Ahvenanmaa 2011

Lähtö perjantaina 20.5. aamulla puoli 9 aikaan. Matka meni reippaasti, paitsi jossain vaiheessa välähti mieleen, että taisipa muuten houkutuslevyt jäädä vaatehuoneeseen kotiin. Tampereelta tutusti miehet kyytiin, ja sitten kohti Kustavia. Jälleen kerran meni aika tiukalla lautalle ehtiminen, mutta ehdittiin kuitenkin. Majoittuminen Granbergs Stugorin yöpymismökissä. Saunominen ja nukkumaan. Mökkiemäntä kertoi, että toisessa mökissä on kuopiolaisia isolla veneellä. 

Lauantai 21.5
Herääminen ja melkein samantien matkaan. Satamassa oli kuopiolaisia veneitä kaksittain. Lautalla vaihdeltiin vähän numeroita, että voidaan ilmoitella mahdollisista saaliista. Maarianhaminassa menimme ensin pizzalle ja sen jälkeen ruokakauppaan. Kun kauppareissu oli tehty, lähdimme kohti Eckeröä, jota kohti oli tulossa myös tuleva mökkinaapuri, Off Road Trolling Team Tampereelta. He odottivatkin tien varressa meitä ohjaamaan perille. Mökille, tavaroiden purku veneestä ja autosta, ja laskemaan venettä vesille. Siinä vierähti pari tuntia, kun laitettiin kalastuskamppeet valmiiksi ja valmistauduttiin viikon kalastussessioon. Puoli kuuden aikaan lähdimme vesille. 

Veto aloitettiin Sandgrundenin kupeelta, jossa näkyikin täkyä hyvin. Hiljaista oli kuitenkin koko illan, ei minkäänlaisia havaintoja lohista. Palasimme laituriin hämärän aikoihin, mieli hyvänä vielä, kun tämähän oli sellainen kopaisu. Viisi minuuttia myöhemmin paikalle tuli myös Off Road Trolling Team, jotka kertoivat, että olivat nähnyt jonkun väsyttävän ht-busterissa isoa lohta vapa luokilla. Täkytoimittaja Esa Kivihalme alias Setu kertoi myöhemmin, että lohella oli ollut kokoa 16 kg. Marko soitteli Juha Kontiaiselle, mutta ei saanut kiinni. 

 Sunnuntai 22.05.

Aamulla aikaisin karmea herätys, Japan puhelin soi. Jussi soitteli ja kertoi, että heiltä oli päässyt lohi irti minuutin väsyttelyn jälkeen, siima poikki. Lohi oli ottanut vihreään läpinäkyvään as-huppuun. Kello oli 8.35. Kontiaisen Juha soitteli, ja kertoi tarinan siitä, miten kala loppujen lopuksi saatiin ylös. Oli ottanut Juhan ristimään "karamellin" väriseen as:ään, joka oli painotettu 10 grammalla. Ylös ja aamupalan jälkeen kiireesti matkaan. Jälleen aloiteltiin Sandgrundenin ympäriltä. Aaltoa piisasi ja tuuli oli aikas reipasta, ei varmaan se luvattu 12 m/s kaukana ollut, ehkä kuitenkin alle jäätiin. Iltapäivällä alkoi tuulla vähän enemmän ja aallon korkeus kasvoi. Off Road Trolling Team joutui lähtemään kelin vuoksi pois, pienemmällä avoveneellä kun olivat. Jälleen kerran hiljainen päivä, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään. Kamppeiden ylösnoston jälkeenkin raksitui hienosti, joten siitä ei liene kyse. Kaikkiaan oli todella hiljaista, ei vhf:ssäkään ilohuutoja kuulunut, kuten oli ollut edellisenä vuonna.

Maanantai 23.05
Aamulla satoi vettä. Jäimme pitämään sadetta, kun iltapäivälle oli luvattu jo kuivaa. Kävimme täydentämässä ruokavarastoja Hugon kaupassa. Sadekin alkoi laantua ja loppui. Paluu mökille ja vihdoin puolen päivän aikaan liikkeelle. Keli oli aikas kova, aaltoa tuli lännestä ja eilisiä maininkeja lounaasta, joten kovaa ajosta ei oikein meinannut tulla mitään. Tästä syystä kamat vetoon ajoissa. Nyt kierrettiin ensin Sandgrundenilla ja siitä kohti satasen- ja kahden sadan -penkkaa. Kesken matkan tuli Janne Väkeväiseltä puhelu, he olivat saaneet 15.5-16 kg lohen linnunnokalta. Keula kohti sitä. Siellä suunnalla kierreltiin ja kaarreltiin, mutta ilman tulosta. Täkyä näkyi reilusti monessa kohtaa, mutta ei niitä isoja möllejä sen ympärillä. Iltapäivällä kuului myös parista muustakin lohesta, mutta mitään ryntäystä ei ole. Illalla soiteltiin Legenda Trolling Teamille, josta kysyttiin parit neuvot. Ensinnäkin, olimme vetäneet ihan liian kovaa. Meillä oli vauhtia siten, että yritimme ajaa noin 3.7 km/h, kun taas Legenda vetää 2.8-3. Toisaalta nopeaa vetämällä saa haravoitua suuremman alueen, josta on hyötyä, jos ei kaloja löydy. Ei kun kamat ylös ja samalla tarkastettiin täyt, että ne oli kondiksessa iltaa varten. Olihan ne. Vauhdin pudotuksen jälkeen raksien uinnit oli kyllä parempia, jotenkin rauhallisemman letkeitä, vaikka toisellakin tavalla on kalaa tullut. 

Mutta sitten se hauskuus alkoi, 15 minuuttia siitä, kun saatiin täysi setti vetoon, alkoi tuulla kovaa. Siinä keikuttiin niin, että välillä jopa isompiakin veneitä häipyi aaltojen taakse. Vhf:ssä Evil huuteli, että ”jos jotakin kiinnostaa, niin tuuli on 15 m/s”, johon toinen vastasi ”ei kiinnosta”. Noin puolen tunnin keikkumisen jälkeen keräsimme romut ylös ja kohti rantaa. Aallot tuntuivat vain kasvavan ja olivat jo aika hyvän kokoisia. Rantaan päästiin kuitenkin ihan hyvin. Hostikan Ville soitteli ja kertoi, että vetouistelu.comissa olisi ollut juttua muutamasta saadusta lohesta, joka hieman lohdutti tuossa vaiheessa. Joko vihdoinkin lohet ovat saapuneet tai sitten etujoukko tulossa. Onneksi vielä on päiviä jäljellä. Illalla saunottiin ja syötiin hyvin. Tiistaiksi luvattiin kovaa 14 m/s tuulta ja aamuksi vesisadettakin. Joten meille tulee näillä näkymin rantapäivä. Eli Maarianhaminaan ja sitten pitää keksiä vielä jotain tekemistä.

Tiistai 24.05
Lupaus tuulesta piti paikkansa, tuulee niin maan perusteellisesti. Joten tästä tulee päivä maissa. Lähdimme käymään Maarianhaminassa. Käytiin syömässä ja kaupassa. Paluu matkalla päätimme käydä tervehtimässä Legenda Trolling Teamia, josta Janne on muuttanut Markon kanssa samalle seudulle asumaan. Saimme kuin kuninkaan kohtelun. Isäntäväki oli erittäin ystävällistä, ja pääsimme nauttimaan heidän kokin makoisasta lohikukosta, jonka hän siinä ohessa valmisti, samalla kun hän yhtenä isännistä osallistui keskusteluun. Toivottavasti kokki raskii luopua reseptistä, että voisi itsekin kokeilla! Jos Timis Virkkis on kreikkalainen huippukokki, on täällä oikea Masterchef. Kiitoksia vielä kerran.


Saimme paljon uutta tietoa ja varsinkin paljon ajattelemisen aihetta ylipäätänsä raksiuistelusta ja siihen liittyvistä asioista. Hieno laji, aina on jotain uutta, enkä tässä tarkoita materiaalista tavaraa, vaan myös ajattelemisen aihetta. Noin viittä tuntia myöhemmin oli aika lähteä. Jäimme kyllä heille ison kiitoksen velkaa ja toivottavasti saamme järjestää heille vastavuoroisesti jonkinlaisen illanvieton tulevaisuudessa. Ilta jatkui "omassa" mökkikylässä saunomisen jälkeen. Pääsimme syömään Off Road Trolling Teamin luokse lättyjä. Aivan loistava ilta täydentyi. Kyllä hauskaa voi olla, vaikkei kalalle pääsisikään.


Keskiviikko 25.05.
Aamusta piti odotella jonkin aikaa tuulen laantumista. Oli luvattu, että iltapäivällä tuuli rauhoittuisi. Päivällä Off Road Trolling Team kävi viemässä tiiminsä Jarmon lautalle, kun hänellä oli ”parempaa tekemistä” tiedossa. Iltapäivällä pääsimme vihdoinkin kalaan. Kalastus jatkui samoissa merkeissä kuin aiemmin, todella hiljaista. Vhf:ssäkin oli todella hiljaista, jotain ihmeellistä on tässä tämän kevään lohestuksessa. Porukkaa on kyllä kalan perässä ja joukossa on todella paljon ns. pro-miehiä, mutta siitä huolimatta ei lohia nouse veneisiin. Ilta meni veneellä ajellen muiden seassa ja ihmetellen, missä vika?? Illalla mökille ja aamulla on aikainen herätys tiedossa, kun on luvannut tyyntyvää.

Torstai 26.05.
Aamulla aikaisin herätys. Tai siis meille aikaisin, seitsemältä. Totesimme vain, että muut mökkikylästä olivat jo lähteneet. Off Road Trolling Teamin aikaisin lähdön ymmärtää, kun heille tämä oli viimeinen vetopäivä. He lähtevät kotiin yhtä päivää aiemmin kuin me. Ennen ysiä, tankkauksen jälkeen mekin pääsimme lähtemään. Etappiajona Sandgrundenin ohitse ja siitä veto päälle. Olimme kuulleet, että Sandgrundenin 11-metrin matalan lähellä ei kannata virittää rakseja, kun siinä on yleensä niin pahoja virtauksia (yksi opetuksista). Ajoimme siis siitä ohitse ja viritys päälle. Kun sitten saimme varusteet vetoon, ei mennyt kuin hetki, kun yhtäkkiä vene alkoi kääntyä poikittain. Siitä ensin tietysti mainittiin kuskille, joka tietysti kiisti tekevänsä mitään. Vaihde vapaalle ja katse moottorikaivoon ja kauhu puski päälle. Moottorin ohjauksen pultti oli irronnut moottorin ja hydrauliohjauksen välistä ja kone oli täysin poikittain. Pikaisesti kierrettiin ruuvi takaisin ja alettiin tarkastella, mitä on tapahtunut. Vene oli pyörähtänyt aallokossa 360 astetta ja kaikki siimat luultavasti sekaisin. No, pääsimme kuitenkin ajamaan suoraan ja alettiin selvittää sotkua. Onneksemme suurimmat vahingot olivat vain sotkeentuneet takilan siimat, muutoin olivat siimat aika hyvin pysyneet irti toisistaan. Onneksi tuo irtoaminen ei tapahtunut täydessä vauhdissa, silloin olisi sattunut Juhaa leukaan. Tuon jälkeen uudestaan veto päälle ja yrittämään. 

Hyvin hiljaisissa merkeissä jatkui koko ilta. Alkaneiden Ålandtreffien vuoksi veneitä oli nyt huomattavasti enemmän kuin aikaisempina päivinä. Tästä huolimatta saatujen kalojen määrä oli pieni. Kisoissa oli saatu vain 12 kpl lohia. Kalojen koko oli kyllä hieno, suurin taisi olla reilut 15 kg ja seuraavakin yli 14 kg. Mutta koska osallistujia oli reilut 70, on tuo kalojen määrä huolestuttavan vähäinen. Samanlainen tulos meilläkin oli, kuten varmaan monella muullakin täällä. Eli näytti siltä, että tällä kertaa oli tulossa munat pataan -reissu. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu  taas kovia tuulia aamuksi, mutta myöhään iltapäivällä pitäisi hieman rauhoittua. Mutta saapa nähdä, vieläkö pääsee vesille...


Perjantai 27.05.
Aamu valkeni tuulisena, todella tuulisena. Aamupalan jälkeen oli pakko lähteä vähän aloittelemaan, ja samalla katselemaan, että miltä se keli näyttää Österengenin satamasta. Siellä mereltä tulevia uisteluveneitä, ja he sanoivat, että sinne ei ole mitään asiaa, vaan keli on liian kova. Kisakin oli kuulemma keskeytetty liian kovan kelin vuoksi. Jarmon kanssa kiertelimme vähän siinä satamassa ja kävimme ihastelemassa/vertailemassa veneitä. Palattuamme mökkikylään, oli sinne saapunut Joensuun suunnasta venekuntia. Auttelimme heitä hieman plotterin kanssa. Sen jälkeen olikin Off Road Trolling Teamin kotiinlähtö. Viimeiset raatailut ja pojat matkaan.


Menimme katsomaan Evil 2:n venettä venevajan päähän. Hetken aikaa ihailimme laiturilta heidän ”laivansa” hyviä tiloja ja varusteita. Omamme voisi melkeinpä laittaa sinne perään taavetteihin roikkumaan, ikäänkuin varaveneeksi. Päätimme lähteä kävelemään mökkiä kohden. Kohta paikalle pyyhälsikin aiemmin viikolla tapaamamme Evilin pojat. He tulivat katsomaan, että keitä heidän veneensä kimpussa oli ollut. Oli kuulemma jäänyt ruuatkin pöydälle mökissä, kun olivat huomanneet asiattomia laiturilla. Tovin aikaa siinä sitten juttelimme kalastuksesta ja sen jälkeen pojat lähtivät jatkamaan syöntiä. Sori vielä säikäytyksestä Evil 2.


Illallakaan ei päästy vetämään, vaan keli oli kerta kaikkiaan liian kova.
 

Lauantai 28.05.

Se oli sitten kotiin lähdön aika. Kamppeet kasaan, mökin siivous ja sen jälkeen alkoi kotimatka. Kävimme ensin kävelemässä ja syömässä Maarianhaminassa, joutilasta aikaa kun oli. Kun lähdimme ajamaan kohti Vårdötä, tutustuimme Bomarsundin linnakkeeseen. Tuon jälkeen menimme perinteitä noudattaen Vårdöstä lautalla Torsholmaan, siitä Granbergs Stugorin yöpymismökille, jossa saunoimme. Matkalla kävi mielessä, että kaikkine kommervenkkeineen taitaa tällä ”saaristoreitillä” tulla liki samoihin hintoihin tuo matka. Ja aikaa kuluu kuitenkin paljon enemmän, kun suoralla lautalla. Tähän asti on matka mennyt maisemia ihastellen, mutta kyllä vähän tuntuu jo siltä, että tämä on nähty.

Sunnuntai 29.05.

Aamulla ylös ja lautalle. Lautalla Kustaviin, josta alkoi piiitkä kotimatka. Japa jäi jo matkan varrelle, Timi Tampereelle ja Marko ajoi aina Raaheen saakka, ollen kotona klo 20 jälkeen. Reissu takana.


SUMMA SUMMARUM:
Päällimmäisenä jäi reissusta mieleen, että missä on lohi?? Seuraavaksi eniten ihmeteltiin sitten isommallakin porukalla, että missä on lohi?? Kyllä ei vuodet ole veljiä keskenään, ja toivotaan, että tämä oli se kaikista huonoin ”veli”. On kyllä todella huolestuttavaa lohen kannalta, mutta myös uistelijoista/kalastajista elantonsa saavien ahvenanmaalaisten ja yrittäjien/palveluntarjoajien puolesta aina Enontekiötä myöten. Jos vuodet ovat tulevaisuudessakin tällaisia, varmasti turistien ja sitä kautta myös tulojen määrä tulee vähenemään, ja paljon. Ja sama tietysti koskee myös niitä kalastajia, jotka ammatikseen lohta pyytävät. Kun ei ole lohta, niin vaikea sitä on silloin saadakaan. Mutta ei lannistuta vielä. Tosin se vaatisi päättäjiltä isoja, mutta toisaalta helppoja päätöksiä, mutta myös kaikilta kalastajilta (varsinkin tuolla eteläisellä Itämerellä) ”heti mulle, kaikki tänne” -ajatuksen romukoppaan heittämistä. Meidän kaikkien tulisi pitää huolta siitä, että lohi saataisiin lisääntymään paremmin niissä muutamissa Itämeren rannikon joissa, missä se on mahdollista. Sillä sitä jatkuvuutta ja lohta tulevaisuudessakin saataisiin. Mietinnän paikka….


Reissu itsessään oli hieno, jälleen kerran, vaikkei kaloja tullutkaan. Näyttää joka reissulla jotain pientä sattuvan, mutta ainakin toistaiseksi on vahingoilta vältytty. Tietysti kala, tai edes nähty kala, olisi nostanut fiilistä vielä lisää, mutta lomana tämä ajoi kyllä täysin asiansa. Voipi sanoa, että eipä juuri käynyt työasiat mielessä, ja se on pääasia. Nyt on sitten mietinnässä tiimillä, että vieläkö käydään ensi keväänä Ahvenanmaalla, vai suunnataanko lahden taakse Vänernille??? Molemmissa on erittäin hyviä puolia. Se on palaverin paikka…