Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Karjulaa ja Nahkiaisten seutua. Loppujen lopuksi veto aloitettiin läheltä Nahkiaista. Timi ohjasi ja Marko neuvoi Ollaria plaanariin ja takilaan uistimen laittamista. Kamppeet saatiin vetoon ja noin tunnin vetämisen jälkeen 25 jalassa ollut takilavapa notkahti ja laukesi. Eiku vapa käteen ja väsyttelemään. Virkun tuntoinen kala käväisi pari kertaa veneen vieressä, huudattaen taas räikkää. Viimeisellä kerralla lohi yritti tosissaan vastustella pohjasta ylös nostamista. Kerran sai pumpattua siimaa, kaksi metriä meni takaisin. Noin vartin väsyttelyn jälkeen haavittiin kala. Veteen ja veneen pohjalla kiemurrelellessa kala näytti nousukkaalta, joten pappia tarjottiin. Sitten kun kala oli reporankana veneen pohjalla alettiin miettimään, että onkohan tämä kuitenkin talvikko vaiko eikö tämä ole. Kyllä se nousukkaaksi sitten katsottiin, kun ei se nyt mitenkään kamalan laiha ollut suhteessa pituuteen. Veret pois ja laatikkoon. Ja kuin muiden kanssa viestiteltiin, kuulosti siltä, että kyllä se nousukas oli ja näin kolmen vuoden tyhjän vetämisen (merilohen pyynnissä) jälkeinen apina katosi noin 95 cm ja 8,3 kg lohen myötä. Netistä yriteltiin vielä katsella tuota talvikkotaulukkoa, mutta eihän siellä mitään kenttää ollut, kun oltiin niin kaukana.
Loppupäivä meni tärppiä odotellessa ja noin 10 m/s nousseen tuulen tekemässä aallokossa keinuessa. Päätimme päivän ajoissa, kun keli alkoi olla jo vähän kiikun kaakun, onko enää kivaa. Eli rantaan ja pizzalle Alto Mareen, nam.
En tiedä sitten, onko tällä talvikkokeskustelulla ollut vaikutusta siihen, että alkoi yleensä epäilemään, onko tämä talvikko. Nyt sitten kotosalla netistä katsoessa tuota taulukkoa, jonka myös tähän liitteeksi laitan, niin onhan tuo vähän kevyehkö tuohon pituuteen. On totta, mitä netissä puhutaan tästä tunnistamisen vaikeudesta. Veteen se on kyllä melkein mahdotonta, varsinkin näiden kirkkaiden kalojen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti