Ajoin Raahesta Pyhäjärvelle niin, että olin vähän yli seitsemän Sepon kotona. Sepolla oli kaikki näppärästi laitettuna valmiiksi, kun vene oli valmiina mökkirannassa, jonka vieressä hän itse asui. Minun tavarat maitokärryihin ja kohti järveä. Ajoimme kisapaikalle, jonne saavuimme juuri ajoissa klo 19.30. Tässä vaiheessa minulle oikeastaan selkisi lopullisesti kuinka suuresta järvestä onkaan kyse, selkää riitti suuntaan jos toiseen. Olimmehan viimeksi juttua tehdessä käyneet vain yhtä aluetta lävitse.
Kisa alkoi meidän osalta todella hyvin, olimme vajaassa kahdessa tunnissa vetäneet vajaa 20 kg haukea, eli tällä menolla meillä olisi hyvä saalis. Tosin omalta osaltani totesin äkkiä, että peltien vetäminen matalassa vedessä puntin kanssa tai ilman ei ole kovin helppoa. Vähän väliä joko plaanarilaukaisin laukesi tai sitten muutoin vain tarttui pohjaan.Onneksi yhtään peltiä ei menetetty, mutta turhaan kyllä häiritsi muutoin kalastusta, kun piti irroitella pohjasta. Ja tällöinhän ei tietenkään muut pelitä oikein. Joten pellit saivat väistyä ja tilalle Bombereita.
Jatko olikin sitten rauhallisempaa, haukea tuli, mutta hitaammalla tahdilla, hauki silloin tällöin. Vaihdoimme välillä myös paikkaa, ja ajoimme Luhdanniemeen ja siitä Vuohtoniemeen, mutta täältä saaliiksi tuli vain yksi hauki. Sitten teimme päätöksen, että kokeilemme hieman syvemmästä vedestä. Vaihdoimme uistimiksi APK-vaaput ja Karikot. Lisäksi minä viritin yhden raksin toiseen takilaan. Vedimme nyt 5-6 metrin vedessä Hiienkarin lähellä. Kaloja tuli edelleen samalla tahdilla eli hauki silloin toinen tällöin. Pari kakkosen kalaakin tuosta taisi tulla, mutta tahti oli hidas, että olisi voittoa voinut haaveillakaan. Puhelinsoitot yöllä kertoivat, että hauki oli nihkeällä syönnillä ja niitä oli porukoilla aika lailla samanverran kalaa kuin meilläkin. Haukien koko ei ollut mitenkaan iso, vaan reilun kakkosen kaloja taisi olla pari ja muut olivat sitä kilon pulikkaa enimmäkseen.
Jaksoimme vetää loppuun asti ja sitten alkoi spekulointi, että minkä verran sitä kalaa kaikkiaan on ja mihin se oikein riittää. Arvelimme, ettei kuitenkaan voittoon tai palkintosijoille tartte haaveilla. Ajoimme kalasatamaan, joka toimi kilpailukeskuksena. Näimme, että monet kantoivat isoja laatikoita kahteen mieheen, joten kyllä muillakin kalaa oli. Menimme jonoon. Jonossa sitten kuulimme, että yli 50 kg:n saaliita oli tuotu puntarille, joten meidän kalat eivät riittäisi ehkä edes pisteille. Haukien ja ahventen lisäksi oli puntarille saatu myös komeita kuhia. Kuhia ei määrällisesti ollut paljon, seitsemän, isoimpien koko oli kuitenkin sitä luokkaa, että tuo järvi kiinnostaa kyllä kuhavetenä minua entistä enemmän. Kaksi suurinta kuhaa taisivat olla 4,7 ja 4,0 kg, joten kyllä siellä järvessä komeita kuhia ainakin ui. Lopputuloksista on pääteltävissä, että loppusijoituksemme oli kymmenes, eli juuri viimeisille pisteille päästiin. Emme jääneet odottamaan palkintojenjakoa, kun tiesimme, ettei meitä siihen kaivata ja väsy alkoi jo painamaan.
Kiitokset Sepolle reissusta...
