Lähdimme puoli kahden aikaan liikkeelle ja ajoimme Karjusta ohitse, kunnes huomasimme toisen venekunnan. Vhf:llä huuto, ja sieltähän Sippalan ja Seppälän venekunta vastasi, hekin olivat juuri aloittaneet vedon. Sanoivat, että vesi on riittävän kirkasta ja lämpökin näytti olevan kohdillaan, joten pyöräytimme äijien perän kautta ja lähdimme vetämään myötätuuleen, pilotin hoitaessa ohjausta.
Olimme kumpikin saaneet kaksi vapaa vetoon ja minä otin kolmatta käteen, kun huomasin, että plaanarin selkänaru alkoi uhkaavasti mennä mutkalle ja samantien laukesi laukaisija, ja 25g painolla varustettu siima oli irti. Tämän jälkeen alkoi räikkä huutamaan. Otin vavan käteeni ja tunnustelin hetken, mutta kala vain jatkoi menoaan. Mentyään pari sataa jalkaa kala pikkuisen rauhoittui. Sen jälkeen alkoikin oikea hyppyshow, lohi hyppi komeasti ilmaan ja tässä vaiheessa nähtiin, että ihan pienestä lohesta ei ole kyse. Tosin itse olin vielä skeptinen, että onkohan tuo talvikko. Petri tosin kertoi ajatelleensa noista hypyistä, ettei talvikot tuollaisia tee. Petri keräsi jo lasketut uistimet ylös, vain kelkat jäi veteen. Väsyttelin kalaa ja se tulikin pikku hiljaa kohti venettä. Alussa se otti välillä takaisin sen, mitä sai siimaa kelattua. Lohi kuitenkin tuli lähemmäs venettä ja saimme 50 jalan päässä olleen siimapainon irti, tunsi Petri siimassa pienen painon tekemän nirhauman. Tämähän antoikin sitten loppuajaksi mukavaa jännitystä. Onneksemme lohi pysyi tuossa noin 10 metrin etäisyydellä veneestä, mutta toisaalta ei tullut yhtään lähemmäskään. Arvelimme, että kala on noin 11-12 kg. Aina, kun sai vähän lähemmäs ja Petri otti haavia käteen, että joko, lohi otti ja peruutti tovin matkaa. Tässä vaiheessa aina tuli vilkaistua jalkamittaria, ettei vaan tuo 50 jalkaa tule täyteen. Tätä taistelua veneen lähellä kestikin tovin, jonka jälkeen lohi näytti väsymisen merkkejä, se alkoi esittää meille kylkeään. Sain vedettyä kalaa sen verran lähelle, että Petri pääsi haavitsemaan lohen. Tietysti haavin nostokin oli oma operaationsa, kun huomasimme kalan koon. Kun komea koukkuleukainen lohi oli veneessä, alkoi tuuletus. Näimme heti, että molempien ennätys taisi mennä uusiksi. Minun puntari kun oli edelleen rikki, eikä uutta ollut tullut ostettua vielä, ja kaikki kalusto oli ylhäällä, päätimme ajaa Jarmon ja Riston viereen ja lainata heiltä puntaria. Uudet ennätykset olivat syntyneet molemmille. Lohella oli mittaa 104 cm ja painoa puntarin mukaan 14 kg. Ottipelinä oli Isotiura värissä hopea-keltainen puolikas, jossa oranssit tiikerinjuovat. Piste tulee vetouistelu.comiin...
Loppupäivä meni sitten samoja seutuja kierrellen, mutta tärppejä ei enää tullut, vaikka kaiussa näkyikin muutamia hyvännäköisiä "banaaneja" ja isoja silakkaparveja. Mutta reissu oli erittäin onnistunut joka tapauksessa ja päiväkin meni todella nopeasti.
Lisäys: Nyt sain Pyyn Petriltä ja Janilta kuvia, joten tässä lisää kalakuvia.