Tänä vuonna kevään kohteeksi valikoitui Vänern. Ahvenanmaalla vedetyt tyhjät viikot saivat aikaan sen, että tyhjän vetäminen riittää ja tarkoitus oli mennä paikkaan, jossa jopa meillä on mahdollisuus onnistua. Majoitus valittiin Baggerudista, joka kalastusviikolla sitten osoittautui hyväksi valinnaksi.
Matkaan lähdettiin huhtikuun lopulla ja tarkoitus oli vetää koko vappuviikko. Mukaan liittyvä Off Road Trolling Team päätti vetää vähän lyhyemmän pätkän. Marko ajoi ensin Tampereelle, josta kyytiin tulivat Japa ja Timi. Samoihin aikoihin suunnitteli lähtöä em. tiimi liikkeelle, he kun kävivät hakemassa vahvistusta joukkoon Turun kyliltä, tamperelaisen Arton. Tampereella Off Road Trolling Team (myöhemmin tekstissä OTT) löi meidän tiimin kyykkyyn, he olivat satsanneet tiimihuppareihin ja -lippiksiin, kyllä veti meidän tiimin hiljaiseksi... Matka Turkuun ja edelleen Silja Linella Tukholmaan meni kuitenkin nopeasti, kalastusviikkoa odottaen.
Baggerudin majoitus
Pääsimme Kristinehamniin jo ajoissa, lautta kun oli Tukholmassa jo aamu kuudelta. Kävimme ruokakaupoissa ja sen jälkeen jatkoimme kohti Baggerudia. Kalavehkeet aurinkoisessa kelissä mökin pihassa valmiiksi ja syönnin päälle vesille, kellon olleessa kolme. Kalastuksen aloitimme vähän matkaa rannasta päästyämme. Keli oli mainio, joten jarrupussit veteen, isot plaanarit vetoon ja sen jälkeen alkoi raksien virittäminen. Olimme saaneet laitettua kaksi raksia vetoon ja Japa laski kolmatta, kun vielä kädessä olleeseen vapaan kävi kala nyppäämässä ja tämän jälkeen iski uudelleen, siimaa ulkona ollessa noin 30 metriä. Japa kelasi kalan ylös ja näin oli reissu alkanut kerrassaan loistavasti, Salsan vihreä-kulta-kromiin oli iskenyt 64 cm:n ja 3,1 kg:n paksun mallinen järväri. Tämän jälkeen päivä menikin rauhallisesti ilman tapahtumia, mutta päivä oli jo pelastettu tuolla kalalla. OTT jäi ilman saalista.
Sievää keliä
Sunnuntai alkoi sitten vähän jännemmissä merkeissä. Saimme kalustoa vetoon, kun yhtäkkiä vene lähti kääntymään omia aikojaan poikittain. Kuskina toiminutta Timistä ensin tietysti kehoitettiin kääntämään toiseen suuntaan, mutta välittömästi huomasimme, että autopilotin ja koneen välinen tanko oli irronnut koneen päästä eli kone pääsi liikkumaan ihan vapaasti ja sen vuoksi kääntyi poikittain. Tämä oli siis eri pää, mikä Ahvenanmaalla irtosi. Kun kuitenkin heti tiedettiin, mistä voi olla kyse, ei mitään vahinkoa ehtinyt tapahtua, vaan nopeasti saimme kurssin käännettyä. Siinä menikin sitten puolisen tuntia, kun yritimme saada mutteria takaisin paikoilleen. No, saatiin kuitenkin, nyloc-mutteri oli jostain syystä avautunut. Eli tarkastuksen paikka aika ajoin. Kun pääsimme oikeasti kalastamaan, niin ei mennyt kauaa, kun kello 12 iski 15 jalan syvyydessä takilassa 40 jalan vaparilla olleeseen VK: uv-vihreä-pinkki -huppuun järvilohi, jonka pituus oli 64 cm ja painoa sillä oli vielä edellistäkin enemmän eli 3,5 kg. Jälleen loppupäivä oli sitten hiljaista, ei tapahtumia. OTT:llä oli hyvä päivä, ensin lähti sivutönkösta 3 plus ja kun kaarettiin takaisin ottipaikalle, niin oloimmasta plaanarista lähti 4 plus.
OTT kohti rantaa
Kolmas kalastuspäivä maanantai alkoi sitten kerrassaan hienoissa merkeissä. Aloitimme kalastuksen klo 13 aikoihin ja tällä kertaa vedimme pikkuplaanareilla. Lähes samantien, kun kaikki raksit olivat vedossa, iski takilasta 15 jalassa olleeseen 50 jalan vaparilla olleeseen VK:n uv-vihreä-pinkkiin huppuun kolmen kilon lohi. Tästä ei mennyt kuin kolme varttia, kun sisimmäinen plaanari lähti peruuttamaan. Kala oli napannut Tiuran maalaamaan Salsan kelta-siniseen-popcorniin. Tuosta kalasta meni tunti, kun samaa huppua taas vietiin. Tovin väsyttelyn jälkeen huomattiin, että nyt on kyllä kala ihan väärän värinen eli kyseessä oli mahtihauki. Siitä meni sitten puolestaan parikymmentä, kun takilasta lähti 21 jalasta "kohtuullinen mölli", kuten muistiinpanonauhoituksessa sanottiin. Japa kysyi Timiltä, haluaako hän väsyttää kalan, mutta Timi ei halunnut, liekö mielessä kummitellut vielä tuo äsken väsytetty hauki. Japa väsytti kalaa tovin aikaa ja, kun se saatiin haavittua, ei riemulla, tuuletuksilla ja huudolla ollut rajaa, lohi n. 80 cm ja 8,0 kg oli veneessä, ja reissu oli todellakin pelastettu. On kyllä hienon mallisia nämä kalat, kun tälläkin lohella kyljen leveys oli 25 cm. Vielä ennen rantaan menoa onnistuimme jallittamaan yhden reilun kolmosen lohen, taisipa uv-vihreä-pinkki toimia taas. OTT:n uusimmalle jäsenelle Artolle eka järväriväsytys, 3 plus potkurin kautta kyytiin :). Ja Samille tuli hauki.
Kaloilla voi olla ulkonäköeroa, pituus aika lailla sama
Vappuaaton aatto. Keli oli oikein mainio alkuunsa, mutta sitten tuuli alkoi nousemaan. Tuuli ei noussut ihan älyttömän kovaksi, vajaaseen kymppiin sekunnissa, mutta kuitenkin alkoi jo tehdä ihan hyvän kokoisia aaltoja. Japa oli keulassa lepäilemässä ja kun hän sieltä tuli, hän tokaisi, että on se kumma, että näin pitkästi on vedetty, eikä ole tullut nypyn nypyä. Tästä meni ehkä parikymmentä sekuntia, kun takilassa 15 jalassa ollut VK:n uv-vihreä-pinkki lähti. Väsyttelyn jälkeen veneessä oli lohi 4,1 kg. Samaan aikaa ilmoitti Off Road Trolling Team, että he olivat saaneet 80 senttisen taimenen, mutta painoa tuolla kalalla ei ollut kuin 4,3 kg. Joten "hävisimme" tuon päivän taistelun 200 grammalla. Hyvä näin, sillä tämä oli OTT:n viimeinen kalastuspäivä, joten he pääsivät seuraavana päivänä hyvillä mielin kotia kohden. OTT:n Jussi sai maistaa omaa lääkettä, omalla kepitysvuorolla takilasta hauki. Tönköstä Artolle järväri, jolla oli valitettavasti rasvaevä. Keli alkoi nousta ja viimeisellä myötävedolla, ennen kuin lähtivät rantaan, niin lähti sivutönköstä 80 cm taimen, tosin vain 4 plus kg.
Ei tuota keliä voinut pelkästään moittia
Vappuaattona Timi lähti käymään tapaamisessa ja me lähdimme Japan kanssa kalaan. Päivä oli aika erikoinen; Timi oli poissa veneestä, saimme haukia, reissun ainoat alamittaiset lohet ja vielä rasvaevällinen. Mittaa tuolla rasvaevällisellä järvärillä oli noin 70 senttiä. Päivä oli muuten hieno, aurinko paistoi täydeltä terältä ja oli lämmintä, joten miehet viihtyivät hyvin.
Timis ja Marko
Torstaina pääsimme vetämään vasta illalla, kun päivä oli tuulinen. Kävimme päivällä vierailulla Sjötorpissa katsomassa Göta Kanalin lähtöä ja sen jälkeen kävimme Mariestadissa markkinoilla ja lisäksi vähän kiertelimme kaupungilla. Illalla, kun oli kuitenkin lyhyt kalastuspäivä, päätimme vetää peltiä ja vaappua. Heti uistinten laskemisen jälkeen kävi plaanarissa nykimässä joku uistinta, mutta ei tarttunut siniselkäiseen ja kullanväriseen Bomberiin.
Näihinkin siellä saa varautua, vaikka kyseessä on sisäjärvi.
Perjantaina aloitimme uistelun ajamalla ulos ja sieltä lähdimme laskemaan myötätuuleen rakseja. Olin saanut kolmannen raksin viritettyä, kun keskimmäistä plaanaria vietiin. VK:n läppäri-vihreä-tummemman vihreä -huppu salakalla höystettynä houkutti 70 cm:n järvärin iskemään. Tämä olikin sitten viimeinen kalastuspäivä tällä reissulla.
Timin vuoro väsyttää
Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja näin ollen saimme ajella ihan rauhassa kohti Tukholmaa. Olimme hyvissä ajoin satamassa. Miehet olivat kyllä väsyneitä, kun tax-free ostosten ja buffetin jälkeen olimme niin väsyneitä, että menimme nukkumaan. Aamulla matka jatkui Tampereen kautta ja siitä Markolla melko vaiherikkaiden (sanan varsinaisessa merkityksessä) vaiheiden jälkeen kotiin. Sanotaanko näin, että rahalla saa ja autolla pääsee....ainakin useimmiten....
Tuosta Baggerudin valinnan onnistumisesta. En tietenkään tiedä miksi, mutta Turun satamassa tapaamiltamme ja samoihin aikoihin Askevikissa olleilta porukoilta kuulimme, että siellä kala ei ollut oikein syönnillään, vaan saaliit olivat jääneet vähiin. Onneksi kukaan ei kuitenkaan tainnut munia saada pataan, vaan jokainen sai kalan tai kaloja. Sehän se on kuitenkin tärkeintä uistelussa, vaikka muutenkin uistelu tietysti on oikein mukavaa, niin kyllähän se kala on se, mikä reissun aina kruunaa. Sitähän sieltä haetaan ja toivotaan saatavan. Baggerudin mökit ovat mainiolla paikalla, vain parin sadan metrin päässä rampista. Se on vähän huono, ettei ole vieressä laituria, johon voisi veneen jättää, mutta onnistui se noinkin. Tosin silloin, kun oli tuulinen päivä, tuuli osui suoraan rantaan ja silloin täytyi pelastuspuku päällä mennä vastaanottamaan venettä, että sen sai asiallisesti trailerin päälle. Tässäkin auttoi se, että oli porukkaa...
Ruotsin armeijan kuvioita (OTT)
Mukavaa oli myös testata puku, että se pitää vettä. Uiskentelimme Jussin kanssa tovin ja kerroin hänelle, miten puvun kanssa on järkevintä ja turvallisinta uida. Lisäksi näytin hänelle, miten saa kaverin mukaan, mikäli hän ei ole enää tajuissaan. Näitä oppeja itse olen saanut rajavartioiden kanssa uiskennellessa.
Pelastuspukua testaamassa
Kiitoksen sanan voisin lausua tässä vaiheessa tietysti reissussa mukana olleelle OTT:lle mukavista illoista. Myöskin uutena jäsenenä mukaan tullut Arto sulautui joukkoon hetkessä,ja taisipa uistelun ensikertalaista vähän uistelukärpänenkin puraista eli varmaankin tulevilla reissuilla nähdään. Naapurimökissä oli myös suomalaisia, Sami (Kantelinen), Juha (Martikainen) ja Pave (Paavo Kopra), joiden kanssa olimme yhteyksissä vhf:llä. Myös he onnistuivat reissussa hyvin. Lisäksi kiitokset pitää ehdottomasti antaa Kristian Keskitalolle, jolta saimme paikkavinkkejä sekä Hostikan Villelle, joka oli käynyt Vänernillä pari viikkoa aiemmin ja kertoi mm. tuon uv-vihreä-pinkki -värin (vesimeloni) ja vihreä-kulta-kromin toimivuuden.
Samin porukka
Lähteä varmaan pitäisi...
Tästä voit sitten katsoa reissun kohokohdat eli "väsytysvideo".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti