta paljon ajamalla jotain onneksi löytyi.

Viimeisenä aamuna sitten keli oli kova ja Jahvat alkoivat miettimään, että josko saataisiin liput vaihdettua päivää aiemmaksi. Turun lautta oli täynnä, eikä sinne mahtunut OTT;n kanssa, mutta pelastukseksi osoittautui Helsingin lautta, johon juuri ja juuri saatiin paikat. Kiitokset tästä avuliaalle Siljan työntekijälle. Satamassa olimmekin sitten "se kalastusporukka", kun meillä oli uudet liput siellä odottamassa. Mutta näin pääsimme sitten viettämään vappua Suomeen.

Meni vähän liian kauan, ettei ehtinyt/jaksanut/muistanut kirjoittaa, mutta tässä parit kuvat.



OTT:llä nykäissyt

Tiimit yhteiskuvassa
Arto, Sami, Timi, Jussi, Japa ja Marko

Jahvan mitallinnen

Ja toinen
Välillä kelitkin olivat kohdallaan

Japa virittää

Trolling Team Jahva Bois

Reissun suurin rasvaevätön

Paluumatkalla kohti Tukholmaa

Matka alkaa kohti Helsinkiä

Kustaanmiekasta lävitse, kuvassa Suomenlinnaa


  

Kalamies ilta

Sain Vetouistelulehden Jukalta luvan artikkelin julkaisuun, joten tässäpä on, mitä kalamiesillassa tapahtui:


Perämeren lohenuistelijat kokoontuivat jälleen Kalamiesiltaan


Jälleen oli keväisen kalamiesillan aika. Nyt jo neljäs kalamiesilta järjestettiin tällä kertaa Raahessa, josta kaikki kolme vuotta sitten alkoi. Tässä välissä oltiin kokoonnuttu Kokkolassa ja Oulussa, laajalta alueelta kun kerran olemme. Kalamiesiltoihin osallistujia on ollut Oulun ja Pietarsaaren väliltä ja siitä sisämaahan jonkun matkaa.

Tällä kertaa sain kaveriksi kovan luokan kalamiehen, Kostamon Jarin, kun hänellä oli kontakteja Raymarinen suuntaan. Toimiihan hän itse myös noiden tuotteiden esittelijänä ja asentajana. Jarin ansiosta saimme paikalle ”pääpuhujaksi” Jukka Salosen Raymarine Finlandilta eli ns. pääkonttorilta. Tästä oli hyvä lähteä tekemään ohjelmarunkoa illalle.

Illan aloitus, tiimin kippari kertoo illan ohjelmasta

Kalamiesillan koittaessa puhalsi tuuli mereltä, joka parin sadan metrin levyistä jääkenttää lukuunottamatta oli täysin sula. Mutta onneksi sisällä oli lämmintä. Kalamiesilta alkoi allekirjoittaneen alkusanoilla. Tässä osiossa mainittiin myös Raahen lohitreffit, jotka järjestetään kesäkuussa. Tämän jälkeen annettiin lyhyehkö puheenvuoro Kokkolan vetouistelijoiden edustajalle Juha Hasselille, joka kertoi Finnmaster Lohikuninkuus -kisasta, aikataulusta ja tietysti heitti myös osallistumishaasteen kalamiesillan osallistujille.

Kokkolan Vetouistelijoiden Juha Hassel kertoo Kokkolan lohenuistelukisasta

Varsinainen ohjelma alkoi sillä, että yksi illan mahdollistaneista yrityksistä, paikallisen Raahen Motocafé Oyn Ville Koutonen kertoi aluksi omasta toiminnastaan ja hänen edustamistaan merkeistä, joita löytyikin monipuolisesti mönkkäreistä moottorisahoihin ja tietysti eniten kiinnostavat, veneet AMT, Silver ja Faster, sekä perämoottoreista Honda. Nyt Ville oli sitten päättänyt satsata myös vene-elektroniikaan ja näin halusi tehdä itsensä tunnetuksi alueen uistelijoille, jotka suurimmassa määrin ovat vene-elektroniikan suurkuluttajia. Ville löi lähtiessään pöytään kalamiesiltaan osallistuneille sellaisia tarjouksia Raymarinen kaikuplottereista ja pilotista, että jos vain vähänkään oli miettinyt ostamista, niin nyt oli sen paikka. Hinnat oli painettu Raymarinen kanssa yhteistyössä todella alas.

Raahen Motocafén Ville Koutonen kertoi toiminnastaan.

Sitten lauteille astui Jukka Salonen Raymarine Finlandilta. Jukka piti monipuolisen esityksen, kertoen Raymarinen uusimmista malleista ja elektroniikan hyväksikäyttämisestä uistelussa, sekä vastaillen esityksen aikana tulleisiin kysymyksiin. Kaverina hänellä oli Jari, joka välillä kertoi myös omakohtaisia kokemuksia. Jukka kertoi, että tällä hetkellä on kaikukuvan tarkkuus ja koneiden tehot niin korkealla, että aina vaan pienempiä kaloja pystytään erittelemään ja kuvaamaan näytölle. Tämä tietysti auttaa siinä, että päästään tutkimaan syöttikalaparvia ja siitä erottelemaan ne isot, jotka sitä ovat harventamassa. Tarkemman esittelyn sai Dragonfly Pro -kaikuplotterit, joissa on jo pienemmissäkin malleissa sisäänrakennettu wifi, jolla kaikukuva saadaan langattomasti siirrettyä lähes mihin vain mobiililaitteeseen. Mobiililaitteella pystyy myös muokkaamaan Dragonflyn asetuksia ja vaikkapa katsomaan kaikukuvan historiaa. Jukka näytti lisäksi kuvakaappauksia, jotka käyttäjät olivat ottaneet tositilanteessa. Näistä oli nähtävissä, että kaikukuvan tarkkuus ja selkeys on tässä muutaman vuoden sisällä mennyt eteenpäin valtavasti kaikuluotainten kehittyessä, viimeisimpänä chirp-tekniikan tullessa. Ja mikä mukavinta, näitä hienoja ominaisuuksia löytyy jo myös halvemmissakin malleissa vakiona.

Raymarine Finland Oy:n Jukka Salonen oli saapunut paikalle esittelemään Raymarinen kauden uutuuksia ja kertoi samalla, miten uistelussa voidaan käyttää hyväksi vene-elektroniikkaa. Apuna hänellä oli Jari Kostamo.

Jukka esitteli lisäksi Raymarinen EV-100 pilotin. Hän kertoi, että sen asennus on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Mm. suuntaa antavan anturin paikka veneessä on melkein vapaasti valittavissa, kunhan vain se on vaakatasossa ja anturissa oleva valopiste osoittaa suoraan menosuuntaan. Ja mikä helpointa, ei sitä tarvitse kalibroida laisinkaan. Anturi on suojattu siten, ettei veneessä olevien magneettikenttienkään pitäisi haitata anturin toimintaa.

Tiuran peltipaja oli auki

Jukan jälkeen oli vuorossa Ari ”Sir Frank” Tiuran vuoro lyhykäisesti kertoa tämän vuoden uutuuksista ja saimme samalla esimakua tulevista väreistä, joista parhaat tulevat kauppoihin myyntiin 2016. Ari olikin aikamoisen pinon loihtinut uusia, houkuttelevan värisiä uistimia. Suurimpana mielenkiintoa herättävänä oli testattavat fosfori- ja UV-värit, joiden tehokkuutta lohenpyynnissä päästään kokeilemaan. Ari kertoi, että Magnumilla on saatu viime vuonnakin hyvin kalaa. Tästä esimerkkinä Kokkolan vetouistelijoista paikalle tullut Hannu Löfbacka kertoi, että hänelle viisi ylöstullutta ja jokunen irtipäässytkin lohi Kokkolassa tuli kupari -taustalla olevalla Magnumilla. Ja kuten viime vuonnakin kalamiesillassa, oli osallistujilla mahdollisuus ”puhtaille pohjille” itse teipata uistimia ”omannäköiseksi” tai juuri sellaiseksi ”mitä olen aina halunnut”. Ja monenlaista uutta väriä tulikin, ja jos oikein hyvin käy, niistä jostakin voi tulla uusi Ruotsinlippu tai Popcorn. Kunhan vain lohikausi pääsee vauhtiin, päästään kokeilemaan, onko näissä uusissakin väreissä taikaa.

Ari "Frank Tiura" Yliollitervo kertoili kauden uutuuksista ja tulevista jutuista

Peltejä oli joka lähtöön

Arin vielä kertoessa ja esitellessä uutuuksia, oli ruuan aika. Vihiluodon kala Tupokselta oli tehnyt maittavan lohikeiton, johon kyytipojaksi oli mukaan tullut graavilohta ja heidän erittäin hyväksi kehuttua (jota se myös allekirjoittaneen mielestä oli) saaristolaisleipää. Juotavaakin oli tarjolla, muttei siitä sen enempää. Ruoka teki hyvin kauppansa ja tämän jälkeen olikin savusaunan aika, sillä siellähän ne parhaat jutut tulee. Ja siellä sitten käytiin läpi mennyttä kautta ja tulevaakin, kalastettiin jonkin verran, mutta mikä tärkeintä, verkostoiduttiin eli uusia tuttuja tuli taas kerran.

Myöskin savusauna lämmitettiin

Omakohtaisesti tämä wifi oli illan ”the juttu”. Voisin itse käyttää sitä hyväksi niin, että veneeni takaosassa olisi tällainen Dragonfly Pro, josta sitten kaikukuva siirretään esimerkiksi 7- tai 10-tuumaiselle tabletille plotterin viereen kuskin katsottavaksi. Hankintalistalle pääsi myös Navionicsin + karttakortti. Kortti tuli tyhjänä korttina ja siihen Navionicsin sivuilta ladattiin sellaiset alueet, mistä tuntuu tarvitsevan karttaa. Ja tältä alueelta saa myös SonarCharts'in eli kalastuskartan, jonka Jukka myös esitteli. Tuossa kartassa on sitten sen verran paljon tiheämmässä syvyyskäyriä, että oikein hämmästytti ja tutuiltakin paikoilta avautui ihan erilainen näkymä. Mutta nämä käyräthän ovat laskennallisesti tehtyjä, mutta pikku hiljaa käyrien paikat tarkentuvat, jos kaikki uistelijat tallentaisivat jälkensä tuonne serverille. Tämän jälkeen meillä olisi todella tarkkoja karttoja monesta paikasta. Eikä siis ihme, että porukka kävi tarkemmin tutkimassa tuota Raymarinen A78 -mallia, jossa tuo kartta oli. Taisipa joku koneelta löytää myöskin Jarin ottipisteitä, jotka varmasti olivat mieleen. Tuohon vielä kun laittaa uudemman kaiun, esimerkiksi juuri tällaisen Dragonfly -kaikuplotterin, voi sillä tallentaa kaiun mittauksia ja sitten viedä ne Navionicsin sivun kautta heidän palvelimelle Community Chart'iksi. Noin viikon jälkeen voi laittaa kortille aina vain tarkemman kartan, johon ovat omat mittauksetkin tulleet tarkempina syvyyskäyrinä. Tuon jäljen pystyy tallentamaan myös vanhemmistakin plottereista, ainakin omasta Lowrancen gen1 hds:stä jäljen sai siirrettyä muistikortille. Siirto Navionicsille ja noin viikon päästä tuli sitten linkki, jolla pystyi katsomaan google earthista, missä oltiin pyöritty. Valitettavasti meri on lakiteknisistä syistä pois laskuista eli sieltä ei tällaista virallista karttaa saa.

Nyt viikon em. karttaa käyttäneenä on huomannut, että käyrät on tosiaan laskettuja eli ei aina ihan kohdillaan, mutta siitä ne tarkentuu. Mutta kun katsoi kalapisteet ”uudella” pohjalla, niin alkoi tulla selvyyttä siihen, miksi jostain paikasta on kalaa tullut, vaikkei aiemmin siinä karttakuvassa mitään erikoista ollutkaan, vain pelkkä syvyys numeroina. Tämä siis syvemmässä vedessä. Nyt siinä, mistä kala oli tullut, paikalla näkyi patti tai penkkaa.





Haluan tässä lopussa vielä kiittää kaikkia osallistuneita ja tietysti illan mahdollistaneita Villeä Raahen Motocafé Oy:stä, Jukkaa Raymarine Finland Oy:stä, Tiura-uistimen Aria ja tietysti Jari Kostamoa, joka oli enemmän kuin suureksi avuksi tässä. Te kaikki teitte illasta onnistuneen.

torstai 13. elokuuta 2015

Kalamiesilta Raahessa 2015

Järjestimme tuollaisen tapahtuman keväällä Raahessa.

Asiaa illasta lyhyesti:

https://www.facebook.com/RaymarineFinland

Pidempi tarina on Vetouistelulehdessä.