Blogin sisältö

Hae tästä blogista

tiistai 6. lokakuuta 2015

Jällivaara kutsui jälleen

Lähdössä
Syyskuu 2015

Perjantaina illalla lähdimme matkaan jälleen, Jahva Bois ja OTT, kuten jo niin monena syksynä. Jälleen oli suuntana Ruotsin Lappi ja Jällivaara. Toiveissa oli viettää piiiitttkkääää viikonloppu kalastuksen merkeissä, ja tietysti illanvietosta nauttien. Unohtamatta tietenkään porukan Nestorin, Japan 50-vuotissynttäreiden juhlistamista.

Matkalla Kalixjoen koskea
Lauantai meni sitten aika nopeasti telttaa pystyttäessä ja odotellessa. Vesisade oli kohtuullisen ankara, ja kun varusteet eivät olleet alkuunkaan valmiina, ei kiirettä järvelle pidetty. Eikä tietenkään se, että vene oli täynnä tavaraa, ollut mikään lähtöä nopeuttava seikka. Paikalla oli myös muitakin raahelaisia, kun Laukan Timppa ja Tuomas olivat myös kalassa, mutta he lähtivät illasta jo pois. Ilta kuitenkin meni mukavasti. Kaikki saivat telttasänkynsä levitettyä ja kaminan lämmössä juhlistimme Japan synttäreitä XO-konjakilla, unohtamatta tietenkään lahjaa. Japa oli vuosia nukkunut sängyllä, jonka vuoksi hän oli saanut mm. lempinimen Fakiiri. Epämukavampaa sänkyä saa hakea. No, nyt Jahva Bois ja OTT ostivat yhdessätuumin Japalle lahjaksi kunnon telttasängyn, jonka kasaamista sitten porukalla katsoimme, asiallisia kommentteja väliin huudellen :-)

Maisemakuvien otoksi meni

Sunnuntaiaamuna OTT ampaisi järvelle ennen Jahvoja. Jahvat suunnittelivat vielä aavistuksen tuulisen päivän "virityksiä", ja kun kaikki oli valmista, lähdettiin vesille. Tässä vaiheessa OTT ilmoitti jo saaneensa ensimmäisen kalan. Tuuli painoi järven suuntaisesti, joten Jahvat menivät uudelle alueelle, josta he olivat saaneet vinkin. Vastatuuleen ajettiin aikas kauan, kunnes oli aika kääntää myötätuuleen ja laittaa veto päälle. Hiljaisuudessa alkoi veto. Kun paikka oli outo, oli myös tarkkailtava veden syvyyttä, ettei tule ylläreitä. Kun sitten alue alkoi loppumaan, iski kala. Tovin aikaa väsytettyämme, oli hauki veneen vierellä. Sievästi hauki laskettiin takaisin elementtiinsä. Tästä meni vähän matkaa, kun saimme ensimmäisen taimenen. Ei kovin iso, mutta avaus kumminkin.

Viistokaiun näyttöä (Lowrance)
Tästä sitten alkoikin oikea tapahtumien suma. Tosin tämä suma olisi saanut jäädä tulematta. Veden syvyys väheni ja kalustoa alkoi jäädä kivien väliin jumiin, eikä edes syvimmällä olleet, vaan pinnemmassa. Päätimme kääntyä takaisin päin ja irroittaa pohjaan jääneet ohi ajamalla. Onnistuimmekin siinä. Sitten taas pääsimme etenemään vähän matkaa, ja sama homma. Tämän jälkeen uskoimme ja ajoimme pois tuolta oudolta alueelta ja palasimme tutuille seuduille. Siitä ei ollut apua, vaan enempiä kaloja emme saaneet, joten kylmä tuuli piti meidät visusti pressun alla "suojassa".
Harjusta ja ruisleipää
Rantaan tultuamme ja kun OTT tuli jälkeemme, oli heillä tuon kalan lisäksi muutama harjus, jotka he olivat käyneet pyytämässä heittämällä. Nämä harjukset sitten paistoimme nuotiolla iltapalaksi. Oli oikein hyvää, niin kuin aina.

Aamun hetki


Kyllä kelpaa
Maanantaina sitten olikin kerrassaan hieno keli, aurinko paistoi ja oli aivan tyventä. Päätimme lähteä tutulle paikalle vähän matkan päähän. Sieltä oli edellisenä vuonna ollut kala syönnillä. Perille päästyämme veto päälle. Mutta edellisenä päivänä ollut hiljaisuus jatkui hyvän kokoisten kalojen osalta. Pienempää kalaa tuli jonkin verran, mutta isommat loistivat poissaolollaan. Puolilta päivin oli ruokatauon paikka. Ajoimme OTT:n perässä rantaan, jossa sitten nautimme vähän ruokaa ja raatasimme.

Tauon hetki (photo by Arto Mäkinen)
Levon jälkeen takaisin vesille ja yritys päälle. Jälleen oli oudon hiljaista. Vedimme melkein pimeään saakka, mutta eipä tuosta ollut juurikaan hyötyä, hiljaista mikä hiljaista. Jälleen OTT "möyhensi" meidät, saaden kaksi kalaa, joista toinen isompi ja toinen pienempi kuin meidän ainokainen otettu.

Rantaan "osumista" helpotti kovasti leirissä naapurissa oleva Asbjörn, joka näytti meille rannassa valoa. Hän tulikin sitten meidän kanssamme iltanuotiolle istumaan. Näin saatiin kerralla kansainvälistä tunnelmaa reissuun, kun lontoota yritimme jokainen vuorollamme hänen kanssaaan porista ja yrittää pitää keskustelua yllä, samalla kun masterchef Timis Virkkis laittoi kalakeittoa, josta tuli vielä seuraavanakin aamuna vieraaltamme kiitoksia. Kyllä se tuo illanvietto vaan on yksi hienoimmista jutuista näissä reissuissa.

Kuutamo (otettu puhelimella, valitettavasti "oikea" kamera ei ollut mukana)

Kalakeitto valmistuu (photo by Arto Mäkinen)
Arto ja Asbjörn

Tästä se lähti tummenemaan
Tiistaina, viimeisenä vetopäivänä tuuli jälleen jonkin verran. Naapurimme Asbjörn oli saanut tietää, että illaksi on tulossa myrskyn reunamaa alueelle. Jäimme vetämään jälleen vähän lähemmäksi. Tuuli oli jo jonkin verran voimistunut, joten kalastus oli myötätuuleen kalastamista, jonka jälkeen sivumyötäiseen nousu ja taas myötätuuleen. Mutta kalantulo oli aina vain nihkeää, emmekä kaloja enää saaneet. Kun sitten tulimme rantaan, näytti siltä, että keli tyventyi. Nostimme veneen kuitenkin trailerille. Ehdimme jo vähän harmitella, että miksi tulimme pois, mutta liki samantien alkoi tuuli nousta eri suunnasta, mistä aiemmin oli tuullut. Ja kyllä muuten tuulikin ihan kunnolla. Puut heiluivat ja pienelläkin järvellä aallot kasvoivat oikein kunnon kokoiseksi. Olisi kyllä ollut ikävää olla vesillä siinä kelissä.

Rintama lähestyi
Nyt oli jo aika lähteä kohti rantaa
Tämän jälkeen oli osittaista pakkaamista ja sen jälkeen tuli Asbjörniltä kutsu tulla puolestaan hänen nuotiolle istuskelemaan. Teimme siinä samalla sitten graavitaimen-kananmuna-tilli päällysteistä maalaisleipää, jotka sitten söimme porukalla.

Keskiviikkoaamuna oli kello soittamassa jo klo 5 Suomen aikaan. Kamat kasaan, teltta läjään, pesut ja taipaleelle. Kyllä huomaa, että lähtöä on treenattu. Olimme jo klo 06.32 Suomen aikaa tien päällä. Kotimatka menikin sitten tuttujen mutkien kautta kotiin.

Photo by Arto Mäkinen

Jahvan paras yhdistelmä
Kala oli kyllä tänä vuonna todella nihkeässä. En tiedä sitten, oliko syynä juuri täyttymässä oleva kuu, vai alueella pyörineet matalapaineet. Joka tapauksessa, kalat loistivat poissaolollaan, ja kaiussa näkyvät "täkyparvet" olivat aika syvässä, liki pohjassa. Järven  vesikin oli vielä poikkeuksellisen lämmintä, noin 10 asteista. Eikä varmaan joka suunnalta puhaltaneet tuulet sitä kyllä kerrostaneet, eli lämpötila oli varmaankin aika lailla samanlämpöistä vähän joka paikassa.

OTT oli kyllä tänä vuonna etevämpi huijaamaan kaloja, se täytyy myöntää. Emme pärjänneet heille yhtenäkään päivänä...

Photo by Arto Mäkinen

OTT