21.5.10
Marko lähti ajamaan Tampereelle, josta kyytiin tulivat Timi ja Japa. Pikainen pakkaaminen ja kohti Kustavia. Lautalla Åvalle, jossa vietettiin ensimmäinen yö Granbergs stugorin yöpymismökissä. Pikku saunominen ja sen jälkeen unten maille.
22.5.10
Aamusta heti liikkeelle. Torsholmasta lauttaa ja sillä sitten 2,5 tunnin matka Hummelvikiin, joka on jo ihan pääsaaren kupeessa. Käynti Maarianhaminassa "kylällä" ja ruokakaupassa, ja sitten kohti majoituspaikkaa Björkviks stugorin mökkiä 851, jonka sai sitten klo 15 aikoihin. Sen jälkeen vene veteen ja kalastusvälineet kuntoon. Illalla noin klo 18 alkoi uistelu Sandgrundenin kupeella. Vähän aikaa ihmeteltiin, että miksi tuolla F3 -kanavalla oli niin hiljaista. Sitten Väkeväisen Jannelta kuultiin, että olivat kaloista puhuneet radiossa. No, kaikkihan ovat kanavalla 72, josta sitten eloa löytyikin. Viisi tuntia vedimme tuolloin raksilla, mutta ei ollut yhtään tapahtumaa. Muutamia täkykalaparvia kuitenkin näimme, joten kaukana emme olleet. Kalastus päätettiin klo 23.
23.5.10
Puolilta päivin pääsimme liikkeelle. Vedimme koko pitkän päivän mukavassa kelissä aina klo 22 asti ilman mitään havaintoa lohesta. Yritimme sekä matalammasta ihan Sandgrundenin kupeelta ja myöskin syvältä kohti Utbådania, mutta hiljaista oli. Kala oli kertakaikkiaan hukassa.
24.5.10
Aamulla ikkunasta katsoessamme totesimme, ettei kovan tuulen vuoksi ole mitään asiaa vesille, vaan päätimme lähteä käymään Maarianhaminassa katselemassa kylää. Samalla muistimme kotiväkejä postikorteilla. Mökille syömään ja illalla sitten klo 18 aikaan oli tuuli tyventynyt sen verran, että pääsimme kalaan. Ja koska päivä oli jo pitkällä, päätimme vaihtaa raksien tilalle Tiuran pellit. Ne kuitenkin saa nopeammin vetoon, kun ei tarvitse viritellä/säätää. Kamat saatiin vetoon, eikä mennyt kuin vain reilu tunti, kun ulommaista pikkuplaanaria vietiin Sandgrundenin ja 36:n välissä. Marko tarttui vapaan ja alkoi väsytys. Noin varttia myöhemmin haavittiin huutojen kera Lohen kyytiin Teamin ensimmäinen yli 10 kg:n lohi, painoltaan 10,6 kg. Lohi otti 10 g:n painolla varustettuun kelta-vihreään popcorniin. Loppuilta menikin hekumassa ja selkiä taputellessa. Tästä sitten alkoi myöskin Jaakobinpaini, että jatketaanko rakseilla, vaiko laitetaanko suosiolla pellit vetoon...
25.5.10
Timin jäädessä potemaan mahatautia (ei alkoholista johtuvaa, tai korkeintaan sen vähyydestä), lähtivät Japa ja Marko kalaan klo 11 aikaan. Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi suurimmaksi osaksi ja vieno tuuli puhalsi pohjoisen suunnasta. Radiosta kuului harvakseltaan ilmoituksia kaloista, mutta kovin oli hiljaista meidän veneessä. Epäiltiin yleisesti, etteivät lohet olleet saapuneet vielä kovin sankoin joukoin paikalle ja siitä johtuisi tämä radiohiljaisuus. Samaa se oli sitten koko päivän aina iltaan asti ja lohet loistivat poissaolollaan. Raksit eivät kertakaikkiaan pelittäneet ja mietintä jatkui edelleen, että vaihdetaanko pelteihin. Päätimme antaa vielä mahdollisuuden rakseille, sillä muillakin oli hiljaista, joten ei se voinut olla pelkästään tuosta seikasta kiinni.
26.5.10
Tuulispäivä. Aamulla klo 11 pääsimme lähtemään kalalle. Koko päivän tuuleskeli ja illalla sitten alkoi vasta rauhoittua siten, että kalastaminenkin aikoi olla mielekkäämpää sen keinumisen jälkeen. Edestakaisin myötä-, sivu- ja vastatuuleen ajelua ilman minkäänlaisia havaintoja lohista. Mutta nyt oli radiossa jo vilkkaanpaa, kun kalatietoja sateli ja kuulosti siltä, että parhaimmalla oli jopa neljä kalaa kyydissä. Meillä kuitenkin oli edelleen hiljaista. Illalla vedettiin aina klo 22 asti ilman tulosta. Sitä mietimme tiimin kesken, että mitä mahtoi olla se "kalaparvi" noin 20-25 metrin syvyydessä. Sitä näkyi kaiussa paljon, mutta se ei tainnut olla kuitenkaan kalaa, kenties planktonia??
27.5.10
Timi ja Marko lähtivät aamusta tankkaamaan venettä ja samalla käymään Maarianhaminassa, Japan jäädessä levähtämään mökille. Matkalla Janne Legenda trolling teamista ilmoitti, että olivat saaneet kalan. Onnittelut tekstarilla ja sieltä tuli heti "puoliäkäinen" soitto, että nyt äkkiä vesille, kalaa on tullut alueelle ja paljon. Puheita oli, että jopa enemmän kuin kertaakaan kymmenen vuoden aikana. Yllättäen Maarianhaminassa käyntiin tuli lisää vauhtia ja kiireesti ajoimme takaisin. Vene veteen ja kalaan. Kalalle päästiin klo 16.30 ja tullessamme alueelle huomasimme, että keli oli todella sumuinen. Hiljaista oli uistelurintamalla, kunnes klo 19.45 takilassa räpsähti ja silloin 12 metrin syvyydessä uinutta vk:n popcorn-levyä ja AS:n Lapinkulta -huppua vietiin. Timi tarttui vapaan ja jonkin ajan kuluttua haavittiin 9,1 kg:n lohi kyytiin. Tästä kului vain noin vartti, kun pikkuplaanaria vietiin. Vk:n vihreä-hile huppu oli huijannut. Japa kiinni vapaan ja kohta päästiinkin haavitsemaan lohi kyytiin. Tällä kertaa kyseessä oli reissun pienin 6,1 kg, joka oli ottanut vk-raksilla huputettuun salakkaan. Uskomaton tunnelma oli veneessä, kun oli jo kaksi lohta kyydissä. Ja tästä kului sitten reilu tunti, kun vasemmalta ulommaista pikkuplaanaria vietiin. 10 g:n painolla varustettua vk-raksin kromi-kupari-violetti -huppua vietiin. Lohi nappasi viereisenkin pikkuplaanarin mukaansa, jotka tosin olivat jo ilmeisesti aiemmin mennyt sekaisin. Tästä sitten alkoi leikki. Molempia siimoja kelattiin yhtäaikaa ja kohta käsillä oli punos, molemmat siimat yhdessä ja hyvän kokoinen lohi reilun kymmenen metrin päässä. Jännitystä piisasi, kun Japa otti punoksesta kiinni ja lähti käsin vetämään lohta lähemmäs venettä. Lohi tuli suhteellisen kiltisti veneen viereen, saatiin toinen raksikin jo veneeseen, ja päästiin haavimaan. Haavi alle ja nosto. Juuri samalla hetkellä lohi päätti kääntää suuntaansa, jolloin pää jäi haavin vanteelle, eikä muuta tarvittu. Lohi potkaisi matkaan ja Japa joutui päästämään irti siimoista. Pieni spurtti ja siima poikki. Hirveä kiroaminen ehti alkaa, mutta loppui samantien, kun oikean puolen lähimmäinen pikkuplaanari lähti peruuttamaan. Uskomatonta, mutta totta, lohi oli sotkeentunut siihenkin ja siinä se sitten oli ja pysyi. Japa kelasi kalan veneen vierelle ja nyt Marko haavitsi sen kyytiin, äskeisestä virheestä oppineena. Siellä se makasi, Teamin toinen kympin ylitys, 10,2 kg. Olipas Jahva Boisilla huikea päivä. Ja täytyihän sitä lohta olla todella paljon liikkeellä, kun mekin niitä saimme. Kaikki kalat tulivat 36:n luota.
28.5.10
Kalaan "heti aamusta", kuten meillä tuo klo 11.30 on. Edellisiltainen tulos mielessä oli hieman pettymys, kun kalaa ei tullutkaan samaan tahtiin. Aamulla oli keli hyvä, mutta myöhemmin päivällä alkoi tuulemaan, ja myöhemmin vielä oikein kunnolla. Illalla, kun meneillään oleviin kisoihin osallistuvat alkoivat poistua paikalta, nousi vielä sumukin. Keli oli mitä haastavin, tuuli ja lisäksi sumua niin, ettei laitimmaisia plaanareita tahtunut nähdä. Tiukkaa tähystystä jatkettiin, kunnes klo 21.30 todettiin, että parempi kerätä kamppeet ylös, keli alkoi olla sellainen. Japa ja Marko keräsivät rakseja ylös ja jäljellä oli enää yksi vapaasti uiva. Yhtäkkiä pikkuplaanaria vietiin todella räväkästi ja räikkä huusi pitkään. AS:n kelta-vihreä-kromi -hupulla varustettuun salakkaan nappasi lohi. Marko tarttui vapaan. Onneksemme perä oli jo tyhjä, joten pelitilaa oli. Jotenkin alusta tuntui, että nyt on vähän isompi kala kiinni, kun alkuveto ja paine siiman toisessa päässä oli sitä luokkaa. Sitten havaitsimme, että pikkuplaanarikin oli lauennut. Kala tuli sitten venettä kohti rauhallisesti, kenties silmillä olevan plaanarin vuoksi. Viimeiset pumppaukset ja sitten Japan käyttämä haavi heilahti. Eikä yhtään liian myöhään, näimme edessämme rysän merkin, mustan lipun. Olimme jo todella lähellä Västersteniä. Japa nosti Marko avustuksella haavin veneeseen ja niin pääsimme ihailemaan reissun suurinta lohta, teamin kolmatta kympin ylitystä. Painoa lohella oli 12 kg. Tähän oli todella hyvä lopettaa tältä illalta.
29.5.10
Kotiinlähdön aika. Haikeilla mielin siivosimme mökkimme ja pakkailimme tavaroita. Mutta sellainen tunne tuosta paikasta jäi, että tuonne pitää päästä uudestaan, luultavasti jo ensi vuonna.
Summa summarum
Reissu oli todella onnistunut, niin olosuhteiden, majoituksen ja kalastuksen suhteen. Tämä jopa ylitti odotukset. Vaikka tiesimmekin, että sopivan sauman tullessa kalaa on paljon liikkeellä ja sitä voimme jopa mekin saada, niin silti tuollainen määrä kalaa oli positiivinen yllätys. Saimme yhteensä viisi kappaletta lohia yhteispainoltaan 48 kg, keskipainon ollessa 9,6 kg, joka on meille todella hyvä saavutus. Ehkä me olemme "iltasaamamiehiä", sillä kaikki kalat joita saimme, tulivat illalla. Tai sitten vain satuimme olemaan ainoastaan illalla "oikeassa paikassa" ja muulloin ihan missä sattuu. Vaikka kyllä me kaikkemme yritimme, vaihtelimme eri paikkoihin, eri syvyisiin vesiin jne. Paljon oli veneitä koko tuon viikon ajan paikalla. Enimmillään tietysti kisojen aikaan, jolloin laskimme parhaana hetkenä yli 50 venettä näkyvissä. Sitten samana päivänä oli, ettei nähnyt kunnolla edes omaa plaanaria sumun vuoksi. Perussetti oli kuitenkin noin 30 venettä. Tulipahan vain mieleen, että tutka olisi kyllä kiva olemassa. Suuri kiitos reissun onnistumisesta kuuluu Väkeväisen Jannelle, joka Vetouistelulehteen kirjoitettujen artikkelien ja lisäksi puhelimella antoi meille hyviä vinkkejä siitä, mistä ja miten pitää kalastaa. Ja varsinkin uskoa siihen, että kyllä sillä raksilla tulee kalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti